Kontiainen on tuttu mies Poko Rekordsin historiikin Aitoa suomirokkia- ja Popeda-kirja Ilikeesti kiitää takaa. Häneltä ei teksti lopu kesken, eikä kustannustoimittajan punakynä mitä ilmeisimmin juurikaan viuhu. Sivuja kertyy jokaista kirjaa varten valtavat määrät. Juva Rock Cityssäkin, alanimikkeeltään Festarijärjestäjän taivas ja helvetti, niitä on lähes 550.
En ole tietääkseni koskaan käynyt Juvalla. Etelä-Savossa sijaitseva kunta ei Kontiaisen juttujen mukaan ole mikään paratiisi, mutta eipä paljasjalkainen juvalainen ei ole muuallekaan muuttanut. Kirjaa lukiessa kuvittelin mielessäni Juvan vähän Mynämäen kaltaiseksi isohkoksi maalaispitäjäksi.
Valtavasta informaatiotulvasta huolimatta en saanut selville kirjoittajan syntymävuotta. Se on joko 1963 tai 1964. Kontiaisen erittäin yksityiskohtaisten tekstien perusteella pystyin hyvin omaksumaan Juvan Kaarihallin keikkojen, aikakautensa esiintyjien ja nuorisokulttuurin kuvailut.
Alunperin Kontiaisen äiti Irma järjesti Juvan Kaarihallille keikkoja. Sairastuttuaan 1980-luvun lopulla poikansa ryhtyi samaan toimeen. Kirjan mielenkiintoisinta antia ovatkin tarinat tanssilavakulttuurin ajoilta. Minäkin kävin teininä 80-luvulla Kalannin Urheilutalon keikoilla ja välillä vähän muuallakin kuten Köyliön Lallintalolla.
Kontiaisen muistin täytyy olla sitä paljon puhutta norsun luokkaa. Minulle kuittaallaan jatkuvasti hyvästä muististani, varsinkin vuosilukujen suhteen. On kuulemma kummallista, että joku voi muistaa esimerkiksi milloin joku Iron Maidenin tai Hanoi Rocksin levy ilmestyi. Jos vielä kerron biisijärjestyksenkin tai mistä ja milloin levyn hankin, ollaan monttu auki ja naureskellaan. "Siis kuinka sä voit, eihän kukaan mitenkään voi!". Miksei voi? Olenkin ruvennut käyttämään esimerkiksi sanontoja kuten "aikoinaan kun" välttääkseni tällaisia tilanteita, koska on olevinaan niin helvetin ihmeellistä jos joku muistaa vuosilukuja ja päivämääriä.
Kontiaisen tekstiä lukiessa voin vaan itsekin ihmetellä miten yksityiskohtaisesti hän muistaa esimerkiksi mitä biisejä Juvan Kaarihallin nurkilla pillurallia ajelleissa autoissa soi kesällä 1981.
Kontiaisen omat keikkaelämykset Kaarihallilta alkavat vuodesta 1978, Ronski Gangin keikalta, jolloin hän oli noin viisitoista vuotias. Mies luettelee muistinsa syövereistä bändien kokoonpanot, monet keikoilla esitetyt kappaleet sekä muuta triviaa kuten väkimäärät ja yleisön käyttäytymiset kunakin iltana. Tavallinen pulliainen tuskin on tällaisesta kiinnostunut, mutta minä luin juttuja suurella mielenkiinnolla.
Kaarihallin keikkojen loputtua ja Kontiaisen järjestämien iltamien siirryttyä Hotelli Juvaan, muuttuu kirja tylsemmäksi ja kirjoittajakin samalla kyynisemmäksi. Hotelli Juva kun lienee ollut kuin Juva pienoiskoossa, niin hyvässä kuin pahassakin. Kontiainen muistaa mainita lähes koko henkilökunnan vuosien varrelta aina narikkamiehistä baarimikkoihin.
Puolivälissä kirjaa siirrytään Puustockin, Juvan oman rokkifestivaalin, pariin. Kontiaisen toimiessa idean isänä ja promoottorina, rokattiin Puustockissa ensimmäisen kerran kesällä 2000.
Kiinnitin jo aikoinaan huomiota festivaaliin esiintyjiin, jotka tuntuivat vuosi toisensa jälkeen olevan melkein samoja. Yö, Neljä ruusua, Popeda, Luonteri Surf, Viikate ja Apulanta ainakin olivat perusnimiä. Kontiainen kuittaa asian kirjassa siten, että "Ketä kiinnostaa jotkin Rumban toimittajien lempibändit, joista kukaan ei ole koskaan kuullutkaan" ja ettei Juvalle kannata ottaa mitään muuta kuin varmoja nimiä.
Puustockia järjestettiin aina kesään 2008 asti. Kontiainen kertoo vähän turhankin yksityiskohtaisesti jokaisesta tapahtumasta, niitä edeltävistä suunnitteluista, suhteistaan bändien jäseniin ja suunnilleen kaikki järjestysmiehetkin mainitaan nimeltä. Tästä syntyy tunne, että on lukenut samat jutut jo pari kertaa aikaisemmin.
Puustockin ja Hotelli Juvan jälkeen pitkän päivätyön musiikin parissa tehnyt Kontiainen on järjestänyt Juvalla ainakin Metsä Rokkaa- ja Juva Rokkaa -nimisiä tapahtumia sekä ravintolakeikkoja lähikaupungeissa.
.jpeg)
