Jailbreakin heviklassikot

Turkulainen Jailbreak soittaa heavy- ja hard rock -klassikoita 1970, -80 ja 90-luvuilta. Bändillä on riittänyt mukavasti keikkaa sekä Turun ympäristössä että hiukan kauempanakin.

Näin orkesterin ensimmäisen kerran varsinaisen leipäpuunsa eli hevicovereitten kimpussa vasta viime lauantaina. Yleensä aina on ollut joku este keikalle pääsylle. Nyt se onnistui vaivattomasti Virkkusen Sarin 40-vuotissyntymäpäivillä Rientävän urheilutalossa Turussa.

Bändi tuli tosin jo kerran aikaisemminkin koettua Turun Klubilla helmikuussa 2011, jolloin se soitti setillisen Thin Lizzyn tuotantoa. Oululaisen Ghost Machinery oli tuolloin pääesiintyjänä. Tuotakin ohjelmistoa kannattaisi ehkä kierrättää useammin - kiinnostusta varmasti löytyisi.

Jailbreak Thin Lizzy -setin kimpussa Turun Klubilla 12.2.2011.


Jailbreakin miehistö on monessa liemessä keitetty. Osa kavereista on soitellut yhdessä jo 80-luvun puolivälin tienoilla Poltergeist- ja Law -nimisissä orkestereissa. Taustalta löytyy myös niin tanssi-, proge- kuin thrashmetallibändejä.

Tuttujen ja turvallisten, osin jopa  puhkisoittettujen biisistandardien joukossa oli pari yllättävää valintaa. Ainakaan Soundgarden -laulaja Chris Cornellin esittämää ja James Bond -elokuvasta tuttua You Know My Namea en osannut odottaa. Samoin Billy Idolin Rebel Yell ei sekään äkkiseltään kuulostanut sopivan joukkoon, mutta keikalla molemmat sulautuivat hienosti settiin.

Alan harrastajille moinen setti on hiukan kaksipiippuinen hommeli. Kun on kuullut samoja biisejä vuosikymmeniä, satojakin kertoja, kaipaisi enemmän mielikuvitusta kappalevalintoihin. Toisaalta sitten taas syntymäpäivien tapaisissa tilaisuuksissa kyseiset biisit uppoavat yleisöön kuin veitsi voihin.

Lähes sataprosenttisella varmuudella uskallan sanoa, ettei juhlayleisössä ollut lisäkseni kuin yksi henkilö, jolle kappaleet ovat yhtä tuttuja kuin allekirjoittaneelle, joten yleisesti ottaen linja kappalevalinnoissa oli varmasti oikea.

Jailbreakin hemmot lämmittelevät ennen keikkaa.


Rientävän salissa on järjetön kaiku. Pelkästään puheensorinasta tekisi mieli pistää tulpat korviin. Kaltaiselleni tinnituksesta ja ääniyliherkkyydestä kärsivälle henkilölle paikka on kiusallinen. Vaatii useamman drinkin, että pystyy olemaan suhteellisen normaalisti. Sarin syntymäpäivillä se kyllä onnistui helposti, koska juomapuoli pelasi todella esimerkillisesti.

Jailbreakin keikka oli täysiverinen rockshow. Bändin panostus iltaan oli kaikinpuolin kunnossa valoja myöten. Yhtye soitti tiukasti yhteen ja soundit olivat hyvät. Salin kehno akustiikka ei haitannut menoa ainakaan minun korviini lainkaan. Ilmeisesti miksaaja-Samuli sai säädettyä hanikat kohdilleen.

Lavalla, tai tarkemmin lattialla, oli kerrankin tilaa liikkua toisin kuin baarikeikoilla, jolloin esiintymistilaan mahtuu yleensä vain pelkät rummut. Laulaja Michael Henneken on hyvä esiintyjä ja sopii hienosti bändin keulille.

Täytyy yrittää päästä Jailbreakin keikoille vähän useamminkin!

Hevi-iltamat Pub Männyssä

Lauantaina 15. syyskuuta Turun Mäntymäen Pub Männyssä esiintyi hevicoverbändi Apostoles Of Bitterness.

Yhtye on tämän vuoden puolella soitellut muutaman aikaisemminkin kerran paikallisissa pubeissa. Orkesterin jäsenet ovat tuttuja monista turkulaisbändeistä vuosien varrelta. Harrastuspohjalta toimiva ryhmä soittaa pääasiassa 80-luvun heviklassikoita, mutta muutama 70-luvunkin helmi on settilistassa.

En ole koskaan aikaisemmin känyt Pub Männyssä. Olin siinä uskossa, että paikan nimi olisi Mäntytuoppi, mutta näin ei ollutkaan. Yhteen aikaan se tunnettiin sillä nimellä.

Baari oli isompi kuin luulin. Lavatilaa siellä ei kumminkaan erikseen ole, joten estradi oli kyhätty sivuhuoneeseen toiseen päähän baaria.

Asiakaspohjasta en osaa sanoa kuin sen verran, että luotattavalta taholta olen joskus kuullut, ettei paikassa parane paljon olla oppositiossa kulloinkin vallitsevasta puheenaiheesta, sillä muuten voi tulla äkkiä vaikeuksia.

Todennäköisten kanta-asiakkaiden lisäksi lauantai-iltaa oli viettämässä suuri joukko bändiläisten tuttavia.

Vaikka Apostoles Of Bitternessin esittämässä musiikissa ei ole pienintäkään vikaa, sai ilmeisesti täysin kuutamolla ollut miksaaja bändin kuulostamaan paikoin hirveältä. Laulu tuli aivan liian kovaa, kun taas kitara jäi pahoin basson ja rumpujen alle. Enkä ollut yksin mielipiteeni kanssa. Kuulonautinto kärsi välillä aika pahasti.

Yhtyeen settilista taisi olla lähes sama kuin viime talvena Pub Grandamissa. Ozzya, Iron Maidenia, Judas Priestia, Quiet Riotia Black Sabbathia, Deep Purplea ja niin edelleen.

Soittajien taustat tietäen on vähän kummallista, ettei mukana ole heidän vanhojen bändiensä biisejä. Ainakin 80-luvun lopulla Turussa vaikuttaneen Law'n kappaleita voisi surutta ottaa mukaan.

Apostoles Of Bitterness olisi mainio orkesteri 40- tai 50-vuotissyntymäpäiville. Settilistan puolesta se ainakin sopisi molempiin tasavuosijuhliin.

Apostoles of Bitterness

Viime lauantaina turkulaispubi Grandamissa esiintyi Apostoles Of Bitterness. Nimi tuskin sanoo monille juuri mitään. En olisi itsekään tiennyt millaisesta kokoonpanosta on kyse, ellei Facebookissa olisi tullut kutsua keikalle ja kuvassa näkynyt tuttuja lärvejä.

Näin aivan sattumalta kaksi ja puoli vuotta sitten saman orkesterin melkein samalla kokoonpanolla ja vielä samassa baarissa. Nyt näytti rumpali vaihtuneen. 


Tuolloin, syksyllä 2009, bändi oli tietääkseni vielä nimetön, mutta vakuutti ainakin meikäläisen biisivalinnoillaan ja soitollaan. Vanhan koulukunnan heavy rockia tuli parisen tuntia. Tällä kertaa settejä oli kolme ja kokonaiskesto hipoi kolmea tuntia. 

Bändissä vaikuttaa pitkänlinjan turkulaismuusikoita. Osalla heistä bänditaustat menevät ainakin 80-luvun puoliväliin. 


Basisti Joke on tuttu Spooky Moodista, Dee-Moonsista, Utsuri Horror Showsta (vai mahtoiko olla silloin Kalevi -nimellä) ja Gangster Of Lovesta. Nykyään hän soittelee myös Havana Blackissa. 


Kitaristi Pete ja laulaja Wellari vaikuttivat 80-luvulla Law -nimisessä heviyhtyeessä, joka oli kova sana lukioluokkamme keskuudessa. Olihan Law'n roudarina muutamalla keikalla itse luokkakaverini Janne. Hän myös kiikutti Law'n treeninauhoituksia kouluun. Law oli jotain Judas Priestin ja Dokkenin väliltä. 


Bändi teki valittavasti vain yhden demon vuonna 1987. Siinäkään ei ollut kuin kaksi biisiä, Burning Force ja You Burn Me Blind. Treeninauhoilta muistan ainakin Brain Breakerin ja muutaman muunkin, mutta en tällä hetkellä pysty tarkistamaan niiden nimiä. Erään kaverin nimittäin piti jo seitsemisen vuotta sitten väsätä nauhoista jonkunlainen Law -bootleg-cd. Mitään ei ole kuitenkaan kuulunut tästä projektista, enkä ole sen koommin c-kasettejani nähnyt. 

Valitettavasti Apostolien kappalevalinnoissa ei ollut yhtään Lawn rallia. Sen sijaan yhtye tarjoili runsaasti materiaalia sellaisilta yhtyeiltä kuin Iron Maiden, AC/DC, Black Sabbath, Ozzy Osbourne, Accept, Deep Purple, Saxon ja Judas Priest. 


Bändi soitti tiukasti yhteen ja soundit olivat selkeät. Wellarin hieman Rob Halfordin mieleen tuova ääni sopi biisiin kuin biisiin. Pete osoittautui tyylitajuisemmaksi kitaristiksi kuin ennalta tiesinkään. 


Loppuunmyyty Pub Grandam palkitsi soittajat raikuvin aplodein ja loppuillasta yleisö suorastaan villiintyi Black Nightin, Run To The Hillsin ja You've Got Another Thing Comingin kaltaisten heviklassikoiden tahdissa. 

Apostoles Of Bitterness kannattaa käydä katsomassa jos tykkää 70- ja 80-lukujen hevistä. Aivan ehdoton bändi siihen tarkoitukseen.