Henna & Sofia Karjurockissa

Uudenkaupungin kupeessa Lokalahdella järjestettävää Karjurockia mainostetaan Suomen suurimpana maalaisfestarina. Sitä se epäilemättä onkin, vaikka tapahtuma tunnetaan lähinnä vain Varsinais-Suomessa. 

Kävin Karjurockissa ensimmäisen kerran kesällä 2010, jonka jälkeen viisi kertaa putkeen. Viime kesänä yhdeksän vuoden tauko loppui - suuntana oli jälleen Lokalahden Nopperla. 

Olisin varmasti muutenkin mennyt pitkästä aikaa Karjurockiin, mutta nyt sisäänpääsy järjestyi tutun tanssija-dj:n Henna Peltosen kautta. Sovimme, että otan kuvia hänen ja Sofia Fiian ysärishowsta. 

Hennan lanseeraama dj-show sisältää kuumia 90-luvun hittejä, joita kaunottaret soittavat tiskinsä takaa. Konseptille on selvä tilaus ja keikkaa riittää ympäri maata.

Nämä kuvat ovat leidien ensimmäisestä setistä, jonka ajankohta oli alkuillalla. Kesäyön pimetessä porukkaa tuli joraamaan teltta äärimmilleen pursuten, mutta tässä vaiheessa vielä hillitymmin.

Karjurockia järjestää United Festivals ja tapahtuman promoottorina toimii laulaja-poliitikko Kike Elomaan veljenpoika Robert Sainio. Kikenkin saattaa vanhalla kotitilallaan järjestettävissä juhlissa bongata, mutta viime kesänä helposti tunnistettava hulmuava hiuksinen hahmo ei tullut vastaan. 

Robertin kanssa vaihdoin muutaman sanan, kun joku tuttuni tiesi kertoa, että tuossa menee festarin pääjehu. Ihmettelin kun miehen kaulassa ei killunut minkäänlaista passia kuten tapana yleensä on. "Kaikki tuntevat minut täällä, enkä tarvitse sellaista", kuului selitys. Mukavan oloinen kaveri, jolle täytyy nostaa hattua saavutuksistaan.

Lisää viime kesän Karjurockista https://kaislatuuli.blogspot.com/2024/08/the-69-eyes-karjurockissa.html

Henna Peltonen on takavuosina ollut usein valokuvamallinani. Muutama linkki alla:

https://kaislatuuli.blogspot.com/2019/08/henna-ruissalon-rantakalliolla.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2018/12/henna-peltonen-ruissalon-kansanpuistossa.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2016/08/henna-peltonen-kesatunnelmissa.html

The 69 Eyes Karjurockissa

Heinäkuun lopulla kävin pitkästä aikaa Karjurockissa. Edellinen kerta menee niinkin pitkälle kuin kesään 2015. Mitään varsinaista syytä näin pitkään taukoon ei ole, eipä vaan ole tullut käytyä. 

Festivaalit ovat muutenkin osaltani vähentyneet vuosi vuodelta, tosin tänä kesänä asiaan on tullut vähän muutosta. Tulevana lauantaina on tulossa jo kolmas kuluvan kesän rokkifestari. 

Uudenkaupungin Lokalahdella järjestettävän Karjurockin miljöö oli muuttunut yhdeksässä vuodessa. Päälava oli eri paikassa kuin ennen vanhaan. Järjestely oli oikea, koska alueella ei ollut nyt ruuhkaa. 

Muistuu mieleen kesän 2013 festivaali, jolloin Lokalahden perämetsissä oltiin kuin sillit suolassa. Ilmeisesti valtavaan yleisömäärään ei osattu varautua. Aitojen sisältö pursui Cheekin, Paula Koivuniemen ja Petri Nygårdin tahdissa. 

Kun vuonna 2015 yleisöä villitsivät muun muassa WASP ja Uriah Heep, The 69 Eyesin lisäksi lauantaina 20. heinäkuuta esiintyivät Sanni, Gasellit, Tarja Turunen & Marko Hietala ja Haloo Helsinki!. 

Vuonna 1989 glamrock-orkesterina aloittanut The 69 Eyes teki läpimurtonsa vuosituhannen taitteessa. Blessed Be-albumilta tutut hitit The Chair ja Brandon Lee soitettiin Karjurockissakin. Kappaleet ovatkin bändin parhaimmistoa, tosin minulle käy hyvin 90-luvun kimallerokkikin. 

The 69 Eyesin tunnin setti oli varmaa hittikimaraa. Mikäli olisin itse valinnut päivän soittojärjestyksen, ei bändi olisi ollut lavalla ensimmäisenä kello 16, vaan Sannin ja Gasellien jälkeen, ennen Tarja Turusta ja Marko Hietalaa. 

Illan päättänyt Haloo Helsinki! sen sijaan oli oikeassa paikassa. Bändin valtava suosio ja pyrotekniikka pimeässä kesäyössä sekä näytti että kuulosti komealta. 

Myllymäen puisto Uudessakaupungissa

Kauppaneuvos Johan Nordström perusti 1930-luvulla puistoalueen Uuteenkaupunkiin. Paikka löytyi mäen päältä läheltä ydinkeskustaa.

Alueella on neljä erityyppistä tuulimyllyä. Kontti- eli varvasmylly, harakka-, kehäsiipi- ja mamsellimyllyt. Lisäksi löytyy runsaasti erilaisia kukka- ja puuistutuksia. Myllymäellä on myös vanha vesitorni.

Kävin viime tiistaina pitkästä aikaa Ukissa, kuten Uusikaupunki on tapana lyhentää. Lähisukulaisellani sattui olemaan sinne asiaa ja toimin kuskina. Samalla reissulla tepastelin Myllymäelle nappaamaan muutaman foton.

Vuonna 1981 Ukiin liitetty Lokalahti on tunnettu lähinnä Ilkka Kanervan ja Kike Elomaan syntymäkuntana. Nykyään siellä järjestetään Suomen suurimmat maalaisfestarit. Karjurockissa on tulevana kesänäkin paljon mielenkiintoista ohjelmaa. Itse aion olla paikalla hyvän meiningin ja etenkin legendaarisen brittibändi Uriah Heepin takia.

Lokalahtelaiselta pellolta bongasin kurjen.

Viime kesänä kävin tietääkseni ensimmäistä kertaa Ukin Lepäisillä, jossa on muun muassa makeanvedenallas. Tästä reissusta löytyy tarinaa tuolta http://kaislatuuli.blogspot.fi/2014/07/ajelulla-uudessakaupungissa.html

Karjurock Lokalahdella 19.7.2014

Karjurock Uudenkaupungin Lokalahdella on jo perinteiseksi muodostunut tapahtuma allekirjoittaneen kesänvietossa. Pari viikkoa sitten viidennen kerran paikalla olleena harmittelin vain sitä, että kuluipa aika taas turhan nopeasti. Alueella kun olisi viihtynyt kauemminkin.

Tämän kesän Karjurockiin oli pääesiintyjäksi hankittu saksalainen hevibändi Helloween. Hyvä veto, kun festarin linja muuten liikkuu suunnilleen rapin ja iskelmän välissä.

Erään tunnetun suomalaisyhtyeen rumpalin kanssa mietimme keväällä, että tuskinpa Helloween yhtään sen kalliimpi on kuin vaikka Paula Koivuniemi tai Yö, jotka esiintyivät Karjurockin lavalla perjantaina 18.7.

Ensimmäinen bändi jonka näin, senkin tosin vain lopusta, oli pääkaupunkiseudulta tuleva Overnight Sensation. Telttalavalla soittaneella orkesterilla oli kova draivi päällä, mutta valitettavasti yleisö ei sitä näyttänyt ymmärtävän. Jengiä oli teltassa vain kourallinen. Helmiä sioille.

En valitettavati ehtinyt seurata bändin työskentelyä kuin muutaman viimeisen kappaleen verran. Billy Idolin Rebel Yell ei ehkä kuvasta yhtyeen omaa musiikkia parhaiten, mutta tuntemattomaksi jäänyt viimeinen biisi oli sen verran tarmokas ralli, että orkesteriin pitää tutustua tarkemmin.

Overnight Sensationin laulajana häärii painijanakin tunnettu Starbuck. En tosin tiedä mitä nimeä hän bändissä käyttää. Miehen lavaliikkeistä tuli mieleen Manowarin Eric Adams.

Päälavalla suutaan soittanut Elastinen oli jotain niin järkyttävää, etten viitsi pilata viimeistä kesälomapäivääni kirjoittamalla siitä yhtään enempää. Ihmettelen vaan kuka tuollaisesta voi tykätä. Kammottavaa paskaa.
 

7 päivää -lehden toimittajana ja Matti Nykäsen parhaana kaverina tunnnettu Kai Merilä on hänkin rokkimiehiä. Kai Merilä Rock'n Cover Band on esiintynyt Karjurockissa aikaisemminkin. Ihan päteviä lainabiisejä soittava kokoonpano koostuu Merilän lisäksi tuntemattomista soittajista. Tai en ainakaan tunne ketään, joka bändistä jotain tietäisi, vaikka alan asiantuntijoiden kanssa sitä on joskus mietitty.

Merilän orkesteri saattaisi toimia jossain syntymäpäivillä tai ryyppyjuhlissa, mutta Karjurockin teltassa meno oli vähän niin ja näin. Harmitonta, mutta samalla myös siinä rajoilla, että kannattaako moinen. Tilalle kun olisi voinut ottaa jonkun "oikean" bändin. Scorpions, Bon Jovi, Whitesnake ja muut loppuunkalutut 80-luvun hitit kulkivat tosin ihan hyvin.

Kansanedustaja Kike Elomaa, jonka synnyinkodin pihapiirissä Karjurock järjestetään hänen veljenpoikansa toimesta, jammaili innokkaasti Merilän poppoon tahdissa. Eräs tuttuni puolestaan totesi, että "vittu kun tuo jätkä on paska laulaja".

Jostain kumman syystä rokkifestareille on etenkin 2010-luvulla ruvettu raahaamaan iskelmätähtiä. Niinpä Karjurockissakin esiintyi Suvi Teräsniska. Varmaan ihan kiva likka, mutta täysin väärässä paikassa. Hänenkin tilalleen olisi voitu ottaa joku rockbändi. Ja varmasti olisi saatu halvemmalla, ehkä jopa ilmaiseksi. 

Koska Summer Steelneckin keikka kiinnosti vähemmän kuin Kansan Uutisten pääkirjoitus, oli aikaa käydä katsomassa Karjurockin alueelle tehtyjä uudistuksia. Nettikuvista päättelin uuden uimalammikon sijaitsevan pellolla, mutta se löytyikin ylhäältä mäeltä.

En tiedä vetikö Suvi Teräsniska kaikki uimarit lavan eteen heilumaan, kun polskimassa ei ollut kuin muutama henkilö. Mutta lätäkkö oli komea ja kuulemma syvimmillään peräti seitsemän metriä syvä.

Viimeistään turkulaisen hevicoverbändi Jailbreakin aikana huomasi, ettei telttalavan puolen tunnin soittoajat riitä mihinkään. Jos Merilän bändin 30 minuutin oli joillekin liikaa, oli Jailbreak varmasti kaikille liian vähän.

Bändi sai laulajansa Taage Laihon kanssa sellainen hurmion aikaiseksi, että harvemmin moista näkeekään. Deep Purplea, Iron Maidenia, Judas Priestiä ja muita alan klassikoita soittanut orkesteri olisi ansainnut olla lavalla ainakin kolmen vartin verran. Homma loppui nyt kuin seinään. Moni tuttuni piti Jailbreakia koko päivän parhaana esiintyjänä.

Jailbreakin jälkeen päälavalla alkoi Stratovarius jyystämään melodista pikaheviään. Laulaja Timo Kotipellon johdolla yhtye sai hyvin porukan mukaansa.

Straton settilista noudatteli jonkinlaista best of -listaa. Moinen menettely sopiikin mainiosti etenkin yleisfestareille.

Aikoinaan olin kovakin Stratovarius-fani, mutta homma on laimentunut aikalailla kultavuosista. Kitaristi-biisintekijä Timo Tolkin lähdön jälkeen yhtyeen tuotanto on laskenut kuin lehmän häntä. Tolkin kauteen painottuva biisilista osoittaakin hyvin, ettei bändi ole sen jälkeen saanut kuin muutaman hyvän kappaleen aikaiseksi.

Stratovariuksen ehkä parhaalta levyltä, 1997 ilmestyneeltä Visionsilta, kuultiin Lokahdella useampi kappale. Minua miellytti etenkin Legions Of Twilight, jonka kuulemista pitkästä aikaa livenä en osannut lainkaan odottaa.

Stratovarius sai sellaiset fiilikset aikaiseksi, että anniskelualueen tuotteet kihahtivat nuppiin arvioitua voimakkaammin. Järkyttäviin hintoihin nousseet juomat tekivät kauppansa kun festarikansa ei halvemmallakaan voi ostaa. Ennen mielestäni suhteellisen kävijäystävälliset hinnat olivat enää muisto vain.

Saksalainen Helloween oli ensilevyjä tehdessään 80-luvun puolivälissä speed metallia. Termiä power metal ei oltu vielä keksittykään kuvaamaan sen ja Statovariuksen kaltaista melodista pikaheviä. Venomin Cronos tosin kertoi vuonna 1985 bändinsä soittavan "power metallia", mutta yleisesti yhtyettä pidetään black metallin keksijänä.

Erään kaverini mukaan Helloweenin setti olisi saanut kattaa enemmän orkesterin tunnetuimpia kappaleita. Varmasti niin, mutta minulle kelpasi se tällaisenäkin. En tuntenut kaikkia biisejä, mutta joukossa olleet hitit saivat aikaiseksi hillittömän menon. Paljon parempia biisejä kuin Eagle Fly Free tai I Want Out ei olekaan.

Kauempaa aivan Saxonin Biff Byfordilta näyttänyt laulaja Andi Deris yritti saada Karjurockin yleisöön vipinää. Bändi oli ehkä liian tuntematon perusjampoille, mutta hienoa kun tällainenkin bändi näille festareille saatiin.

Sakemannit lienevät olleet kummissaan saapuessaan pelipaikalle; kilometritolkulla pelkkää metsää ja peltoa pienen hiekkatien varrella. Ja saman kokee todennäköisesti kuka tahansa tavallinen festarivieraskin. Muistan elävästi erään entisen lossikuskin tokaisun: "Mihin vittuun me oikein ollaan menossa?", kun tilataksi lähestyi Karjurockia Lokalahden korvessa.

Uudenkaupungin Janhuan kasarmi

Janhuan kasarmi on entinen rannikkotykistön koulutusalue Uudessakaupungissa. Se sijaitsee aivan meren rannalla melko lähellä kaupungin keskustaa.

Paikka on ollut jonkin aikaa mielessä jos noille kulmille sattuu eksymään. Näin pääsi käymään lokakuussa, jolloin Vakka-Suomen ytimeen oli muutakin asiaa.

Kimmokkeen Janhua-visiitille antoi eräs Lokalahdelta kotoisin oleva mies, jonka fotoja näin sosilaalisessa mediassa. Hän oli poikennut kasarmilla ja räpsinyt muutaman kuvan.

Eräs fotoista esitteli päärakennusta sisältäpäin. Etsimme seurueemme kanssa kuumeisesti miehen mentävää sisäänpääsyaukkoa, mutta sellaista ei löynyt mistään. Yksi ikkunoista oli säpäleinä ilmeisesti teiniangstin jäljiltä, mutta eipä tullut mieleenkään yrittää siitä sisälle.

Kyselin jälkeenpäin kaverilta mistä hän sinne oikein pääsi. "Ikkunasta". Täytyy kyllä olla aikamoinen hämähäkkimies jos sellaisesta raosta sisälle putkahtaa, varsinkin kun kyseessä on raavas aikuinen äijä!

Netistä löytyy todella kitsaasti infoa Janhuan kasarmista. Ennen rannikkotykistön varuskuntaa Janhuanniemellä toimi saha, jonka tuotteita laivattiin vientiin. Sahatoiminnan jälkeen kivirakennukset olivat miinatehtaana ja laivaveistämönä.

Tietääkseni 90-luvulla ja jonkun matkaa 2000-luvullekin kasarmilla oli orkideakoti. Tarkoittanee, että paikassa on kasvatettiin kukkia.

Löysin Turun Sanomien artikkelin vuodelta 2007, jossa Janhualle kaavailtiin huimaa orkideaparatiisia lasitettuine sisäpihoineen ja muine hienouksineen. Tällainen suunnitelma tuskin koskaan eteni pitemmälle. Ainakaan alueella ei ollut minkäänlaisia jääneitä moisesta.

Lähistölle ja aivan kasarmin viereenkin valmistuu parhaillaan omakotitaloja. Merinäköalan lisäksi asukkaat saavat kovin tuulisen tontin. Kylmä merituuli puhalsi lokakuussakin voimalla.

Oli jokseenkin lohduton näky löytää ennen varmaan kovin uljaskin kasarmialue tällaisessa kurimuksessa. Uudenkaupungin päättäjät voisivat keksiä paikalle jotain käyttöä ennen kuin se rapistuu pahemmin ja joutuu vandaalien kouriin. Vanhainkoti tai joku hoitolaitos tuli mieleen potentiaalisena vaihtoehtona, mutta sellaista uudet pientaloasukaat varmaankin vastustaisivat.