Kuusistonsalmen rannalla Turun kupeessa Kaarinassa neljättä kertaa järjestetty Saaristo Open oli allekirjoittaneelle ensikokemus kyseisellä festivaalilla.
Todennäköisesti siellä olisi tullut käytyä jo aikaisemminkin, mutta tapahtuma on tähän asti aina ollut päällekkäin Tampereen hevifestari Sauna Open Airin kanssa. Eikä ole ollut vaikeuksia valita kumpaan menee, jos lavalla on sellaisia nimiä kuin Judas Priest, Saxon tai Kiss. Viime vuonna Kaarinassa tosin oli ruotsalainen 80-luvun meganimi Europe, jonka olisin halunnut nähdä.
Tänä vuonna Saaristo Open järjestettiin kolmipäiväisenä. Perjantaina lavalla nähtiin muun muassa Dr Alban ja Samantha Fox. En vaan ymmärrä ketä heidän musiikillinen antinsa voi kiinnostaa, mutta ilmeisesti sellaisiakin ihmisiä löytyy. Olisi varmasti yhtä helvettiä, jos joutuisi kuulemaan Dr Albania keikan verran.
Samantha Fox olisi tosin ollut kiva nähdä ulkomusiikillisten syiden takia, koska tulihan hänen rintojaan tuijoteltua 80-luvun lopulla useita vuosia.
Samantha Fox
Sunnuntai oli omistettu lapsille ja nimetty Saaristo Junioriksi. Kuvan perusteella väkeä piisasi. Ainakin sää suosi toisin kuin lauantaina, jolloin sateli pitkin iltaa, eikä lämpötila ollut oikein ulkoilua varten. Toisaalta vastaavia paskakelejä oli ennen vanhaan useinkin Provinssi- ja Nummirockien aikaan, joten minunkin pitäisi olla tottunut rypemään vesilammikoiden seassa.
Lauantaina lavalla nähtiin Viikate, Apulanta, Yö, Uriah Heep ja Within Temptation. Äkkiä ajateltuna tuossa ei ole pienintäkään logiikkaa, mutta yleisömäärästä päätellen sitä kuitenkin oli.
Viikate ehti lopettaa keikkansa kun saavuimme paikalle. Bändien välissä oli reilut tauot, joten Apulannan grunge-nu metal-punkin alkaessa oli ehtinyt kumota jo pari tuoppia sikamaisesti ylihinnoiteltua olutta. Puolen litran tuoppi maksoi seitsemän euroa, saman verran limonaadia vitosen.
Apulanta
Vaikka Apulanta alkaakin olla jo aikansa elänyt, on bändi vuodesta toiseen ihmeen suosittu. 1996 maineeseen Mitä kuuluu -biisillään noussut heinolalaisryhmä saa näköjään säännöllisin väliajoin tehtyä uuden hitin ja pysyy valokeilassa. Toni Wirtasta kehnompaa laulajaa saa hakea, mutta hyviä kappaleita kaveri on tehnyt.
Vuosi vuodelta yhä enemmän iskelmäbändiksi muuttuva Yö on varma yleisömagneetti. Bändin piti soittaa Kaarinassa extrapitkä keikka, mutten huomannut siinä mitään normisettiä kummempaa. Ehkä sitä kuitenkin oli.
Yö
Kello 21 aloittanut brittiveteraani Uriah Heep oli se orkesteri, jonka takia pääosin tälle festivaalille menin. 1970 ensilevynsä julkaissut bändi on levyttänyt viimevuosikymmeninä harvakseltaan, mutta on aktivoitunut lähivuosina. Tuoreimmat albumit ovat vuosilta 2008 ja 2011. Näiltä levyiltä tuli myös materiaalia, jota monikaan ei tunnistanut.
Uriah Heep
Vasta keikan loppuosassa Heep esitti vanhoja 70-luvun alun hittejään kuten Gypsy, July Morning, Lady In Black ja tietenkin tunnetuimman kappaleensa Easy Livin'. Odotus oli sen arvoista. Sunrise tosin tuli muistaakseni neljäntenä, mutta uudempien biisien runsaus pääsi vähän yllättämään. Heep ei ilmeisesti halua olla pelkkä nostalgiajukeboksi, joten varmaan soittajien oman mielenkiinnon takia uusia kappaleita on setissä noin paljon.
Ennen Free And Easy -rallia laulaja Bernie Shaw kutsui yleisön joukosta lavalle liudan naisia. Sen ja itse kappaleen ikuisti turkulainen pitkänlinjan Heep-fani Tony Lundberg oheiseen videoon.
http://www.youtube.com/watch?v=dzly3ZoCPW0&feature=share
Illan päätti hollantilainen Within Temptation. Melkolailla Nightwish -tyyppistä musiikkia esittävä kokoonpano loisti pimeässä kesäillassa laulajansa Sharon Den Adelin johdolla. Kuvankaunis nainen osaa myös laulaa, eikä hänen äänenkäyttönsä ole onneksi mitään kiekumista.
En juurikaan tunne bändin tuotantoa, mutta ainakin Kaarinassa se kuulosti vallan hyvältä. Lavavalot ja taustalle heijastetut filmipätkät sekä kuvat tekivät esityksestä hienon.
Within Temptation
