Hajalan vanha rautatietunneli

Lauantaiajelu suuntautui tällä kertaa Paimioon ja Saloon päin. Komea aurinkoinen kevättalvipäivä oli kuin luotu ulkoiluun.

Kuntauudistusten myötä osaksi Saloa liitetyn Halikon kunnan Hajalan kylä kätkee sisäänsä erikoisen kohteen. Siellä on 1927 valmistunut, mutta aikoja sitten käytöstä poistettu rautatietunneli. Paikka on lähellä nykyistä junarataa, Hajalasta Halikkoon menevän tien vieressä. Sen verran hyvin se kuitenkin on piilossa, ettei satunnaisella liikkuja löydä sitä löytää ilman vinkkejä.

Lunta oli valtavat määrät luolaan johtavalla väylällä, jossa jossa kiskot ovat aikanaan kulkeneet. Nyt siinä rehotti lehtipuita sen verran paljon, että piti pahimpia oksia piti huiskia tieltä pois. Joku utelias oli lähiaikoina käynyt tunnelissa, mutta varsinaista polkua lumessa ei ollut.

Kesti hetken ennen kuin silmä tottui luolan hämärään. Kun jotain alkoi hahmottumaan, oli näky vähän kuin tieteis- tai kauhuelokuvasta. Eräs elokuva-alalla operoiva tuttuni kommentoikin kuviani, että "paikka näyttää ihan lavastetulta".

Mahtavat, seinistä roikkuvat jääpuikot ja jähmettyneet vesipatsaat eivät ole ihan arkinen näky. Itselleni tuli mieleen Alien - kahdeksas matkustaja -elokuva, joka tapahtuu avaruudessa. Herkkähermoisempi tuskin uskaltaisi lainkaan astella tunnelin uumeniin.

Tunnelin pohjalla oli valtavasti roskaa. Osin hajonnutta vaneria, mutta toisaalla sen päällä pystyi hyvin kävelemäänkin. Rautaromua, johtoja ym. roinaa riitti. Luolassa on kai harrastettu jonkunlaista seuratoimintaa, sillä tunnelin loppupäässä oli tasainen lattia ja kuin eräänlainen myyntitiski. Siinä luki "Halikon pienviljelijät". Tokkopa siellä sentään on perunoita ja porkkanoita kaupattu, mutta tansseja on hyvinkin saatettu järjestää kesäisin.

Pakkaspäivän kauneutta

Vaikken yleisesti ottaen olekaan mikään varsinainen pakkas- tai talvifani, valokuvauksen kannalta aurinkoinen pakkaspäivä on mitä hienoin.

Homma pitää vaan tehdä ripeästi, koska näpit jäätyvät alta aikayksikön, kameran etsin on välittömästi huurussa ja akut loppuvat nopeasti.

Tiistaina 31. tammikuuta aurinko porotti siihen malliin, että oli aivan pakko lähteä töiden jälkeen vähän luontoa katsomaan.

Yksi vakiopaikoistani on Turun Papinsaaressa sijaitseva työpaikkani ammattiosaston kesäkoti Mäntyniemi. Kuvat ovat sieltä ja lähimaastosta.

Lämpötila oli -13 astetta.

Kamera: Canon EAS 1000D
Kuvauspaikka: Papinsaari, Turku

Kuhankuonon talvea

"Kuhankuonon reitistön polut kulkevat Etelä-Suomen oloissa poikkeuksellisen laajoilla ja yhtenäisillä metsäalueilla, kallioilla ja keidassoilla. Reitit johtavat mm. Vaskijärven luonnonpuistoon ja Kurjenrahkan kansallispuistoon sekä siihen kuuluvaan Pukkipalon aarnimetsään." (kuhankuono.fi)

Kahtena edeltävänä talvena olemme osapuilleen samalla porukalla kahlanneet lumipyryssä ympäri alueen metsiä. Jopa -20 asteen pakkasessakin teimme kerran pitkähkön lenkin. Kyllä talvinen metsäkin voi olla kaunis.

Tämänkertainen Kuhankuonon visiitti rajoittui tarpomiseen parkkipaikalta grillikatokseen. Homma sai jäädä pelkästään nälän tyydyttämiseen makkaran grillauksen merkeissä.

Yleensä Kuhankuonon parkkipaikka on täynnä autoja. Tällä kertaa siinä ei ollut kuin yksi henkilöauto. Aprikoimme syytä moiseen, sillä parin asteen pakkanen olisi melko optimaalinen keli liikkua ulkona talvella. Koska luntakaan ei ole kuin murto-osa kahden edellisen vuoden saldosta ja liikkuminen siksi paljon vaivattomampaa, oli vain kummasteltava missä kaikki ihmiset luuhasivat? Mahtoiko presidentinvaalit viedä kaikki potentiaaliset metsän ystävät äänestysuurnille?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuhankuono

Viime syyskuun blogistani voi vilkaista millaiselta alue näyttää syksyllä.

http://kaislatuuli.blogspot.com/2011/09/kuhankuonolla-ulkoilemassa.html

Valkoinen maa

Uudenvuodenaattona Kustavissa oli lumipyry. Pari tuntia kestänyt sade jätti maahan hennon lumipeitteen. Maisema muuttui heti - tuntui kuin valo olisi tullut pimeyden keskelle. Luonto kaunistui silmissä.

Minun puolestani tuollainen lumimäärä riittäisikin vallan mainiosti, ettei tarvitse lumilapioon turvautua.

Vuosi sitten Ruissalon Saaronniemi oli lunta tulvillaan. Aurinkoinen pakkaspäivä sai ulkoilijat liikkeelle.

Kamera: Nikon Coolpix P80

Lämmintä syyssäätä joulukuussa

Viime vuonna talvi tuli jo marraskuun alussa. Ainakin kuukautta liian aikaisin. Siinä sitten kituuteltiin pakkasen ja kinosten keskellä pitkälle kevääseen. Ilmaastomuutos- ja lämpenemispuheet loppuivat kuin seinään. Sama virsi lienee taas alkanut, kun talvi antaa odottaa tuloaan.

Lauantaiaamuna 3. joulukuuta oli kirpeä pakkasaamu. Päivä oli aurinkoinen ja kaunis muutaman tunnin. Iltapäivällä alkoi vesisade ja illalla oikein kunnon rajuilma.

En erityisemmin kaipaa pakkasta ja lunta. Lumesta ei ole kuin haittaa, varsinkin jos sitä tulee niin paljon kuin kahtena viime talvena. Kertyy vaan kustannuksia ja järjettömiä lämmityskuluja. Suksikauppiaille asia on tietysti huonompi homma, mutta suurimmalle osalle varmaan riittäisi pikkupakkanen.

Kieltämättä pieni lumipeite tuo maisemaan komeutta eri lailla kuin sateen kastelema harmaus, mutta pelkästään esteettisistä syistä en sitä halua. Tuskin tässä kauan menee, kun saa taas tarpoa lumikasojen läpi ja palella bussipysäkillä myöhässä olevaa autoa odotellessa.

Sunnuntaina 4. joulukuuta Turun Ruissalon Saaronniemessä näytti tältä. Aivan samanlaista keliä oli Turun seudulla muutama vuosi sitten monta talvea peräkanaa, eikä media huudellut lumen ja jään perään.