Rockstopin videoraati

YLE Teema esitti viime tiistaina vuonna 1992 kuvatun Rockstopin jakson, jonka aiheena oli videoraati.

Rockstopilla oli aikoinaan ansionsa. Se johtui lähinnä siitä, ettei 80-ja 90-lukujen taitteessa ollut liiemmin nuorisolle suunnattuja musiikkiohjelmia, joten Rockstop täytti tyhjiötä.

Heli Nevakare

Tämän jakson seuraaminen työn ja tuskan takana. Juontaja Heli Nevakare sättäsi totuttuun tyyliinsä sen minkä ehti. Koska hänen touhuiluaan ei ole joutunut enää pariin vuosikymmeneen katsomaan, oli nainen tulla ruudusta läpi.

Käsittämättömän huonoja leikkauksia piisasi koko tunnin kestäneen lähetyksen ajan. Ohjelma oli varsinaista sillisalaattia. Ymmärtäisin, jos kokonaisuus olisi pidetty nimensä mukaisesti videoraadissa. Joka väliin oli leikattu täysin irrallisia inserttejä. Mainittakoon esimerkiksi Michael Jacksonin tanssiminen, Europen laulaja Joey Tempestin ja kosketinsoittaja Mic Michaelin haastattelu ja olipa Phil Collinskin saatu ängettyä mukaan.

Musiikkivideoita arvostelivat entinen Hurriganes -kitaristi Ile Kallio ja tuolloin huippusuositun Ne Luumäet -yhtyeen kitaristi Heko Luumäki. Loppuja raatilaisia en tunnistanut, eivätkä heidän nimensä enää viikon jälkeen ole mielessä. Raati arvioi Ressu Redfordin, Waltarin, Moonin, Gruppa Djunan, MC Nikke T:n ja Ne Luumäkien videot.

Ile Kallio

90-luvun alun kotimaiset musiikkivideot näyttävät tänään joko huvittavilta tai säälittäviltä. Monilla videoilla on tietysti on musiikillisia ansioita, mutta etenkin Rockstopissa ne toteutettiin lähes poikkeuksetta humoristisella tavalla. Yleensä sellainen ei sopinut lainkaan yhteen biisien kanssa.

Ohjelmassa oli yleensä suuri määrä Nevakaren itsensä esittämiä musapätkiä, joissa hän heilui ja lauloi kuin rokkitähti ikään. Saman lähetysajan olisi voinut käyttää oikeisiin yhtyeisiin, eikä juontajan oman egon täysin turhanpäiväiseen pullisteluun.

Ressu Redfordin ja Waltarin tuntevat kaikki, mutta Moonia harva muistaa. Bändissä vaikutti kitaristina sittemmin kuuluisaksi levytuottajaksi kohonnut Mikko Karmila. Laulajana oli hänen silloinen muijansa Aino Roivainen. Toista kitaraa soitti Sakari Pesola, joka tunnetaan paremmin Kolmas nainen -yhtyeestä. Bassoa pomputteli Kirka Sainio, joka vaikutti Airdash -speed metal -orkesterissa vielä hetkeä aiemmin. Sittemmin Sainio soitti LAB:issä, joka 2000-luvun alussa teki hienon Numb-kappaleen.

Moon levytti myöhemmin Moon Cakes -nimellä. Näin bändin joskus 90-luvulla keikalla Ruisrockin teltassa.

MC Nikke T oli turkulaisräppäri, joka tarinan mukaan pakoili  Popedan laulajaa Pate Mustajärveä Nummirockin backstagella juhannuksena 1992, koska pelkäsi saavansa tältä turpaansa. Enpä lainkaan ihmettele, mikäli kyse oli Nikken musiikillisista ansioista - se kun oli järkyttävää paskaa alusta loppuun.

Sama kaveri jatkaa yhä musiikintekoa useilla eri taiteilijanimillä. Onneksi hänen tuotantoonsa ei nykyään törmää samalla tavalla kuin 20 vuotta sitten, mutta tokkopa se on yhtään sen laadukkaammaksikaan tullut.

Rockstopin videoraadin kummajainen oli itänaapurista tullut Gruppa Djunan. Hirvittävää suolikuonaa sekin, vaikka video yritti olla huvittava neuvostoliittoviitteineen. Eipä ole sen maan touhut koskaan hymyilyttäneet tai saaneet sympatiaa tältä suunnalta.

Ne Luumäet

Lähetyksen ainoa kunnon biisi oli Ne Luumäkien ramopunk-tykitys Onnellinen perhe. Singlelistan ykkösenäkin samana vuonna ollut kappale on tarttuva ralli, joka tuolloin soi melkein joka paikassa. Kappaleen videoon Rockstopille tyypillinen huumori sopii. Bändi ei muutenkaan ollut mikään lommoposkisynkistelijä, vaan lähinnä hyväntuulisen musiikin lähettiläs.

Rockstop on nostalgiaa. Mutta, huh, harvoinpa oma nuoruusaika on tuntunut näin vastenmieliseltä katsottavalta kuin tämä lähetys!

Kakskerran syksyä

Ihme kyllä, ei ole satanut koko päivänä. Majakkarannassa asuva kaverini Simo Miettunen kyytiin ja kohti Kakskertaa.

Kakskerran kierros tuo auton mittariin noin 40 kilometriä. Matkalla voi merimaisemien lisäksi bongata muun muassa Kenraalintien, jossa edesmennyt jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth asui.

Simo kertoi, että joskus 90-luvulla Ehrnrooth oli pitänyt hänelle kiivasluonteisen puhuttelun. Simo-parka ei ollut huomannut pitää pankkikonttorin ovea auki, kun kenraali adjutantteineen tuli hänen perässään pankkiin.

Adolf Ehrnrooth

Kenraalin tytär Karin Ehrnrooth puolestaan asui monta vuotta naapuritalossani Turun Laivurinkadulla. Hänestä oli hiljattain Turun Sanomien lauantailiiteessä Extrassa juttua. Siinä kerrottiin, että Karin on muuttanut Saksaan. Enää en siis näe häntä esimerkiksi Merimiehenkadun bussipysäkillä, josta usein nousimme samaan linja-autoon.

Karin Ehrnrooth

Kakskerran Harjattulassa on komeita miljöitä. Kutsun aluetta myös Paasikivi-Opistoksi, koska sellainen siellä on. Opiskelin kyseisessä opinahjossa videovuosikurssilla syksyllä 1993 ja keväällä 1994. Paikka ei ole ulkoisesti juuri muuttunut noista ajoista. Samat vaahterat, sama golfkenttä ja sama päärakennus, joka on Harjattulan kartanon entinen navetta ja hevostalli.

"Paasikivi-opisto on aatteellisesti Kansallista Kokoomusta lähellä oleva yleissivistävää, ammattisivistävää sekä ammatillista peruskoulutusta viestinnän, kasvatuksen, politiikan ja taiteen aloilla antava kansanopisto Turun Kakskerrassa.

Opisto sijaitsee Kakskerran saaressa Harjattulan Kartanon alueella. Paasikivi-Opiston tiloissa toimii myös Humanistisen ammattikorkeakoulun Turun koulutusyksikkö." (Wikipedia)

Harjattulan ranta ei ole muuttunut miksikään sitten vuoden 1994. Isossa saunarakennuksessa oli aikoinaan railakkaita opiskelijabileitä. Mieleen muistuu elävästi ilta, jolloin eräs nimeltä mainitsematon nykyinen kirkonmies konttasi perse paljaana lattialla ja hoki "Apua, apua, nyt tulee kakka!". Hän ei kuitenkaan ehtinyt päästää pythonia parketille, kun tomera nuori nainen ohjasi hänet pihamaalle. "Saatanan sika, tänne et paskanna!".

"Merta, saaristoa, aktiviteetteja, kartano-glamouria ja vanhaa kulttuurimaisemaa vehreän luonnon keskellä. Noin 200 hehtaaria kauneinta saaristoa Turun Kakskerrassa. Kalaisat vesialueet ovat lisäksi noin 170 hehtaaria. Tule vaikka omalla veneellä! Satamassamme on parikymmentä vieraspaikkaa. Koko alueemme tavoitat myös parinkymmenen minuutin ajomatkan päästä Turun keskustasta. Alueelle ajaa paikallisliikenteen linja-auto numero 15 noin tunnin välein." (harjattula.fi)  

Harjattulan kartano on vaikuttava näky. Pihan suihkulähteet olivat kesän jäljiltä yhä toiminnassa, vaikka talvi tekeekin jo tuloaan.

Muutaman kilometrin päässä Harjattulasta sijaitsee Kakskerran kirkko. Olen käynyt siellä usein valokuvaamassa maisemia, kaksi kertaa häitäkin. Simo halusi nähdä Tamara Lundin haudan.

Raskas ajelu vaatii yleensä veronsa, joten ruokaillakin pitää. Hirvensalon Haarlan liikekeskuksessa on kebabpizzeria Picante, muutamalla käyntikerralla hyväksi havaittu. En tosin ole ennen syönyt siellä pizzaa, vaan kebabtuotteita. Nyt valitsin pizzan, jossa täytteinä oli kinkku, ananas ja aurajuusto. Annoksen koko oli hyvä. Pohja rapea ja juustossa löytyi, mutta se oli löysää kuin märkä sammalmätäs. Ehkä tovi uunin syvyyksissä olisi tehnyt eetvarttia. Tämä oli kuitenkin valovuosien päässä kauhukokemuksesta, joka tapahtui Pizzeria Perezissä. Aiheesta tarkemmin alkukuisessa blogikirjoituksessa.

Picantea suosittelen ainakin kaikille kebabin ystäville.