Yhteysalus MS Österniin voi hypätä joko Rymättylän Hankasta tai sitten Nauvon satamasta. Molemmat vaihtoehdot olivat esillä. Nauvoon pääydyimme siksi, että samalla reissulla oli mahdollisuus penkoa paikallisen antiikkiliikkeen takahuonetta - se kun on täynnä vinyyliälppäreitä. Mukaan tarttuikin kuusi kappaletta rokkilevyjä varsin huokeaan hintaan.
Turusta lähtiessämme aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mutta heti laivaan nousetessamme ilmestyivät synkät pilvet ja jopa sateenuhka. Pisaraakaan ei tippunut, vaikka sitä hiukan pelkäsinkin.
Tarinan mukaan yksi suomenkielen monista humalatilaa tarkoittavista sanoista on peräisin ajalta, jolloin Seilin leprasairaalan potilaat valmistivat saarella alkoholia. Kerrotaan, että alkoholia olisi myyty ohimeneville laivoille saaren laiturilta ja kun Turkuun matkalla olleet merimiehet olivat nauttineet liikaa Seilistä ostamaansa pontikkaa, sanottiin heidän olevan täydessä seilissä.
Seilin historia sairaalasaarena alkoi vuonna 1619, jolloin kuningas Kustaa II Adolf julkaisi avoimen käskykirjeen uuden leprasairaalan perustamiseksi. Sen mukaan spitaalitauti oli Jumalan rangaistus syntisestä elämästä. Turun ulkopuolelta oli etsittävä saari, jonne voitaisiin rakentaa leprasairaala. Sinne tultaisiin sijoittamaan kaikki Turun silloisten hospitaalien leprapotilaat sekä mielisairaala.
Spitaalisille tarkoitetut rakennukset sijoitettiin pääsaaren itäpuolelle, kapean salmen siitä erottamalle saarelle. Ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin neljä asuinrakennusta, leivintupa ja sauna. Näistä puurakennuksista on enää näkyvissä kivijalkoja. Maankohoamisen ja hiekan kerrostumisen takia saari on nykyään maayhteydessä Seilin pääsaareen.
Isovihan aikana 1713–1721 rakennukset rappeutuivat ja potilasmäärä hupeni. Vain pääsaaren rakennukset kunnostettiin. Uusi, yhä olemassa oleva puinen Seilin kirkko rakennettiin entisen paikalle vuonna 1733. Isonvihan jälkeen leprasairaiden lukumäärä laski voimakkaasti.
Spitaalipotilaille ei järjestetty varsinaista lääkärinhoitoa. Ensimmäisen kerran saarella vieraili lääketieteen oppinut vuonna 1686. Myöhemminkään lääkärin läsnäolo saarella ei ollut yleistä. Muita hoitokeinoja olivat paloviina, parantavien lähteiden vesi ja Jumalan sana. Viimeinen spitaalipotilas kuoli vuonna 1785.
Vuosina 1785–1840 Seilin hospitaali toimi mielisairaalana. Potilasmäärä vaihteli 30:n ja 50:n välillä. Paikkaluvultaan laitos oli aikanaan Suomen suurin mielisairaala. Vuonna 1841 Seilin hospitaali muutettiin parantumattomasti mielisairaille tarkoitetuksi turvalaitokseksi. Vuoden 1851 laajennus lisäsi potilaspaikkoja 67:ään, ja Seiliin voitiin näin siirtää entistä enemmän potilaita erityisesti uudesta Lapinlahden mielisairaalasta, jonne nyt sijoitettiin Etelä-Suomen potilaita.
Seilin hospitaalin toiminta-aate muuttui jälleen vuonna 1889. Silloin kaikki hospitaalin miespotilaat siirrettiin Käkisalmen vastavalmistuneeseen turvalaitokseen. Tästä eteenpäin Seilissä oli vain naispotilaita, ja naisten sairaalana se toimi aina vuoteen 1962 saakka. Vuodesta 1960 lähtien sairaalaan ei enää otettu uusia potilaita ja lopulta sairaala lakkautettiin vuonna 1962. Eristyksen aika oli Seilissä ja yleisemminkin suomalaisessa mielisairaanhoidossa päättynyt.
Vielä vuonna 1985 professori Pekka Halonen ehdotti, että HIV-potilaat voitaisiin siirtää Seiliin samaan tapaan kuin lepra- ja mielisairaalapotilaat aikaisemmin.
Seilin saaren nykyinen puukirkko rakennettiin vuonna 1733 vanhan, Turusta siirretyn, kirkon paikalle. Sen rakennusmestariksi mainitaan kirkossa olevassa perustamistaulussa merimaskulainen Kaarle Jaakonpoika. Kirkon rakentamistyöt aloitettiin 1. kesäkuuta 1733 ja ne valmistuivat 23. elokuuta 1733. Kirkko vihittiin käyttöön kolme päivää myöhemmin. Kirkon sisustus on pelkistetty; kaikki pinnat saarnastuolia lukuun ottamatta ovat käsittelemätöntä hirttä.
Erikoista kirkossa on kellotapuli, joka ei ole kirkossa sisällä, vaan kirkon pihalla aivan meren rannassa. Kirkon pihalla on suuri puinen risti, joka on pystytetty vuonna 1982 kaikkien 663:n saarella kuolleen spitaalipotilaan muistoksi.
Kirkon takana oleva pieni hautausmaa on varmasti yksi erikoisimmista, jonka olen nähnyt. Hautamuistomerkit ovat pääosin hyvin vaatimattomia.
Suomen valtio luovutti vuonna 1964 Seilin hospitaalin rakennukset ja lähialueet Turun yliopistolle, joka perusti sinne Saaristomeren tutkimuslaitoksen. Tutkimuslaitoksen toiminta-ajatuksena oli monitieteinen tutkimus liittyen saariston muotoutumiseen, eliömaailman sopeutumiseen saaristoympäristöön ja ihmisen sijoittumiseen alueelle. Saaristomeren tutkimuslaitoksen toimintaa valvoo ja kehittää Turun yliopiston ympäristöntutkimuskeskuksen johtokunta.
