Lapin reissu osa 5 - Badfellas Duo Pyhätunturilla

Maanantaina 7. maaliskuuta olimme Pyhätunturin kaupan pihalla odottelemassa kanssamatkustajia. Bussin oli määrä startata 15.45 kohti Lomakeskus Luppoa.

Sattumalta huomasin oven vieressä mainostelineen, jossa oli Badfellas Duon keikkajuliste. Pienessä laitamyötäisessä tuumailin kuskillemme, että tiedänkin tuon turkulaisorkesterin ja kyseessä lienee joku vanha juliste. Onneksi hän tiiraili sitä tarkemmin, koska keikkahan oli samana iltana kaupan takana olevassa Sportibarissa!

Se puolestaan tarkoitti sitä, että paikalle oli päästävä hinnalla millä hyvänsä. Viime kesänä nimittäin koin mahtavan spektaakkelin Turussa Wanhassa Rahtilaivassa, kun Badfellas Duo pani haisemaan. Kerrassan hulppea show, jolle näkemistäni kesän keikoista vetivät vertoja vain Whole Lotta 70's samassa paikassa, Backyard Babies Ruisrockissa ja Uriah Heep Karjurockissa.

Valta-osa porukastamme oli ehtoolla menossa Luostolle nauttimaan Ile "Junnun poika" Vainion ja Janus "Annan veli" Hanskin esityksestä. Lasse-kuski lupasi, että halukkaat voivat jäädä Pyhällä pois ja haetaan myöhemmin yöllä.

Badfellas Duo aloitti joskus ennen yhtätoista. Olin etukäteen kertonut seurueellemme, että nyt tulee kunnon musiikkia vähän joka lähtöön. Luulisi, että reipas rokki-, kantri-, punkki- ja irkkumeininki uppoisi sakkiin kuin veitsi voihin.

Niin myös kävi. Bändi otti työvoiton alta aikayksikön ja lopulta kansa suorastaan sekosi. Joukkoon liittyi Luoston tansseista palannut porukkakin. Kuulemma Ile ja Janus olivat olleet todella vaisuja. Onneksi Badfellas Duo pelasti heidänkin iltansa, koska mattimyöhäisetkin ehtivät kokea railakasta showta ainakin viimeisen puolen tunnin verran.

Badfellas Duo - Arska ja Jarno (kuva: Badfellas)

Flogging Molly, Green Day, Johnny Cash, Apulanta, The White Stripes, Neil Young sekä monet muut tutut ja hieman vieraammatkin kappaleet soivat pirun hienosti duon käsittelyssä. Lyömäsoittaja Arska cajon-rumpuineen sekä villimiehen elkeineen ja kitaristi-laulaja Jarnon hillitympänä esiintyjänä antoivat kaikkensa.

Tuskin Sportbarista käveli kovinkaan montaa pettynyttä ulos. Tai jos, syynä ei varmasti ollut illan orkesteri!

PJ Rautiainen Buffalossa

Korppoossa sijaitseva rantaravintola Buffalo on jo pitemmän aikaa ollut käyntilistallani, koska ulkoapäin paikka on vaikuttanut oikein viihtyisältä. Sielläpäin saaristoa tulee vaan harvemmin liikuttua.

Joskus sattumallakin on sormensa pelissä. Kuikuillessani parkkipaikalta terassin suuntaan, asetteli tutunnäköinen hahmo soittovehkeitä paikoilleen. Trubaduuri PJ Rautiainenhan se siinä. Ensimmäinen setti alkaisi sopivasti alle tunnin kuluttua, joten ei muuta kuin huurteinen pöydälle ja Rautiaisen kanssa jutustelemaan.

PJ Rautiainen on pitkänlinjan turkulaismuusikko, joka aloitteli uraansa hevilaulajana. Laajemmin hän nousi parrasvaloihin 90-luvun puolivälin tienoilla, jolloin mies levytti yhden albumin soulin ja popin sekoitusta nimellä Julius. Hän myös pääsi lämmittelemään Tina Turneria täpötäydelle Helsingin Olympiastadionille vuonna 1996.

Ura Juliuksena ei kuitenkaan ottanut tulta alleen. 2000-luvulla Rautiainen onkin tehnyt päätyökseen trubaduurin hommia. Silläkin saralla mies on varsin pätevä. Se tuli huomattua eilen jälleen.

Ensimmäisen setin aikana porukka ei ollut vielä juhlatunnelmissa, vaan keskittyi lähinnä syömään. Merenlahden poukamassa olevan ravintolan tarjoilijat saivatkin kantaa isoja annoksia pöytiin selkä vääränä. Buffalon menu ei järin monipuoliselta vaikuttanut, mutta tilauksia tuli solkenaan.

Rautiaisen kappalevalikoimassa oli mukana muun muassa kaikkien trubaduurien äidin eli Creedence Clearwater Revivalin tuotantoa, Johnny Cashia ja Neil Diamondia. Mies soitteli biisejä omina sovituksinaan ja välillä pääsi yllättämään. Esimerkiksi erään kappaleen introsta en olisi arvannut, että siitä lopulta kehkeytyy Riki Sorsan Haaveissa vainko oot mun. Se jäikin korvamadoksi, joka soi päässä tätä kirjoittaessani.

Rautiainen on vieraillut lähiaikoina studiossa. Tuloksena on puolitoista kuukautta sitten julkaistu single Tyttö keinahtelee. Kappale kuultiin myös Buffalossa.

Marky & Peetu + Doug Blair (W.A.S.P.) Rahtiksella

Perjantaina 31. toukokuuta esiintyi Turussa Wanhan Rahtilaivan kannella erikoinen kokoonpano. Turun suunnalla vaikuttavat Marky ja Peetu olivat saaneet seurakseen itsensä W.A.S.P. -yhtyeen kitaristin Doug Blairin suoraan Amerikasta.

Kuulin keikasta noin kuukautta aikaisemmin Rahtiksen baarimikolta Mikiltä, jota jotkut Kudeksikin kutsuvat. En hetkeäkään epäillyt asian totetutumista, koska Blair on pyörinyut Turussa viime aikoina usein. Muun muassa Taage & Garfield -soitin- ja lauluduo oli bongannut hänet Viking Grace -laivalla jokin aika takaperin. Blair oli seurannut heidän keikkaansa silmä kovana.

En tarkkaan tiedä mitä kaikkea tekemistä Blairilla Turussa on, mutta jollain tavalla hän on mukana Markyn työpaikassa Turku Rock Academyssä. Se on Turun kaupungin nuorisoasiankeskuksen luoma hanke, jolla pyritään parantamaan bänditoimintaa harrastavien nuorten edellytyksiä kehittyä oman alansa osaajiksi ja mahdollisesti myös ammattilaisiksi.

Kokoonpanon ensimmäistä settiä en kerennyt työvuorojeni takia näkemään. Toisen setin alun oli katkaissut raivoisia ukkoskuuro, joka mellasti vartin verran. Päästyäni paikalle noin kello 20:45, paistoi jälleen aurinko ja kolmikko soitteli hyväntuulista musiikkia laivan keulassa.

Kappalevalintoihin kuului muun muassa The Who:ta, Queenia, Johnny Cashia, Whitesnakea ja The Doorsia. Käteis-Jussin Hurt on alunperin Nine Inch Nailsin biisi, mutta monet tuntevat sen Cashin versiona. Sitä Markyn, Peetun ja Dougkin noudattivat.

Marky alias Marky Albert Bertenyi on hyvä esiintyjä ja laulaja. Hän saa helposti yleisön puolelleen ja hyvälle tuulelle. Kauan allalla olleen kaverin vanhat bändiviritykset eivät ole oikein saaneet tulta alleen, mikä on harmi.

Muistan nähneeni hänet ensimmäisen kerran estradilla  syksyllä 1989 Turun Jyrkkälän nuorisotalolla. Tuolloin bändinsä oli nimeltään Dice, ja musiikki jotain Europen ja Wingerin tapaista kevytheviä. Illan pääesiintyjänä oli tamperelainen speed metal -bändi Prestige.

Tällainen Rahtiksessa esiintynyt kokoonpano ainakin saisi ihmiset takuuvarmasti liikkeelle kesäisessä Suomessa. Mutta tokkopa Blair täällä niin kauan viihtyy, että kiertuetta kannattaa sitä varten järjestää. Muutama päivä sitten tosin luin jostain, että W.A.S.P.:in pääjehulla Blackie Lawlessilla on koipi katkennut ja bändin Euroopan kiertue peruutettu. Siinäpä Blairilla olisikin hyvää aikaa soitella keikkoja Suomen suvessa.

Postipurjehdus 2011

Varsinais-Suomen Postiliiton osaston perinteinen syyspurhedus pidettiin syys-lokakuun vaihteessa. Juhlapaikkana toimi Viking Isabella. Perjantai-iltalähtö Turusta Tukholmaan. Paluu lauantai-iltana.

"M/S Isabella on Viking Linen omistama matkustaja-autolautta. Se liikennöi Turku–Maarianhamina/Långnäs–Tukholma -reitillä M/S Amorellan parina lähtien Turusta iltaisin ja Tukholmasta aamuisin. M/S Isabella on M/S Amorellan, M/S Gabriellan ja M/S Crown of Scandinavian sisaralus. Alus on liikennöinyt myös Helsinki – Tukholma sekä Helsinki - Muuga/Tallinna reiteillä. Aluksen päällikköinä toimivat vuonna 2007 Magnus Thörnroos, Nils Jansson ja Stefan Karell. Aluksen korvaa vuonna 2013 valmistuva Viking linen suurempi alus Viking XXXX.Viking Isabellassa on katalysaattori.
Maaliskuussa 2008 aluksella syttyi pieni tulipalo." (Wikipedia)

Kuuden viikon nenänvalkaisuperiodin jälkeen meikäpoikakin korkkasi reteästi lonkeron terminaalin edessä jo ennen laivaan menoa. Meininki olikin sitten sen mukaista. Alkuviikolla työpaikalla on ollut hikiset tunnelmat, vaikka kesähelteet ovat enää muisto vain. Rankkoja tällaiset retket!

Yksityistilaisuus Isabellan discossa.

Postipurjehduksen järjestäjä oli vaihtunut, joten estrdailla ei nähty Tommi Läntistä, Mikko Alataloa, Jussi Hakulista tai ketään muutakaan pelkästään postilaisten iloksi tarkoittetua artistia. Luulen, ettei moni edes huomannut moista, mutta itse olisin mielelläni seurannut vaikka Vaakku Varjuksen tai PJ Rautiaisen keikan. He olisivat varmasti paljon huokeammalla keikkapalkkiollakin tulleet kansaa viihdyttämään kuin vaikka Läntinen tai Alatalo.

Salon seudun pääluottamusmies Aulis Koskinen keskustelee.

Laivalla oli omasta takaa rokkibändi Deep Insight, josta en osaa nyt se kummemmin sanoa millainen se mahtoi olla. Iskelmäpuolta hallitsi Rami Rafael, jonka hölmö taiteilijanimi ei pahemmin kuuntelemaan houkuttele. Rampe on kai jonkunlainen Vikingin houseartisti, sillä nimensä putkahtaa usein esille laivayhtiön mainoksissa.

Turun postikeskuksen iloista väkeä.

Trubaduurina toimi joku britti, jolla ei taaskaan ollut tiedossa kuin ne samat vanhat standardit eaglesista ccr:ään. Ei niin minkäänlaista mielikuvitusta. Kun samalla tuolilla istuu suomalaistrubaduuri, on hänellä yleensä hallussa rokkiklassikot sekä englanniksi että suomeksi. Ei pelkästään samoja iänikuisia ralleja.

Kyllä Johnny Cash oli kova jätkä!

Rock'n'roll! Tupakkahuonessa muun muassa Toni Kajala (oik.) ja Michael Saine (2. vasemmalta), muinaisen Anal Death -yhtyeen laulaja.

Tukhomassa.

Maarianhaminassa.