Turusta Tallinnaan osa 3 - Televisiotorni

Tallinnan televisiotorni (Tallinna teletorn) sijaitsee Piritan esikaupunkialueen korkeimmalla kohdalla. 

Tornin peruskivi muurattiin 30. syyskuuta 1975. Sen oli tarkoitus valmistua Moskovan kesäolympialaisten purjehduskisoja varten 1980. Näin myös tapahtui ja maailmalla saatiin nauttia sosialistisessa neuvostotasavallassa käydystä suuresta urheilutapahtumasta näköradion välityksellä. 

Tornin korkeus on 314 ja näköalatasanteen halkaisija 38 metriä. Tasanne sijaitsee 175 metrin korkeudessa. 

Kirkkaalla ja kuivalla säällä tornin saattaa erottaa Helsingistäkin käsin. Kuulemma Lauttasaaren lintutorni on tähän oivallinen paikka. 

Rakennus suljettiin yleisöltä vuonna 2007, koska sieltä puuttuivat lakisääteiset varapoistumistiet. Se avattiin jälleen huhtikuussa 2012, jonka jälkeen allekirjoittanut käväisi paikalla ensimmäisen kerran. 

Televisiotorni on todella vaikuttava niin alhaalta maan tasalta kuin ylhäältä näköala- ja ravintolatasanteeltakin. Hissimatkakin poikkeaa kovasti esimerkiksi Turun Martissa suoritetusta neljän kerroksen pyrähdyksestä. 

Tornissa näkee kaikenikäistä kävijää, mutta se tuntuu olevan etenkin lapsiperheiden ja koululaisten suosiossa. 

Ravintolakerros on tieteiselokuvaa muistuttavasta näköalatasanteesta seuraavana. Sen palveluja oli tietysti käytettävä, koska ilta ja yö Baltic Princessillä aiheutti luonnollisesti kankkusen. Suomalaisittain televisiotornin Saku-oluttuoppi oli huokea, vain neljä euroa. 

Jos olut oli edullista, samaa ei voi sanoa pääsylipuista. Niistä joutui pulittamaan viisitoista euroa kappale. Sekään ei suomalaiselle nyt kummoinen raha ole, mutta eestiläisperhe varmasti joutuu miettimään pari kertaa mennäkö vai eikö mennä. 

Jos Tallinnasta haluaa nähdä jotain muutakin kuin sataman seutua, Virukeskuksen ja vanhaa kaupunkia, kannattaa harkita visiittiä televisiotorniin. 

Turusta Tallinnaan osa 1 - Baltic Queen

Heinäkuun toisella viikolla seilasin Turusta Tallinnaan Baltic Queen-aluksella. 

Kun kaverini Tony Lundberg ehdotti moista reissua, enkä suinkaan kieltäytynyt. Sattui nimittäin kesälomakin olemaan sopivasti juuri tuolloin. Hyttikään ei paljon kahdelta maksanut.

40 tunnin risteily Turusta Tallinnaan oli Tallinkin kokeilu, joita piti olla kolmen lähdön verran, mutta sai jatkoa kysynnän kasvaessa. Muistelen lukeneeni, että risteilyjen kerrottiin jatkuvan kevääseen 2021 asti. Koronan takia homma loppui ennen aikojaan.

Minulle tällainen pidempi risteily sopi mainiosti. Lähtö Turusta oli tiistaina kello 18 ja paluu Turkuun torstaina kello 10. Kerrankin sai nauttia höyryävistä lihapadoista ja runsaista alkoholijuomista oikein ajan kanssa, eikä ihmetellä joko sitä ollaankin palatattu kotisatamaan. 

Laivalla oli paljon tuttuja, eivätkä kaikki varmaan edes tulleet vastaan. Väenpaljoudessa näkyi muun muassa Universal Horror Shown laulaja, Levykaksosten toinen osapuoli, Wanhan Rahtilaivan baarimikko, Travelling Jonesin basisitilaulaja sekä kanssani samoissa matkaporukoissa Fuerteventuralla ja Egyptissä olleet turkulaiset Raija ja Kallu. 

Heinäkuu oli aikaa, jolloin korona oli Suomessa hyvällä tolalla. Työni puolesta en voi enkä osaa oikein pelätä koronaa, koska kannan kortta kekoon kymmenien ihmisten kanssa samassa tilassa. En pelännyt tautia silloin enkä sen jälkeenkään, joten se ei ollut esteenä risteilylle. 

Korona ei tuntunut olevan este muillekaan. Varsinkin laivan kaupoissa kaikki änkivät tappituntumalle. Turvavälejä ei noudatettu, vaikka lattioilla oli teippejä ja kaikenlaisia merkintöjä. Mutta eipä perästä kuulunut, joten tartuntoja ei tullut. Olisi varmasti uutisoitu, mikäli korona olisi riehunut risteilyllä.  

Turusta laivareitti eteni Ahvenanmaan Långnesin kautta Tallinnaan. Suorempaakin olisi toki päässyt, mutta ilmeisesti kyseessä oli tax free-kikkailu tai sitten vaan haluttiin porukka pitää laivalla. Aamulla olimme perillä Tallinnassa ja laivalta pääsi ulos kello 10 aikoihin. 

Tallinnan satamassa huomasin, että laiva oli parkkeerattu D-terminaalin uloimpaan kolkkaan. Matkaa maihin oli yli puolitoista kilometriä, joka ahtaassa putkessa oli monille kova urakka talsittavaksi. Onneksi ei ollut hellettä, muuten tuupertumisia olisi varmasti tullut. 

Putkesta ulos päästyämme otimme taksin terminaalin edestä. Tai ei sitä niin vaan otettu, odottamiseen ja jonottamiseen meni puolisen tuntia. Baltic Queenin poikkeusvuorosta ei oltu kai informoitu takseille mitään. Yleensä terminaalin edusta kuhisee sekä virallisia että pimeitä takseja, nyt ei paikalla ollut ainuttakaan kumijalkaa.

Kun vihdoin ja viimein saimme taksin, suuntasimme kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle Tallinnan televisiotornille. Siitä lisää seuraavassa blogikirjoituksessa.

Aikaa Tallinnassa palloiluun oli seitsemisen tuntia. Laiva lähti takaisin kello 18, mutta sisällä aluksessa piti olla muistaakseni viideltä. 

Koska heinäkuu oli keliensä puolesta huono eteläisessä naapurissammekin, ei sateessa viitsinyt kauhean pitkään kävellä komeassa vanhassa kaupungissakaan. Ei muuta kuin satamassa sijaitsevan Super Alkon kautta ostosten kanssa takaisin laivaan. Ensin oli kuitenkin suoriuduttava 1,7 kilometriä pitkästä putkesta.