Heinäkuun toisella viikolla seilasin Turusta Tallinnaan Baltic Queen-aluksella.
Kun kaverini Tony Lundberg ehdotti moista reissua, enkä suinkaan kieltäytynyt. Sattui nimittäin kesälomakin olemaan sopivasti juuri tuolloin. Hyttikään ei paljon kahdelta maksanut.
40 tunnin risteily Turusta Tallinnaan oli Tallinkin kokeilu, joita piti olla kolmen lähdön verran, mutta sai jatkoa kysynnän kasvaessa. Muistelen lukeneeni, että risteilyjen kerrottiin jatkuvan kevääseen 2021 asti. Koronan takia homma loppui ennen aikojaan.
Minulle tällainen pidempi risteily sopi mainiosti. Lähtö Turusta oli tiistaina kello 18 ja paluu Turkuun torstaina kello 10. Kerrankin sai nauttia höyryävistä lihapadoista ja runsaista alkoholijuomista oikein ajan kanssa, eikä ihmetellä joko sitä ollaankin palatattu kotisatamaan.
Heinäkuu oli aikaa, jolloin korona oli Suomessa hyvällä tolalla. Työni puolesta en voi enkä osaa oikein pelätä koronaa, koska kannan kortta kekoon kymmenien ihmisten kanssa samassa tilassa. En pelännyt tautia silloin enkä sen jälkeenkään, joten se ei ollut esteenä risteilylle.
Korona ei tuntunut olevan este muillekaan. Varsinkin laivan kaupoissa kaikki änkivät tappituntumalle. Turvavälejä ei noudatettu, vaikka lattioilla oli teippejä ja kaikenlaisia merkintöjä. Mutta eipä perästä kuulunut, joten tartuntoja ei tullut. Olisi varmasti uutisoitu, mikäli korona olisi riehunut risteilyllä.
Turusta laivareitti eteni Ahvenanmaan Långnesin kautta Tallinnaan. Suorempaakin olisi toki päässyt, mutta ilmeisesti kyseessä oli tax free-kikkailu tai sitten vaan haluttiin porukka pitää laivalla. Aamulla olimme perillä Tallinnassa ja laivalta pääsi ulos kello 10 aikoihin.
Tallinnan satamassa huomasin, että laiva oli parkkeerattu D-terminaalin uloimpaan kolkkaan. Matkaa maihin oli yli puolitoista kilometriä, joka ahtaassa putkessa oli monille kova urakka talsittavaksi. Onneksi ei ollut hellettä, muuten tuupertumisia olisi varmasti tullut.
Putkesta ulos päästyämme otimme taksin terminaalin edestä. Tai ei sitä niin vaan otettu, odottamiseen ja jonottamiseen meni puolisen tuntia. Baltic Queenin poikkeusvuorosta ei oltu kai informoitu takseille mitään. Yleensä terminaalin edusta kuhisee sekä virallisia että pimeitä takseja, nyt ei paikalla ollut ainuttakaan kumijalkaa.
Kun vihdoin ja viimein saimme taksin, suuntasimme kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle Tallinnan televisiotornille. Siitä lisää seuraavassa blogikirjoituksessa.
Aikaa Tallinnassa palloiluun oli seitsemisen tuntia. Laiva lähti takaisin kello 18, mutta sisällä aluksessa piti olla muistaakseni viideltä.
Koska heinäkuu oli keliensä puolesta huono eteläisessä naapurissammekin, ei sateessa viitsinyt kauhean pitkään kävellä komeassa vanhassa kaupungissakaan. Ei muuta kuin satamassa sijaitsevan Super Alkon kautta ostosten kanssa takaisin laivaan. Ensin oli kuitenkin suoriuduttava 1,7 kilometriä pitkästä putkesta.
