Näytetään tekstit, joissa on tunniste lepra. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lepra. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Seilin saarella

Ensimmäinen kesälomapäiväni viikko sitten maanantaina tuli käytettyä merellisissä tunnelmissa. Keksin nimittäin lähteä Seilin saarelle Nauvoon. Mukaan kyselin kavereita, ja pian auto jo olikin täynnä. Ketään ei tarvinnnut kahta kertaa houkutella - onhan Seili legendaarinen saari, jolla on synkkä historia.




Oma Seili-historiani rajoituu kahteen käyntikertaan. Vuosina 2009 ja 2010 tein sinne päiväreissut. Seurueestamme lisäkseni vain Artsi oli aikaisemmin käynyt saarella. Muille se oli uusi kokemus. 

Yhteysalus MS Österniin voi hypätä joko Rymättylän Hankasta tai sitten Nauvon satamasta. Molemmat vaihtoehdot olivat esillä. Nauvoon pääydyimme siksi, että samalla reissulla oli mahdollisuus penkoa paikallisen antiikkiliikkeen takahuonetta - se kun on täynnä vinyyliälppäreitä. Mukaan tarttuikin kuusi kappaletta rokkilevyjä varsin huokeaan hintaan.


Turusta lähtiessämme aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mutta heti laivaan nousetessamme ilmestyivät synkät pilvet ja jopa sateenuhka. Pisaraakaan ei tippunut, vaikka sitä hiukan pelkäsinkin.
 

Seili sijaitsee Saaristomerellä, Airiston eteläosassa, noin 30 kilometriä Turusta etelään. Saaren suurin pituus on noin 2,5 kilometriä ja suurin leveys noin 1,5 kilometriä. Pinta-ala on noin 1,6 neliökilometriä. Suomenkielinen nimi tulee ruotsinkielisestä Själö-nimestä, joka taas tarkoittaa hyljesaarta.

Tarinan mukaan yksi suomenkielen monista humalatilaa tarkoittavista sanoista on peräisin ajalta, jolloin Seilin leprasairaalan potilaat valmistivat saarella alkoholia. Kerrotaan, että alkoholia olisi myyty ohimeneville laivoille saaren laiturilta ja kun Turkuun matkalla olleet merimiehet olivat nauttineet liikaa Seilistä ostamaansa pontikkaa, sanottiin heidän olevan täydessä seilissä.




Seilin historia sairaalasaarena alkoi vuonna 1619, jolloin kuningas Kustaa II Adolf julkaisi avoimen käskykirjeen uuden leprasairaalan perustamiseksi. Sen mukaan spitaalitauti oli Jumalan rangaistus syntisestä elämästä. Turun ulkopuolelta oli etsittävä saari, jonne voitaisiin rakentaa leprasairaala. Sinne tultaisiin sijoittamaan kaikki Turun silloisten hospitaalien leprapotilaat sekä mielisairaala.

Spitaalisille tarkoitetut rakennukset sijoitettiin pääsaaren itäpuolelle, kapean salmen siitä erottamalle saarelle. Ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin neljä asuinrakennusta, leivintupa ja sauna. Näistä puurakennuksista on enää näkyvissä kivijalkoja. Maankohoamisen ja hiekan kerrostumisen takia saari on nykyään maayhteydessä Seilin pääsaareen.




Isovihan aikana 1713–1721 rakennukset rappeutuivat ja potilasmäärä hupeni. Vain pääsaaren rakennukset kunnostettiin. Uusi, yhä olemassa oleva puinen Seilin kirkko rakennettiin entisen paikalle vuonna 1733. Isonvihan jälkeen leprasairaiden lukumäärä laski voimakkaasti.

Spitaalipotilaille ei järjestetty varsinaista lääkärinhoitoa. Ensimmäisen kerran saarella vieraili lääketieteen oppinut vuonna 1686. Myöhemminkään lääkärin läsnäolo saarella ei ollut yleistä. Muita hoitokeinoja olivat paloviina, parantavien lähteiden vesi ja Jumalan sana. Viimeinen spitaalipotilas kuoli vuonna 1785.




Vuosina 1785–1840 Seilin hospitaali toimi mielisairaalana. Potilasmäärä vaihteli 30:n ja 50:n välillä. Paikkaluvultaan laitos oli aikanaan Suomen suurin mielisairaala. Vuonna 1841 Seilin hospitaali muutettiin parantumattomasti mielisairaille tarkoitetuksi turvalaitokseksi. Vuoden 1851 laajennus lisäsi potilaspaikkoja 67:ään, ja Seiliin voitiin näin siirtää entistä enemmän potilaita erityisesti uudesta Lapinlahden mielisairaalasta,  jonne nyt sijoitettiin Etelä-Suomen potilaita.

Seilin hospitaalin toiminta-aate muuttui jälleen vuonna 1889. Silloin kaikki hospitaalin miespotilaat siirrettiin Käkisalmen vastavalmistuneeseen turvalaitokseen. Tästä eteenpäin Seilissä oli vain naispotilaita, ja naisten sairaalana se toimi aina vuoteen 1962 saakka. Vuodesta 1960 lähtien sairaalaan ei enää otettu uusia potilaita ja lopulta sairaala lakkautettiin vuonna 1962. Eristyksen aika oli Seilissä ja yleisemminkin suomalaisessa mielisairaanhoidossa päättynyt.

Vielä vuonna 1985 professori Pekka Halonen ehdotti, että HIV-potilaat voitaisiin siirtää Seiliin samaan tapaan kuin lepra- ja mielisairaalapotilaat aikaisemmin.





Seilin saaren nykyinen puukirkko rakennettiin vuonna 1733 vanhan, Turusta siirretyn, kirkon paikalle. Sen rakennusmestariksi mainitaan kirkossa olevassa perustamistaulussa merimaskulainen Kaarle Jaakonpoika. Kirkon rakentamistyöt aloitettiin 1. kesäkuuta 1733 ja ne valmistuivat 23. elokuuta 1733. Kirkko vihittiin käyttöön kolme päivää myöhemmin. Kirkon sisustus on pelkistetty; kaikki pinnat saarnastuolia lukuun ottamatta ovat käsittelemätöntä hirttä.

Erikoista kirkossa on kellotapuli, joka ei ole kirkossa sisällä, vaan kirkon pihalla aivan meren rannassa. Kirkon pihalla on suuri puinen risti, joka on pystytetty vuonna 1982 kaikkien 663:n saarella kuolleen spitaalipotilaan muistoksi.

 






Kirkon takana oleva pieni hautausmaa on varmasti yksi erikoisimmista, jonka olen nähnyt. Hautamuistomerkit ovat pääosin hyvin vaatimattomia. 





 Suomen valtio luovutti vuonna 1964 Seilin hospitaalin rakennukset ja lähialueet Turun yliopistolle, joka perusti sinne Saaristomeren tutkimuslaitoksen. Tutkimuslaitoksen toiminta-ajatuksena oli monitieteinen tutkimus liittyen saariston muotoutumiseen, eliömaailman sopeutumiseen saaristoympäristöön ja ihmisen sijoittumiseen alueelle. Saaristomeren tutkimuslaitoksen toimintaa valvoo ja kehittää Turun yliopiston ympäristöntutkimuskeskuksen johtokunta.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Seilin saari

Seili on saari Nauvossa, nykyisen Paraisten kaupungin alueella. Se sijaitsee Saaristomerellä, Airiston eteläosassa. Seilin nimi tulee ruotsinkielisestä Själöstä, joka tarkoittaa hyljesaarta. Saari on ilmeisesti aikoinaan ollut hylkeiden asuinpaikka. Seilin pinta-ala on 1,6 neliökilometriä. Suurin pituus on 2,5 km ja suurin levys 1,5 km.

Seili on tunnettu ennen kaikkea synkästä historiastaan. Se toimi leprasairaalasaarena vuodesta 1619 alkaen noin 165 vuotta eteenpäin. Viimeinen spitaalinen kuoli saarella 1785. Ensimmäisiä sairastuneita on tosin tuotu Turusta Seiliin jo 1300-luvulla.



Uutta ja vanhaa maalipintaa Seilin satamarakennuksissa 2009 ja 2010. 

Spitaalisten jälkeen Seiliin tuotiin mielisairauspotilaita. Paikkaluvultaan saaren sairaala oli alallaan yhteen aikaan Suomen suurin. 1800-luvulla sairaalatiloiksi tehtiin isoja kivirakennuksia, jollaisia ei normaalisti saaristossa ole.

Sairaalatoiminnan loppuvaiheessa Seilissä oli vain naispotilaita. Miehet siirrettiin Käkisalmen uuteen sairaalaan. Vuoden 1960 jälkeen saarelle ei enää otettu uusia mielisairauspotilaita ja toiminta lakkautettiin kahta vuotta myöhemmin.


Seiliä koskevista televisiodokumenteista muistan nähneeni, että sinne saatettiin määrätä potilaita melko heppoisin perustein. Yleensä poispääsyä ei sen jälkeen enää ollut. Jos nainen oli luonteeltaan vaikka kevytkenkäinen, saattoi määränpäänä olla Seili ja mielisairausluokitus.

Aihetta on viime vuosina tutkittu. http://www.studio55.fi/mennaanmatkalle/artikkeli.shtml/1399617/nama-oudot-perusteet-veivat-suomessa-naisia-mielisairaalaan-loppuiakseen

Nykyään sairaalarakennukset ovat Turun yliopiston alaisuudessa toimivan Saaristomeren tutkimuslaitoksen tiloja. Pari vuotta sitten saarella käydessäni paluulaivalle kirmasi kolmisenkymmentä reipasta opiskelijatyttöä. Sattui olemaan perjantai ja työ- tai opiskeluviikko lopuillaan. En voinut välttyä ajatukselta, että ennen vanhaan noissa samoissa tiloissa heidän ikäisillään naisilla oli jokseenkin toisenlaiset oltavat.




Seilin tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluu saaren kirkko. Puukirkko on rakennettu 1733 Turusta siirretyn vanhan kirkon paikalle. Se rakennettiin yhden kesän aikana ja vihittiin käyttöön kolme päivää sen valmistumisen jälkeen.

Kirkon kellotapuli on erikoinen. Se on pihan toisella puolella lähellä rantaa, eikä malli muistuta tyypillistä kellotapulia lainkaan. Pihalla on myös iso risti, joka on pystytetty Seilissä kuolleiden 663:n spitaalipotilaan muistoksi.

Rakennus on sisältä pelkistetty. Juuri mitään koristeita ei ole, pelkkää hirttä siellä sun täällä. Spitaalisille tarkoitettu osa on tarkoin rajattu muusta kirkosta. Kirkon takana on hautausmaa. Tavallisesta saapasmäestä se poikkeaa siinä, että siellä on pääasiassa vain yksinkertaisia puuristejä hautakivien sijasta.

Seilin kirkossa järjestetään jumalanpalvelus kolme kertaa kesässä. Siellä on vihitty hääpareja ja pidetty Nauvon kamarimusiikkipäiviä.

Turkulaisen kirkkobongari Kaj Ahlrothin listalla rakennus kiilasi välittömästi hänen TOP 5:een. Minunkin mielestä Seilin kirkko on vaikuttava ilmestys, vaikka ulkoapäin näyttääkin perin vaatimattomalta.







Seili sai myös jonkinlaista mainetta laulaja Jenni Vartiaisen levyn myötä. Seiliksi nimetty albumi sisälsi samannimisen kappaleen. Eri asia sitten on, kuinka moni Jenni-fani osaa yhdistää biisin saareen, vaikka se siitä kertookin.

Muutama vuosi sitten presidentti Tarja Halonen ja Venäjän päämies Vladimir Putin virailivat Seilissä. Silminnäkijähavainnon mukaan pusikot kuhisivat turvamiehiä, eikä rantautuminen saareen onnistunut sitten millään. Suomen oloihin nähden täysin yliammutut järjestelyt herättivät kuulemma lähinnä hilpeyttä.

Saarella on muutamana vuotena ollut kalasääksen pesässä webbikamera, jonka kautta on voitu seurata lintujen pesintää. http://www.balticseanow.info/en/Home/explore_0/webcameras_0/ospreynest.html.stx

Seiliin pääsee kesäisin joko omalla tai jonkun toisen veneellä. Yhteysalus M/S Östernin kyytiin voi hypätä sekä Nauvon kirkonkylästä että Rymättylän Hangasta. Alla olevassa 2010 otetussa kuvassa Seiliin kuljettiin vielä yhteysalus Lintalla.