Kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla kuvia.
Ruskakuvat tuntuvat olevan tänä syksynä kiven alla. Epävakainen sää jatkuu. Koko viime viikko satoi. Olin tosin iltavuorossa, joten eipä ollut mahdollisuuttakaan lähteä valokuvaamaan. Silloin kun töissä saa olla aamuvuorossa, ehtii vuorokauden aikana tekemään jotain muutakin kuin valmistautumaan töihin lähtöön ja töiden jälkeen valmistautumaan nukkumaan menoon.
En muista näin vetistä syksyä olleen aikoihin. Sade voi näköjään alkaa hetkellä millä hyvänsä. Juuri kun on ottamassa valokuvia, ja aurinko edes hetkellisesti pilkottaa, alkaakin taas sataa. Tänään tarkoitukseni oli välittömästi työpäivän päätyttyä lähteä köröttelemään luonnon helmaan fotoja ottamaan. Homma tietenkin kusi, koska taas satoi vettä. Formula-selostaja Matti kyllösen sanoin: "Sade on totaalisen märkää!"
Postiliiton Varsinais-Suomen osaston kesäpaikka Mäntyniemi sijaitsee Hirvensalon Papinsaaressa. Mäntyniemen venelaituri on siitä maaginen puurakennelma, että sieltä saa takuuvarmasti hyviä valokuvia. Jollei muuta, niin kaisloista. Niistä blogini nimikin tulee. Aloitellessani toukokuussa blogikirjoittelua, mietin sopivaa nimeä blogille varmaan neljä tuntia. Sellainen nimi, joka viittaisi mereen, mutta olisi erikoinen. Jopa rakkolevä kävi mielessä, mutta se sopii paremmin vaikka punkbändin nimeksi.
Kaislakaan ei ole itse asiassa edes kaisla, vaan järviruoko.
"Järviruoko eli ryti (Phragmites australis) on rannoilla kasvava monivuotinen ruohovartinen kasvi, jota voidaan käyttää monella tavoin hyödyksi. Se on ainoa Suomessa kasvava ruokolaji. Järviruo’on varsi on pysty ja tavallisesti 1–3 metriä korkea, hyvin ravinteisissa paikoissa jopa nelimetrinen. Lämpimillä seuduilla se voi kasvaa 7 metriä korkeaksi. Lehdet ovat pitkiä ja 1–2 cm leveitä, vihreitä ja terävälaitaisia. Röyhy on tuuhea, miehen kämmenen kokoinen. Juurakko on haarova ja pitkä. Järviruoko lisääntyy sekä siemenistä että kasvullisesti juurakosta.
Tehokkaan lisääntymistapansa avulla laji on levittäytynyt lähes koko maapallolle. Suomessa sitä esiintyy koko maassa, pohjoisimmassa Lapissa harvakseltaan. Vesistöjen rehevöityminen on parantanut lajin elinmahdollisuuksia, ja se onkin paikoin täysin vallannut meren- ja järvenrannat. Laiduntamisen loppuminen on auttanut leviämistä, sillä karja syö mielellään sen lehtiä ja nuoria, meheviä varsia. Luonnon monimuotoisuuden kannalta järviruo’on hallitseva asema on ongelmallinen.
Ruoikossa elää monipuolinen lintulajisto. Suomessa kaulushaikara, rastas- ja rytikerttunen ja viiksitimali ovat täysin riippuvaisia ruoikoista. Myös muun muassa luhtakana, niittysuohaukka, pajusirkku, ruokokerttunen ja ruskosuohaukka ovat suuresti riippuvaisia ruoikoista. Muuttoaikoina suurin osa selkärangattomia ravinnokseen käyttävistä linnuista ruokailee ruoikoissa, missä hyönteisten määrä on valtava. Muun muassa kirvat muodostavat erittäin suuren energiavaraston lintujen tankatessa syysmuuttoa varten.
Nisäkkäistä hirvi, minkki, piisami ja supikoira viihtyvät ruoikossa.
Järviruokoa kutsutaan usein kaislaksi, mutta järvikaisla (Schoenoplectus lacustris) on aivan eri laji." (Wikipedia)
Mäntyniemen nurmella kasvoi runsaasti sieniä. En ole alan asiantuntija, joten en en tiedä mitä lajia ne mahtavat olla. Kärpässienen sentään tunnistan.
Sadetonta kautta kesti peräti puolisen tuntia. Sitten taas ropisi. Onneksi käydä Mäntyniemessä ilman sadetta.
