Vaarniemi syksyn väreissä

YLE uutisoi eilen, että syysruska on tänä vuonna siinä mielessä perin merkillinen, että sitä esiintyy koko maassa samaan aikaan. Kuulostaa oudolta, onhan Suomi varsin pitkä maa. Mutta koska kyseessä on valtiollinen kanava, on kuuliaisen kansalaisen sitä toki uskottava.

Suurena luontotietäjänä pitämäni Turun yliopiston konservaattori Ari Karhilahti kertoi viitisen vuotta sitten Luonto Plus-ohjelmassa, että paras ruska Turun seudulla on keskimääräisesti lokakuun 12. päivä. Olen seurannut asiaa siitä lähtien joka syksy ja täytyy sanoa, että Karhilahden puheissa oli perää.

Satuin tällä viikolla ajelemaan Kaarinassa, enkä voinut olla kääntymättä Vaarniemen tienhaarasta. Mahdolliset ruskakuvat nimittäin pyörivät hullun lailla silmämunissani.

Vaarniemi on luonnonsuojelualuetta, jossa on runsaasti tammilehtoja, luontopolkuja ja näkötorni. Tornille asti en tällä kertaa mennyt, mutta syksyn mittaan varmasti jossain vaiheessa sekin tulee vaihteeksi koettua.

Pudonneita vaahteranlehtiä kuvatessani huomasin ojanpenkassa liikettä. Luulin hiiren temmeltävän karikkeen alla, mutta kyseessä olikin vaivainen rantakäärme. Se oli ehkä lyijykynän paksuinen, eikä paljon pitempikään. Harmi, etten ehtinyt ottaa kuvia. Vuodenajan koleudesta huolimatta käärme oli nopealiikkeinen ja katosi jonnekin lehtien sekaan.

Ruskan uhkeimpaan päivään on tätä kirjoittaessani vielä kaksi päivää aikaa. Kunhan maha on täytetty ammattiliiton tarjoamalla lounaalla Cafe Manhattanilla ja kuunneltu korvat höröllä millainen kohtalo Postin pakettilajittelijoilla tulee todennäköisesti pian olemaan, aion suunnata kamera tanassa jonnekin luonnon helmaan.

Marraskuinen Askalankoski

Paimion Askalankosken perinnemaisema ja voimalaitos olivat tällä viikolla aiheena Turun Sanomien nettisivuillaan julkaisemassa Luonto Plus -ohjelmassa. Turun yliopiston konservaattori Ari Karhilahti ja toimittaja Ann-Mari Rannikko seikkailivat marraskuisessa maalaismaisemassa.

Yllätyksekseni luontoasiantuntija Karhilahdelle ohjelman tekopäivä oli hänen debyyttivisiittinsä Askalaan. Sen enempää toinenkaan osapuoli ei ollut paikalla käynyt. Parempi myöhään kuin ollenkaan, etenkin kun saivat jälleen aikaiseksi mainion parikymmentä minuuttisen luonto-ohjelman.

Luonto Plussan inspiroimana lauantaiajelu suuntautui Paimioon. Sitten edellisen Askalankoski-käyntini viime heinäkuussa, näytti alue varsin erilaiselta. Marraskuun alun pikku pakkanen ei ulkoilua haitannut kun tuulta ei ollut nimeksikään. Jo muutaman päivän kestäneeseen armottomaan flunssaan tuli toivottua vaihtelua kävellessäni puolisen tuntia pitkin poikin aluetta kamera mukanani.

Luonnon omia jäätyneitä taideteoksia löytyi kolmen sadan metrin mittaisen puisen vesiputken varrelta useita.

Luonto Plus jatkuu netissä

Aikaisemmin Turku-TV:ltä ja myöhemmin nimensä TSTV:ksi muuttaneelta kanavalta tullut luonto-ohjelma Luonto Plus näkyy nykyään netissä Turun Sanomien sivuilla.

Harva varmaan on tietoinen moisesta siirrosta ja nyyhkyttelee ohjelman katoamista televisiosta. Netin kautta on tietysti erilaista katsella kuin perjantaisin kotisohvalta, mutta toisaalta silloin voi seurata lähetystä koska itselle sattuu parhaiten sopimaan.

Luonto Plussassa äänessä ovat Turun yliopiston korservaattori ja luontoasiantuntija Ari Karhilahti sekä toimittaja Ann-Mari Rannikko.

Yleensä parivaljakko seikkailee ulkona metsissä ja rannoilla, mutta uusimmassa jaksossa he pitävät esitelmää Arkipelagia-seuran järjestämässä luontoillassa Turun Forum Marinumissa. Aiheena ovat saariston linnut ja tulokaslajit kuten merimetso.

http://www.ts.fi/teemat/luonto/590164/Luonto+Plus+sisatiloissa

(Tietokoneeni tyhjennyksen jälkeen katosi jotain toimintoja kuten linkkien tulo aktiiviseksi. Maalaa yllä oleva litania ja kopioi se osoiterivillesi, jos haluat nähdä kyseisen Luonto Plus -jakson)

Marraskuinen luola- ja kalliomaalausreissu osa 2

Ruskon siirtolohkareisiin tutustumisen jälkeen matka jatkui naapurikunta Maskuun. Ensimmäinen etappi oli Mätikän luola.

Luola sijaitsee aivan Maskun kirkonkylän tuntumassa. Paikan läheisyys lähimmästä asutuksesta yllätti ainakin minut. Matkaa lähitaloihin ei ole linnuntietä kuin pari sataa metriä.

Luola on korkean vuoren päällä. Sinne pääsee ainakin kahta eri kautta. Valitsimme Timo Sepänmaan tunteman reitin, joka lähti pellonreunasta loivaa rinnettä ylöspäin. Reittiä ei ole viitoitettu, tai en ainakaan huomannut puissa mitään merkkejä. Etsivä kuitenkin löytänee paikan helposti vuoren laelle päästyään.

Mätikän luolasta oli juuri juttua TSTV:n Luonto Plussassa. Se on ohjelma, jossa Turun yliopiston konservaattori Ari Karhilahti ja Turun Sanomien toimittaja Ann-Mari Rannikko käyvät läpi kasveja ja erilaisia luontokohteita Turun lähistöllä.

Kun Luonto Plussassa toimittaja Rannikkokin ryömi Mätikän luolaan sisälle, vakuutuin ajatuksesta, että kyllä minäkin siihen pystyn. Loppujen lopuksi isonkaan ihmisen ei näköjään tarvitse olla kovin elastinen mahtuakseen luolan ulkoapäin pieneltä näyttävästä suuaukosta sisälle.

Aluksi hiukan kammoksutti ajatus ryömimisestä ahtaaseen paikkaan. Mutta kun kyyristyi ja antoi mennä vaan, pian olikin jo luolassa sisällä. Ainoastaan toinen polvi ja hanskat hiukan likastuivat, sen enempää pyykkiä tuosta ei ainakaan minulle koitunut. Jotenkin kuvittelin, että kaikki kuteet ovat kurassa moisen operaation jälkeen.

Timo Sepänmaa ja Harri Nato Leino olivat kaukaa viisaasti varustetuneet tasku- ja otsalampuin. Niiden valossa minäkin näin luolasta sen verran kuin tarvitsikin.

Sepänmaa ja Leino Mätikän luolassa.


TSTV:n ohjelmassa luola vaikutti suuremmalta kuin se käytännössä oli. Isokin äijä mahtuu sinne seisomaan vaivatta, eikä kai mikään estä useampaa henkilöä änkeämästä sisälle samaan aikaan. Tilaa oli sen verran hyvin.

Luolan perällä on ahdas kolo, jonne ryömimällä pääsee lopulta ylös kallion päälle. Moista temppua ei kukaan ryhmästyämme kumminkaan yrittänyt. Harvan sitä kannattaa edes koittaa.

Matalasta lippamallisesta suuaukosta ei luolaan juuri valoa pääse. Seinämässä oli pienehkö reikä, josta kajasti ulkoilma sisälle. Mutta sen varaan ei kannata laskea, koska keinovalo on luolassa välttämätöntä.

Luolassa lienee aikoinaan asuttukin. Tarkkaa tietoa ei ole ketä ja milloin. Varsinais-Suomessa 1800-luvulla vaikuttaneen Sika-Kyöstin kerrotaan majailleen luolassa. Mies oli kuuluisa rosvo, joka terrorisoi lähitienoita ja kuulemma kävi keikoilla myös Hämeessä ja Satakunnassa saakka.

Paluu autolle tapahtui toista reittiä kuin ylös mennessä. Luolan vierestä lähtee jyrkkä rinne alas. Sitä on sen verran paljon talsittu, että siihen on muodostunut selvä polku. Alastulo onnistui helposti. Sääli vaan niitä, jotka kiipeävät sen ylös - vuoren toiselta puolelta on paljon helpompi nousta.

Mätikän luolasta juttua myös täällä http://retkipaikka.fi/vapaa/matikan-luola-masku/

Näkymä vuoren päältä.

Luolassa sisällä.

Turku TV:n Luonto Plus

Turun paikallistelevisiokanava Turku TV:llä on jo vuosia pyörinyt Luonto Plus -ohjelma. Nimensä mukaisesti sen sisältö käsittelee luontoa - eläimiä ja kasveja. Ohjelman kuvauspaikat löytyvät Turusta ja lähiseudulta. Mietoinen taitaa olla kaukaisin paikka, jossa muistan tekijätiimin olleen.

Asiantuntijana ohjelmassa on Turun yliopiston eläinmuseon konservaattori Ari Karhilahti. Hänellä ei helpolla mene sormi suuhun, vaikka eteen tulisi millainen ötökkä tai kasvi tahansa. Karhilahdella näyttää olevan tuntumaa kaikkiin eläimiin ja kasveihin, joita näillä levysasteilla esiintyy. Mies on uskomaton tietolähde.

Toimittaja Ann-Mari Rannikon ja Karhilahden lounaismurteilla käytyä jutustelua on mukava seurata. Ohjelmaa ei ole liian teoreettinen tai vakava. Huumorintajuisten tekijöidensä ansiosta vartin mittainen lähetys tuntuu liian lyhyeltä.

En tiedä onko Luonto Plussaa tarjottu isoille tv-kanaville. TV2 esittää vähän vastaavantyyppisiä ohjelmia tai ainakin inserttejä useinkin. Tosin ei aivan näin hyvää ja mielenkiintoista. Tällaiselle luulisi olevan kysyntää laajemminkin.

Ari Karhilahti

Luonto Plus Turku TV:llä perjantaisin.