Tässä kuussa olen käynyt useamman kerran Turun Ruissalossa. Lämmin ja helteinen loppukevät on antanut luonnon heräämiselle puhtia.
Keskiviikkona 23. toukokuuta saaren kärjessä Saaronniemessä vastassa oli melkoinen vihreys ja vehreys. Vaahterat olivat jo täydessä lehdessä.
Jokin aika sitten sain eräältä harrastajaluontokuvaajalta vinkin missäpäin Saaronniemeä voisi hyvällä todennäköisyydellä bongata käärmeitä. Sen jälkeen olenkin katsellut tuota paikkaa sillä silmällä. Heti ensimmäisellä kerralla se tuotti tulosta, kun puolikas rantakäärme näkyi kiven kolosta. Mutta nyt tärppäsi oikein kunnolla.
Tämä veijari ei ollut minusta moksiskaan, vaan katseli uteliaana mikäs tyyppi se tuossa oikein heiluu kameransa kanssa. Välimatkaa käärmeeseen oli muutama metri.
Monien inhoama luontokappale oli ilmeisesti hiljattain nauttinut aterian, sillä suunnilleen puolivälissä sen kroppaa oli muhkura. Saattoi olla myyrä tai joku muu makoisa jyrsijä.
En ole aiemmin onnistunut saamaan näin hyviä kuvia käärmeestä. Yleensä ne tuppaavat olemaan turhan vikkeliä ja menevän oitis piiloon kun yrittää ottaa fotoja.
Kolkanniemessä puolestaan oli paljon vesilintuja. Valkoposkihanhia, haahkoja ja kyhmyjoutsenia.
Lauantaina 19. lokakuuta kävin Laura Nurmen kanssa kuvaamassa Turun Katariinanlaaksossa. Ajatuksena oli ottaa luontohenkisiä syysfotoja. Ajankohta oli viimeisiä, jolloin ruskakuvia kuluvana syksynä sai.
Kylmä tuuli teki kaikkensa haitatakseen ulkona oleilua. Ahkerasti pilveen mennyt aurinko paistoi onneksi kumminkin niin usein, ettei tarvinnut kovin kauan palella ja odotella milloin valoa tulee.
Kuvausmiljöönä Katariinanlaakso on mitä mainioin. Se on jalopuita kasvavista lehtosaarekkeista muodostunut luonnonsuojelualue, johon kuuluu lehtojen lisäksi kuusimetsää, männiköitä ja ketoja. Pudonneet ja kellastuneet vaahteranlehdet olivat hyvää kuvausrekvisiittaa.
Turun hautausmaa on Turussa sijaitseva, vuonna 1807 käyttöön vihitty hautausmaa. Tuolloisen, puolentoista hehtaarin laajuisen alueen suunnitteli arkkitehti Charles Bassi. Nykyisin hautausmaan pinta-ala on 59,2 hehtaaria, ja sillä sijaitsee noin 45 000 hautaa. Hautausmaalle on haudattu lukuisia historiallisesti merkittäviä henkilöitä, ja haudoilla on useita tunnettujen kuvanveistäjien suunnittelemia veistoksia ja muistomerkkejä.
Kävin vajaa kuukausi sitten kävelyllä Turun hautausmaalla. Tarkoituksena oli ottaa ruskakuvia ja samalla kuvata oravia, joita siellä on yleensä paljon. Nyt ei kumminkaan ainuttakaan näkynyt missään. En sen enempää alkanut kurreja etsimäänkään, mutta mikä lie kato käynyt tai kenties ruokintapaikat siirtyneet muualle. Saldoksi jäi kuitenkin värillisten vaahteranlehtien täyttämä syksyinen maisema.
Ihme kyllä, ei ole satanut koko päivänä. Majakkarannassa asuva kaverini Simo Miettunen kyytiin ja kohti Kakskertaa.
Kakskerran kierros tuo auton mittariin noin 40 kilometriä. Matkalla voi merimaisemien lisäksi bongata muun muassa Kenraalintien, jossa edesmennyt jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth asui.
Simo kertoi, että joskus 90-luvulla Ehrnrooth oli pitänyt hänelle kiivasluonteisen puhuttelun. Simo-parka ei ollut huomannut pitää pankkikonttorin ovea auki, kun kenraali adjutantteineen tuli hänen perässään pankkiin.
Adolf Ehrnrooth
Kenraalin tytär Karin Ehrnrooth puolestaan asui monta vuotta naapuritalossani Turun Laivurinkadulla. Hänestä oli hiljattain Turun Sanomien lauantailiiteessä Extrassa juttua. Siinä kerrottiin, että Karin on muuttanut Saksaan. Enää en siis näe häntä esimerkiksi Merimiehenkadun bussipysäkillä, josta usein nousimme samaan linja-autoon.
Karin Ehrnrooth
Kakskerran Harjattulassa on komeita miljöitä. Kutsun aluetta myös Paasikivi-Opistoksi, koska sellainen siellä on. Opiskelin kyseisessä opinahjossa videovuosikurssilla syksyllä 1993 ja keväällä 1994. Paikka ei ole ulkoisesti juuri muuttunut noista ajoista. Samat vaahterat, sama golfkenttä ja sama päärakennus, joka on Harjattulan kartanon entinen navetta ja hevostalli.
"Paasikivi-opisto on aatteellisesti Kansallista Kokoomusta lähellä oleva yleissivistävää, ammattisivistävää sekä ammatillista peruskoulutusta viestinnän, kasvatuksen, politiikan ja taiteen aloilla antava kansanopistoTurunKakskerrassa.
Harjattulan ranta ei ole muuttunut miksikään sitten vuoden 1994. Isossa saunarakennuksessa oli aikoinaan railakkaita opiskelijabileitä. Mieleen muistuu elävästi ilta, jolloin eräs nimeltä mainitsematon nykyinen kirkonmies konttasi perse paljaana lattialla ja hoki "Apua, apua, nyt tulee kakka!". Hän ei kuitenkaan ehtinyt päästää pythonia parketille, kun tomera nuori nainen ohjasi hänet pihamaalle. "Saatanan sika, tänne et paskanna!".
"Merta, saaristoa, aktiviteetteja, kartano-glamouria ja vanhaa kulttuurimaisemaa vehreän luonnon keskellä. Noin 200 hehtaaria kauneinta saaristoa Turun Kakskerrassa. Kalaisat vesialueet ovat lisäksi noin 170 hehtaaria. Tule vaikka omalla veneellä! Satamassamme on parikymmentä vieraspaikkaa. Koko alueemme tavoitat myös parinkymmenen minuutin ajomatkan päästä Turun keskustasta. Alueelle ajaa paikallisliikenteen linja-auto numero 15 noin tunnin välein." (harjattula.fi)
Harjattulan kartano on vaikuttava näky. Pihan suihkulähteet olivat kesän jäljiltä yhä toiminnassa, vaikka talvi tekeekin jo tuloaan.
Muutaman kilometrin päässä Harjattulasta sijaitsee Kakskerran kirkko. Olen käynyt siellä usein valokuvaamassa maisemia, kaksi kertaa häitäkin. Simo halusi nähdä Tamara Lundin haudan.
Raskas ajelu vaatii yleensä veronsa, joten ruokaillakin pitää. Hirvensalon Haarlan liikekeskuksessa on kebabpizzeria Picante, muutamalla käyntikerralla hyväksi havaittu. En tosin ole ennen syönyt siellä pizzaa, vaan kebabtuotteita. Nyt valitsin pizzan, jossa täytteinä oli kinkku, ananas ja aurajuusto. Annoksen koko oli hyvä. Pohja rapea ja juustossa löytyi, mutta se oli löysää kuin märkä sammalmätäs. Ehkä tovi uunin syvyyksissä olisi tehnyt eetvarttia. Tämä oli kuitenkin valovuosien päässä kauhukokemuksesta, joka tapahtui Pizzeria Perezissä. Aiheesta tarkemmin alkukuisessa blogikirjoituksessa.
Picantea suosittelen ainakin kaikille kebabin ystäville.
