Lapin reissu osa 5 - Badfellas Duo Pyhätunturilla

Maanantaina 7. maaliskuuta olimme Pyhätunturin kaupan pihalla odottelemassa kanssamatkustajia. Bussin oli määrä startata 15.45 kohti Lomakeskus Luppoa.

Sattumalta huomasin oven vieressä mainostelineen, jossa oli Badfellas Duon keikkajuliste. Pienessä laitamyötäisessä tuumailin kuskillemme, että tiedänkin tuon turkulaisorkesterin ja kyseessä lienee joku vanha juliste. Onneksi hän tiiraili sitä tarkemmin, koska keikkahan oli samana iltana kaupan takana olevassa Sportibarissa!

Se puolestaan tarkoitti sitä, että paikalle oli päästävä hinnalla millä hyvänsä. Viime kesänä nimittäin koin mahtavan spektaakkelin Turussa Wanhassa Rahtilaivassa, kun Badfellas Duo pani haisemaan. Kerrassan hulppea show, jolle näkemistäni kesän keikoista vetivät vertoja vain Whole Lotta 70's samassa paikassa, Backyard Babies Ruisrockissa ja Uriah Heep Karjurockissa.

Valta-osa porukastamme oli ehtoolla menossa Luostolle nauttimaan Ile "Junnun poika" Vainion ja Janus "Annan veli" Hanskin esityksestä. Lasse-kuski lupasi, että halukkaat voivat jäädä Pyhällä pois ja haetaan myöhemmin yöllä.

Badfellas Duo aloitti joskus ennen yhtätoista. Olin etukäteen kertonut seurueellemme, että nyt tulee kunnon musiikkia vähän joka lähtöön. Luulisi, että reipas rokki-, kantri-, punkki- ja irkkumeininki uppoisi sakkiin kuin veitsi voihin.

Niin myös kävi. Bändi otti työvoiton alta aikayksikön ja lopulta kansa suorastaan sekosi. Joukkoon liittyi Luoston tansseista palannut porukkakin. Kuulemma Ile ja Janus olivat olleet todella vaisuja. Onneksi Badfellas Duo pelasti heidänkin iltansa, koska mattimyöhäisetkin ehtivät kokea railakasta showta ainakin viimeisen puolen tunnin verran.

Badfellas Duo - Arska ja Jarno (kuva: Badfellas)

Flogging Molly, Green Day, Johnny Cash, Apulanta, The White Stripes, Neil Young sekä monet muut tutut ja hieman vieraammatkin kappaleet soivat pirun hienosti duon käsittelyssä. Lyömäsoittaja Arska cajon-rumpuineen sekä villimiehen elkeineen ja kitaristi-laulaja Jarnon hillitympänä esiintyjänä antoivat kaikkensa.

Tuskin Sportbarista käveli kovinkaan montaa pettynyttä ulos. Tai jos, syynä ei varmasti ollut illan orkesteri!

Raisrock 2015

Raisiossa 1970-luvun lopulla ensimmäisen kerran järjestetty Raisrock on huomattavasti tuntemattomampi tapahtuma kuin melkein nimikaimansa Ruisrock naapurikaupungissa Turussa.

Raisrock toimi vuosittain 80-luvun puoliväliin asti, jonka jälkeen rokkailut jostain syystä lopahtivat. Uudelleen virittelyjä on ollut ainakin vuonna 2009. Kahtena viime vuotena Raision torin rokkitapahtumat ovat olleet eri nimillä. 2013 tapahtuma kantoi titteliä Korroosion kotiinpaluu ja viime suvena Raisio 40 vuotta rokaten.

En ole aikaisemmin ottanut osaa Raisrockeihin, mutta tällä kertaa tapahtuma sopi aikatauluihini hyvin. Alunperin ajattelin mennä paikalle vasta illansuussa. Mutta koska turkulaisbändi Sinful Society esiintyi toisena kello 13.45, lähdin aikaisin liikkeelle.

Tapahtuma järjestettiin Raision lukion kentällä. Parkkeerasin autoni kirjaston lähelle ja lähdin kävelemään ylös mäkeen kuten saapumisohjeissa luki. Sieltä se poppi jo raikasikin.

Matkalla hyvin, hyvin jyrkässä mäessä huomasin legendaarisen Pommarin. Pommisuojan, jossa Sig, Korroosio ja varmasti kaikki muutkin raisiolaisbändit ovat takavuosina treenanneet ja nauhoitelleet biisejään. Pommarin ovi ei ollut avoinna, mutta mielelläni olisin sinne kurkannut.

Sinful Societyssä laulaa energinen Riina, joka on tuttu mimmi muutaman vuoden takaa. Bändillä on vuoden aikana ollut muutama keikka Turun seudulla jonne olisin voinut mennä, mutta aikataulut eivät ole kertaakaan sopineet.

Sinful Society soitti reipasta rokkia, mutta ei lähellekään niin rankkaa kuin olin kuvitellut. Riina lauloi antaumuksella, eivätkä bändin sällitkään säälineet soittimiaan.

Eräs kappale kuulosti paljon Hanoi Rocksilta, joka lieneekin eräs yhtyeen musiikillisista esikuvista. Coverina tullut Twisted Sisterin We're Not Gonna Take It sopi hyvin ohjelmistoon.

Seuraavana lavalle astellut nuorten miesten rokkibändi Hangman's VooDoo tulee sekin Turusta. Orkesteri on ollut paikallisesti hyvin esillä ja keikkaillut ahkerasti. Viime vuonna se esiintyi Ruisrockissakin.

Hangman's VooDoon tyyliä on hiukan hankala määritellä. Mukana on ruotsalaista 90-luvun actionrokkia, grungea ja ripaus glamiakin. Lainabiisinä sällit vetivät Hellacoptersin (Gotta Get Some Action) Now!:n.

Valitettavasti yleisöä ei paikalla ollut kuin kourallinen. Keski-ikä pyöri noin 50 ikävuoden paikkeilla. Luulisi tapahtuman kiinnostavan nuorisoa, koska rokki on yleensä mielletty nuorisomusiikiksi. Ei näköjään enää.

Ehkä kotona on mukavampi maata perse homeessa, vieraantua todellisesta maailmasta, juoda Cokista ja pelata jotain helvetin konsolipeliä tai mitä ne räiskintävekottimet ovatkaan.

Suurin osa ihmistä majoittui olutelttaan ja sen aidatulle alueelle. Muutama kymmenen innokasta oli imuroimassa omia juomiaan kentän laidalla metsikössä. Nauhalla aidatulla tapahtuma-alueella ei saanut juopotella, eikä edes polttaa tupakkaa.

Seuraavana lavalle tuli turkulainen Wrum, josta nykynuoret eivät varmasti olleet koskaan kuulleetkaan. Joku on saattanut heidän tunnetuimman kappaleensa Takapihojen rocktähdet kuulla, todenäköisesti senkin Klamydian versiona.

Wrumin letkeää musisointia seurasi mielellään. Takapihojen rocktähdet tuli toiseksi viimeisenä biisinä, jonka jälkeen kuultiin edesmenneelle TVO:lle eli Turun Varsinaissuomalaiselle Osakunnalle omistettu kappalle. Se oli suomennos Neil Youngin Like A Hurricanesta. TVO tosin toimii taas, mutta nykyään sen tilat löytyvät YO-talon alakerran sijasta Logomon vierestä.

1980-luvun alussa toiminut Wrum ei koskaan kohonnut sen kummempaan maineeseen, mutta on Turun seudulla yhä jonkinmoinen kulttibändi. Yhtyeen tunnetuin jäsen lienee rumpali Kari Salminen, joskin ulkomusiikillista syistä. Miehen elokuva- ja musiikkiaiheisia juttuja voi nimittäin lukea esimerkiksi Ilta-Sanomista ja Turun Sanomista.

Eräs tuttu kyseli minulta Wrumin laulajan nimeä. Jabi Hirvi, vastasin. Hän katseli hölmistyneenä ja kysyi, mutta eikö se ole oikeasti Jari, joka kirjoitetaa Y:llä. Kerroin, että tarkoitat nyt muinaista jyväskyläläistä Se -yhtyettä ja sen laulajaa Yaria...

Wrumin lopettua lähdin käymään muualla. Taukoni aikana lavalle ehtivät Testicles Of Steel, joka lienee ainakin nimestään päätellen jonkinsortin metallimusiikkia. Samoin Raision kaupunginjohtajan puhe ja Sig-musikaali menivät ohi.

Kozmic Companyn aloittaessa aikatulu oli ainakin puoli tuntia myöhässä. Se ei juurikaan tuntunut ketään haittaavan. Oluttellta-aluetta oli laajennettu parilla kymmenellä neliöllä ja ohrapirtelö oli yhä festarin kiinnostavin esiintyjä.

Kozmic Companyn laulaja Piia Kolima osittautui Janis Joplin -tyyppiseksi vokalistiksi. Bändin ohjelmistokin noudatteli pitkäti Joplinin esittämiä biisejä, liekö peräti koko setti ollut. Tunnistin kappaleita sieltä täältä, eikä Kolima paljon Joplinia huonommaksi pistellyt.

Kozmic Companyn jälkeen musiikkityyli ei radikaalisti vaihtunut, mutta soittajisto kylläkin. Turun lähiseudun muusikoista koostuva Turn On vetäisi reippaan setin. Laulaja Jukka Salmen mukaan yhtyeen ohjelmisto koostuu pääasiassa omista kappaleista. Yhtään lainabiisiä en tunnistanutkaan.

Turnn Onilta ilmestyy kuulemma syksyllä levy. Se sisältö lienee samanlaista juurimusiikkia kuin Raisrockin keikkakin. Mielleyhtymiä tuli Elvis Presleystä George Thorogoodiin.

Illan viimeisenä ja selkeästi myös tapahtuman pääesiintyjänä oli Korroosio, legendaarinen raisiolainen punkorkesteri 70-luvun lopulta ja 80-luvun alusta.

Pari singleä ja yhden lp-levyn (Kyllä tytöt ymmärtää -82) aikoinaan julkaissut ryhmä aktivoitui viitisen vuotta sitten ja on sen jälkeen tehnyt muutaman keikan vuosittain. Bändi on levyttänyt uuttakin tuotantoa aivan lähivuosina, joten pelkällä nostalgialla se ei ratsasta.

Olen orkesterin nähnyt lähivuosina ehkä viitisen kertaa. Yleensä bändi on ollut jättikokoonpanossaan, johon kuuluvat kaikki siinä vuosien varrella soittaneet äijät. Ratkaisua on ihmetelty laajasti muuallakin kuin tämän näppäimistön takana, mutta mikäpä siinä jos homma toimii.

Raision lukion kentällä Korroosio oli kutistut kolmella vakituisella soittajallaan. Esimerkiksi yhtyeen tunnetuin jäsen, tässä yhteydessä pelkkä kitaristi Joel Hallikainen, ei ollut mukana. Samoin kitaristi Kari Jalonen ja basisti Heikki Riihelä loistivat poissaolollaan. Kakkoskitaristina toimi kitaristi Timo Kilpisen poika Joona Kilpinen.

Korroosion aloittaessa metsänreunassa juopotelleet noin 150 ihmistä luovuttivat hetkeksi pulloistaan ja valuivat lava eteen kentälle. Samoin oluttelttajengi ymmärsi tulla lähemmäs estradia. Porukkaa olikin lopulta aika paljon, vaikka päivällä näytti uhkaavan  tyhjältä.

Korroosion hyväntuulista keikkaa on aina mukava seurata. Laulaja Jarmo Hauhtosen välispiikkejä voisi ehkä välillä vähän vaihdella, koska minäkin rupean pian osaamaan ne ulkoa. Muuten muuten vallan hyvä ja reipas meno. Bändi selvästi nautti esiintymisestä, eikä uuden kitaristin mahdolliset suorituspaineet ainakaan näkyneet yleisöön asti.

Raisrock 2015 oli hieno tapahtuma. Iltapäivällä hetken ropissut sadekaan ei paljoa haitannut. Harmi vaan kun nuorisoa ei moiset kekkerit tunnu pätkääkään kiinnostavan. Mutta onneksi keski-ikäiset sentään jaksavat.

Hämis Hämäläinen Duo Rahtiksessa

Sekä trubaduurina että kitaristin kanssa duona keikkaa heittävä pitkänlinjan muusikko Risto Hämis Hämäläinen viihdytti kesäkuun lopulla kansaa Wanhassa Rahtilaivassa Turussa.

Rahtiksen soittoajat ajoittuvat yleensä 19-22 välille ilmeisesti siksi, etteivät naapurit häiriintyisi. Aivan alkutahteihin en kerennyt mukaan, mutta onneksi biisejä riitti ja väliajan jälkeenkin pukkasi uutta settiä.

Hämiksen mukana estradilla oli Markus Heinonen. Hänen kanssaan heitettyjä keikkoja olen muutaman nähnyt aikaisemminkin. Hämiksen soittaessa puoliakustista kitaraa tai huuliharppua, vinguttaa Heinonen sähkökitaraa. Mies tekeekin sen todella komeasti. Harvoin kahden miehen kokoonpano saa näin hyvää meininkiä aikaiseksi kuin Rahtiksella jälleen kuultiin.

Kuten trubaduureilla yleensä, koostuu Hämiksenkin ohjelmisto esimerkiksi CCR:n, Neil Youngin, Van Morrisonin, Bruce Springsteenin tai The Eaglesin kappaleista. Keikoilla kuullaan myös paljon omaa suomen- ja englanninkielistä tuotantoa.

Kahteen pekkaan esitettynä kappaleet saavat vähän enemmän ulottuvuuksia ja monet ralleista kuulostivatkin Rahtiksessa erityisen hyviltä. Biisit eivät ole sovituksiltaan turhan alkuperäisuskollisia, vaan elävät tilanteen mukaan keikoilla. Plussaa jälleen Doc Holliday -lainasta Lonesome Guitar. Siinä kappale parhaimmasta päästä.

Hämikseltä on tulossa uusi omaa materiaalia sisältävä sing'n'songwriter -tyylinen uutuuslevy. Levyllä on mukana porilaiskitaristi Mika Lahnajoki. Keikoilla pääasiallisena kitaristina nähdään yhä Markus Heinonen.

http://www.elisanet.fi/risto_hamalainen/lisaa.htm

Hämis & Heinonen Rahtiksessa ja Janne Hurme Wanhassa salakuljettajassa 10. elokuuta

Wanhan Rahtilaivan liveillat vetelevät hiljalleen viimeisiään tämän kesän osalta. Monta hyvää esiintyjää on tuossa lähibaarissani suven mittaan ollut, viimeisimpänä Risto "Hämis" Hämäläisen ja kitaristi Markus Heinosen muodostama duo.

Hämis ja Heinonen aloittivat keikkansa Aurajoen toiselta puolelta kuuluneen Aurafestin räpin häiritsemänä. Onneksi heidän äänentoistolaitteistaan löytyi sen verran potkua, etteivät Cheekit ja muut turhuudet päässeet pilaamaan oikeaa musiikkia.

Risto Hämis Hämäläinen on pitkänlinjan trubaduuri, joka on soitellut muun muassa ruotsinlaivoilla. En tiedä kuinka usein kitaristi Markus Heinonen on hänen kanssaan keikoilla, mutta yhdistelmä on erittäin toimiva.

Kaverukset soittelivat muun muassa U2:n, Neil Youngin ja Lynyrd Skynyrdin kappaleita. Rahtiksen kansipaikat täyttyivät mukavasti noin kello 19 alkaneen keikan tahdissa. Ainakin minulla olisi vaikeuksia kävellä Rahtiksen ohi, mikäli tällainen kokoonpano siellä esiintyisi.

Harmi, että keikkaelämys Rahtiksessa jäi vain yhteen settiin. Kahdeksan paikkeilla piti nimittäin lähteä Velkuan Teersaloon Wanhaan salakuljettajaan, jossa esiintyi Janne Hurme duo.

Hurme sai päivän varoitusajalla säestäjäkseen Kari Late Karvisen alias Garfieldin. He olivat harjoitelleet edellisiltana ja yönä biisejä läpi. Hurmeen vakiokitaristi oli yllättäen tehnyt tuplabuukkauksen kyseiselle illalle.

Ensimmäinen yhteiskeikka toimi pienestä hakemisesta huolimatta hyvin. Hurmeen takavuosien hitit Kirje ja Tinasormus saivat tanssikansan liikkeelle, mutta muuten lattialla oli hiljaisempaa.

Kahteen settiin kuului yllättäviäkin kappalevalintoja, joita juhlakansa ei selvästikään tuntenut. Kyllä niidenkin tahtiin olisi yhtälailla voinut panna jalalla koreasti.

Viime talvena Turun Pub Port Arthurissa näkemäni Hurme-keikka sisälsi vain suomenkielisiä biisejä. Velkualla oli mukana monta englanninkielistäkin rallia. Def Leppardin Hysteria, Kissin Heaven's of Fire ja yllätyksekseni jopa vanhan suosikkini Georgia Satellitesin Keep Your Hands To Yourself sopivat mainiosti Hurmen omien ja suomicoverien sekaan.

Hurmeen ja Karvisen seurassa oli oululaismuusikko Pete Ahonen, joka oli kesälomareissulla Turussa. Mies tunnetaan kolmesta levyttävästä bändistään Burning Point, Ghost Machinery ja Stargazery.

Wanhassa salakuljettajassa on pitänyt jo pari kesää käydä jonain livelauantaina. Nyt se toteutui, siitä iso kiitos kuskille Rikulle.