Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jukka Poika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jukka Poika. Näytä kaikki tekstit

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Emma-gaala 2013


Satuin eilen illalla katselemaan Ylen TV2:lta. Musiikkiharrastukseni kautta olen ollut yli 30 vuotta kiinnostunut aiheeseen liittyvistä ohjelmista ja tapahtumista, mutta mikään pakko moisia lähetyksiä ei ole seurata. Nyt vaan ei ollut parempaakaan ohjelmaa muilla kanavilla.

TV5:lta samaan aikaan tullutta Vaarallinen McCoy -elokuvaa katselin jonkun matkaa, mutta leffa oli liian tuoreessa muistissa kiinnostaakseen tarpeeksi. Lisäksi pääosanesittäjä Kim Basinger on todella huono näyttelijä, vaikka ulkoisia avuja omaakin. Pelkästään sen takia Basingerin onnetonta ilmehdintää ja vaisua ääntelyä ei kuitenkaan jaksa katsella.

Emma-gaalassa palkitaan Suomen menestyneimpiä bändejä ja artisteja. Vaikka ehdolla on ties ketä, palkinnon saavat käytännössä joka vuosi eniten levyjä myyneet ja paljon mediassa näkyvyyttä saaneet kokoonpanot. Tuskin pelkkä ehdokkuus juurikaan lämmittää niiden harvojen marginaalibändien mieltä, kun tietää jo etukäteen, ettei kumminkaan saa pystiä Teneriffalta tuodun matkamuistolautasen tai hymypoikapatsaan viereen.

Tälläkin kertaa samat naamat kävivät lavalla hakemassa patsaansa. Käsittämättömän suosittu Jukka Poika ramppasi estradille vähän väliä, samoin Nightwishin Marco Hietala ja turkulainen teinitähti Robin. Kuitenkin ehdokkaina oli aika erikoisiakin tapauksia, kuten metallialbumi -kategoriassa torniolaislähtöinen, alunperin hardcorepunkkia soittanut Terveet kädet. Mutta eipä hätää, voiton vei supersuosittu Nightwish Imaginaerum-levyllään. Tuskinpa TK-laulaja Läjä Äijälää kauheasti harmitti.

Emma-gaalassa sattui ikävä tapaturma Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani -bändinsä kavutessa lavalle patsasta noutamaan. Rumpali Sampo Haapaniemi tippui lavalta. Ei suinkaan yleisön eteen, vaan lavan taakse. Mies nostettiin nopeasti takaisi lavalle. Ilme oli hämmentyt, mutta hymy huulilla. Onneksi ei käynyt pahemmin. Merkillinen estradi, kun noin kapea oli.

Illan noloin hetki nähtiin kuitenkin lappeenrantalaisen Kotiteollisuus-yhtyeen laulajakitaristi Jouni Hynysen jakaessa palkintoa vuoden parhaalle naissolistille yhdessä viestintäministeri Krista Kiurun kanssa.
- Hoidetaan tämä nopeasti alta pois, niin päästään yhteiseen hotellihuoneeseen panemaan, hän lausui. Huh, mikä urpo!

Olen kerran ollut Emma-gaalassa yleisön edustajana. Kyseinen tapahtuma oli 4.3.2000. Netistä löytyi linkki silloiseen spektaakkeliin ja ehdokkuuksiin http://www.ifpi.fi/uutiset/arkisto/emma-gaala%202000

Kolmentoista vuoden takaa mieleen on jäänyt lähellä istunut silloinen seksisymboli, viulisti Linda Lampenius, kappaleensa nimen välispiikissään unohtanut Anna Erikssonin (muisti kuitenkin biisin sanat) ja alvariinsa palkintoja hakenut Bomfunk Mc'sin Raymond Ebanks. En edes muista missä tiloissa tapahtuma järjestettiin.

Emma-gaala 2013:n voittajat löytyvät vaikkapa täältä http://www.rumba.fi/paa-kii-pokkasi-kriitikko-emman-mutta-robin-teki-taydellisen-gaala-ollien-katso-emma-gaalan-voittajat-34560/





keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Karjurock 2012

Karjurock järjestettiin kuudennen kerran viime viikonloppuna Uudenkaupungin lähellä Lokalahden Nopperlassa. Pieni maalaisfestari on kasvanut vuosi vuodelta muutaman tuhannen kävijän tapahtumaksi. Lavoja oli tällä kertaa kaksi - isolla lavalla soittelivat kansansuosikit ja pienellä nousevat kyvyt.

Olin paikalla lauantaina. Silmämääräisesti tarkasteluna väkeä oli hieman vähemmän kuin viime vuonna vastaavana päivänä. Liekö sitten perjantain kattaus ollut niin kova, ettei sakki jaksanut enää lauantaina paikalle vaivautua.

Vakka-Suomen Sanomat otsikoi tiistaina 24. heinäkuuta, että "Karjurockissa ennätysyleisö - 10 000". Ilmeisesti luvussa käytettiin harhaanjohtavasti kaikkien kolmen festaripäivän yhteiskävijämäärää, sillä ainakaan lauantaina väkeä tuskin oli muutamaa tuhatta enempää.


Karjurock järjestetään idyllisessä maalaismiljöössä Lokalahdella.


Perjantain nimekkäimmät tähdet olivat Apulanta, Klamydia ja Jukka Poika.

Sunnuntain vetonaulana oli sellohevibändi Apocalyptica. Päivän muut esiintyjät olivat suurelle yleisölle tuntemattomia, mutta ainakin Turun rokkipiireissä arvostettuja nimiä kuten Gangster of Love, Human Temple ja Magna Vice.

Lauantain täkyinä olivat muun muassa Kilpi, Lordi, Paula Koivuniemi ja Lauri Tähkä.


Pirtsakka juontaja Kati Valta.

Ensimmäinen näkemäni artisti oli Noora Soininen. Tarkemmalla tutkimisella hän paljastui kalantilaisneitoseksi, jonka lauluääni muistutti kovasti Tarja Turusta. Klassisen laulun ja rokin yhdistelmä vaikutti sen verran kiinnostavalta, että Soiniselta on luvassa odottaa vielä paljon.

Isolla lavalla esiintynyt laitilalainen Amadeus herätti ensi alkuun kummastusta. Kukaan tutuistani ei tiennyt mikä tällainen kokoonpano on, vai oliko kyseessä peräti tangokuningas-Amadeus? Veikkasin jälkimmäistä vaihtoehtoa, mutta lavalta kuulunut suomirokki paljasti oletuksen vääräksi.

Amadeuksen kitaristin Y&T -paita oli plussaa, mutta bändin musiikki jokseenkin persoonatonta suomenkielistä kasarirokkia. Yhden kappaleen päälle olisi voinut laulaa Tommi Läntisen Via Dolorosaa, toinen muistutti täysin Dingoa, kolmas puolestaan Kilpeä ja Popedakin oli vankasti tunnelmissa mukana.

Orkesteri itse tuntui nauttivan esityksestään täysin rinnoin ja sai temmattua hyvin yleisöäkin mukaansa.


Amadeus

Kai Merilä Rock'n Cover Bandilta en odottanut juuri mitään. Poppoo kumminkin paljastui päteväksi bilebändiksi. Varmojen kasarihittien varaan luottanut ryhmä koostui hevimiesten näköisistä ja soittimiaan rankalla kädellä käsittelevistä hemmoista, joiden keskellä Merilä heilui kuin Billy Idolin suomalainen maalaisserkku konsanaan.

7 päivää -lehden toimittaja Merilää on ehkä helppo pitää pellenä ja Matti Nykäsen "parhaan kaverina", mutta ainakin hän yritti kovasti ja voitti seurueemme puolelleen hyvällä meiningillä. Alice Cooper, Whitesnake, Scorpions ja muut 80-luvun lopun sekä osittain 90-luvun alunkin hitit kuulostivat hyvältä orkesterinsa käsittelyssä.


Kai Merilä Rock'n Cover Band

Kello 19 lavalle asteli piukkoihin farkkuihin ja korkeisiin korkoihin sonnustautunut Paula Koivuniemi. Hän on 65-vuotiaaksi sutjakassa kunnossa. Vetreän bändinsä (muun muassa Tartu mikkiin -ohjelmasta tuttu kitaristi Tuomas Väinölä) kera Koivuniemi sai raikuvat aplodit hittikimaransa sekaan.

Suomen tunnetuin, ja samalla tuntemattomin, naisten välisestä rakkaudesta kertova kappale, Aikuinen nainen, oli jälleen Paulan bravuuri. Itselleni kolahti paremmin vanhat Finnhitsit kuten Sata kesää tuhat yötä.

Koivuniemi ja seuraavana päälavalla esiintynyt Lauri Tähkä toivat varmasti Karjurockiin varttuneempaa yleisöä perjantaihin verrattuna. Loppuiltaan säästetty hevipaketti Kilven ja Lordin kera puolestaan sopi jostain syystä hyvin yhteen Koivuniemen ja Tähkän kaltaisten megatähtien kanssa.


Lauri Tähkän aikana lavalta meni sähköt. Tähkä bändeineen ei ollut tilanteesta moksiskaan, vaan jatkoi soittamista akustisesti. Hieno tapa selvittää moinen ongelma, kun joku itseään täynnä oleva tähti olisi saattanut kävellä pois lavalta ja jättää leikin sikseen.

Yllätyin hieman Lauri Tähkän biisivalinnoista. Ne kun koostuivat pääosin miehen entisen bändin Elonkerjuun ohjelmistosta. Toisaalta mikäpä siinä, juuri niitä yleisö haluaa kuulla. Tähkän uudempi soolomateriaali kun kumminkin huonommin tunnettua.


Lauri Tähkä akustisesti.

Turkulainen hevibändi Kilpi on aina mukava nähdä keikalla. Touhu ei ole liian nyrpeäotsaista ja laulaja Taage Laiho osaa käsitellä sekä instrumenttiaan että yleisöä.

Settilistassa oli kappaleita bändin jokaiselta levyltä. Parhaiten yleisöön upposi Sielut iskee tulta ja Nerokasta ikävää.


Kilpi

Päälavalla illan päättänyt Lordi on ollut Suomessa musiikkinsa puolesta hieman uutispimennossa viime aikoina, mutta on edelleen vetreä ja aktiivinen. Rumpalin kuolema viime keväänä nosti bändin otsikoihin. Nyt kuitenkin uutta levyä suunnitellaan tuottaja Michael Wagenerin johdolla.

Lordin tuorein jäsen on vielä toistaiseksi pimennossa oleva rumpali, jota ei lavallakaan näkynyt kannujensa takaa. Valot oli tahallisesti suunnattu siten, ettei ukkeli näkynyt yleisölle. Hänet kuulemma esitellään sitten kun uusi albumikin ilmestyy.


Mr. Lordi ja Taage Laiho

Lordilla ei tällä kertaa ollut mukana pommeja tai muita tehosteita kuin nimeksi, vaan päähuomio oli musiikissa. Pientä kauhuteatteria lavalla toki nähtiin biisien lomassa.

Lordin biisilista oli kooste yhtyeen parhaista biiseistä. Pimeässä kesäillassa kuultiin muun muassa Who's Your Daddy, Blood Red Sandman, Get Heavy, Would You Love A Monsterman ja tietenkin Lordin tunnetuin kappale, Euroviisut voittanut Hard Rock Hallelujah.


Lordi

Musisointi jatkui vielä Lordin jälkeen. Pikkulavalla soittanut bändi kuulosti ainakin parkkipaikalle asti enemmän Judas Priestiltä kuin Judas Priest itse. Raumalainen After Wildfire vaikutti sen perusteella bändiltä, johon kannattaa tutustua.



Järjestyksenvalvontaa.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Karjurock 2012



Uudenkaupungin Lokalahden Nopperlan kylässä järjestettävä Karjurock julkisti tällä viikolla tulevan kesän esiintyjiään. Pellonlaidalla tuotantoaan muutaman tuhannen ihmisen yleisölle soittavat ainakin Lauri Tähkä, Klamydia, Lordi, Matti Nykänen, Muska Babitzin, Jukka Poika & Soul Explosion Band, Apulanta ja Kilpi. Listaan tulee varmaan vielä lisäyksiä.


Kilpi

Karjurock on muutamassa vuodessa kohonnut tunnetuksi festariksi Lounais-Suomessa. Maatilan pihapiirissä järjestestettävä tapahtuma on logistisesti ehkä hieman korvessa, mutta toimivat autoyhteydet sinne silti on. Uudestakapungista, Turusta tai vaikka Kustavista ei ole Nopperlaan ylivoimainen matka. Veikkaan, että nykyään porukkaa tulee Karjurockiin huomattavasti kauempaakin.

Itse olen käynyt Karjurockissa kaksi kertaa, vuosina 2010 ja 2011. Paikan viihtyvyyteen, järjestelyihin ja esiintyjiin nähden hiukan harmittaa, etten tehnyt sitä jo aikaisemmin. Ellei mitään ihmeitä tapahdu, ensi kesänäkin vierailuni Karjurockiin on saletti. Samaa suosittelen muillekin, vaikka festarin nimi ja jotkut esiintyjät mahdollisesti vähän arveluttavatkin.


Apulanta

Karjurock 2010:n tunnelmista voi lukea täältä http://www.sue.fi/2010/07/karjurock/

Viime kesän fiiliksiä löytyy puolestaan tästä http://kaislatuuli.blogspot.com/2011/07/karjurock-lokalahdella.html


Matti Nykänen

Seiskan toimittajana ja Matti Nykäsen kaverinina paremmin tunnettu Kai Merilä on hänkin rokkimiehiä. Merilä oli Karjurockin lauteilla viime vuonna.