Imamin keinutuolin muistodokumentti

Mikko Jakosen vuonna 1999 ohjaama, mutta kymmenisen vuotta myöhemmin julkaistu dokumenttielokuva turkulaisbaari Imamin keinutuolin viimeisistä vaiheista on nyt näkyvissä videopalvelu Youtubessa yhtenäisenä pätkänä. Aikaisemmin lähes 50 minuutin mittainen tuotos näkyi muutamassa eri osassa, mikä häiritsi katselunautintoa.

Imamin keinutuoli oli vuosinna 1990-1999 Turussa Hämeenkadulla toiminut opiskelijoiden suosima kapakka. Pelkistetyn sisituksensa ja metallisten tuoliensa takia siellä oli muistaakseni valtava kaiku. Isot ikkunat suoraan kadulle eivät peittäneet mitään, vaan ohikulkijat saattoivat nähdä suoraan sinut ja kaverisi kumoamassa maljaa.

Itse en kuulunut Imamin kanta-asiakkaisiin, mutta toisinaan siellä tuli käytyä. Etenkin, jos YO-talojen tai Ikituurin (nykyinen Caribia) suunnalla oli bändikeikkoja.

Imamissa kävi paljon nykyisiä Turun kulttuurielämän vaikuttajia. Tulevan kirjailijan Riku Korhosen kanssa muistan jutelleeni kesällä 1993, jolloin aiheenamme oli grunge-musiikki. Hän oli silloin kova genren diggari, kun minä taas en lainkaan.

Imamissa istui toisinaan oikeita rokkitähtiäkin. Kerran erään nurkan olivat valloittaneet Pelle Miljoona & Rockers. Pelle lisäksi Tumppi Varonen ja tuolloin kitaristina toiminut peremminkin Havana Blackista tuttu Markku Crazy Heiskanen polttelivat tupakkaa ja joivat olutta.

Silloinen opiskelukaverini Tomppa bongasi seurueen ja halusi välttämättä Pelle Miljoonan nimikirjoituksen farkkuliivinsä selkään. Ihmetys oli kova, kun hän myöhemmin huomasi Pellen tilalla lukevankin Pöllö.

Imamin keinutuolin muistodokumentissa vilahtaa tuttuja hahmoja. Xysmassa soittanut ja videolla Spectre Quartetin riveissä vaikuttava Kalle Taivainen on äänessä. Vuonna 2005 edesmennyt äidinkielen opettaja ja rockantropologi Timo Saarniemikin saa hänkin suunvuoron.

Kårenin levymessut

Lauantaina 15. syyskuuta järjestettiin Kårenilla Turun Hämeenkadulla perinteiset levymessut.

Myyjät olivat pääosin pääkaupunkiseudulta ja Ruotsista. Länsinaapureita tuntui olevan enemmän kuin viime vuonna tai sitten heillä oli isommat myyntipöydät. Veikkaisin, että noin puolet kauppiaista oli Ruotsista.

Kåren on paikkana varsin mainio tällaisia tapahtumia varten. Roudausta toki haittaa rappuset kakkoskerrokseen, mutta kai myyjillä sen verran löytyy papua käsistä, että tavarat saadaan ylös näytille.

Harmi, ettei Kårenilla ole ollut rokkikeikkoja aikoihin. Tykkäsin paikasta, vaikka omat hankaluutensa siinäkin oli. Vessat ovat turhan kaukana salista. Mukavia muistoja paikasta on kumminkin roppakaupalla. Muun muassa Kingston Wall, Nazareth, Boycott, Waltari ja UFO ovat soitelleet siellä hienot keikat.

Menin kaverini kanssa levymessuille vasta kahden jälkeen iltapäivällä. Meno oli jo rauhoittunut, eikä tunkua ollut lainkaan. Innokkaimmat levyostelijat olivat varmaan käyneet heti ovien auettua hakemassa kermat päältä. Tapahtuma oli avoinna 11-16.

Kuten viime vuonnakin, kiinnitin huomiota hameväen vähyyteen. Silloin bongasin kolme naista, nyt vain yhden. Levyjen plärääminen ei vaikuttaisi olevan kovin feminiistä hommaa. Vanha hiki tai viina ei nyt osunut sieraimiin, kuten viime vuonna. Vaikutti siltä, että silloin moni levyfriikki oli herännyt suoraan baaritiskiltä.

Lp-levy on viime vuosina nostanut päätään. Olen itsekin sitä mieltä, että se on musiikinkuuntelun perusformaatti. Muut tulevat perässä. Kårenin loorissa ei paljon muuta ollutkaan kuin vinyylikiekkoja. Cd-hyllyjä ei edes jaksanut selata.

Ruotsalaismyyjien huokeat hinnat houkuttelivat ostamaan muutaman älppärin. Mainittakoon niistä vaikka Journeyn debyytti-lp, Duran Duranin Rio ja John Norumin Total Control. Eurolla kappale. Samoja levyjä näkyi muidenkin myyjien laatikoissa, mutta kovemmalla hinnalla.

Levymessuilla tuntuu olevan tilausta. Kun tällainen tapahtuma järjestetään kerran, kaksi vuodessa samassa kaupungissa, ei touhuun ainakaan ehdi kyllästyä.

Haltiatuli - keramiikkataidetta

Poikkesin lauantaina 24. syyskuuta Haltiatuli -näyttelyssä. Se pitää sisällään turkulaisen keramiikka-artesaani Laura Nurmen keramiikka- ja vähän muutakin taidetta.

Näyttely on avoinna syyskuun loppuun asti osoitteessa Brinkkalan Outolintu, Vanha Suurtori 3, Turku. Sisäpihalle pääsee esimerkiksi Hämeenkadulta Kårenia vastapäätä.

Brinkkalan Outolinnussa on useiden käsityöläisten töitä myynnissä. Putiikki on varsin kattava lahjatavaraliike. Hyllyiltä löytyy niin sepän tekemiä koruja ja riipuksia kuin taiteilijoiden postikorttejakin. Kannattaa poiketa!

Lauran töitä on myynnissä Tuulenpesässä Puutarhakadulla Turun Portsassa.

http://haltiatuli.blogspot.com/  Lauran blogi

https://www.facebook.com/pages/Haltiatuli/134281526641094  Haltiatuli Facebookissa

Syyskuun 11. päivä 2001

Missä olin 11. syyskuuta 2001? No, Turussa Hämeenkatu 14 C:ssä, Kristian "Jeppe" Kavanterän asunnossa. Mies itse lähti Turun yliopistolle espanjankielentunnille. Jäin olohuoneeseen odottamaan hänen paluutaan opintojen syövereistä. Katselin samalla televisioita.

"Ylimääräinen uutislähetys", hmmm... Kello 17:sta pari tuntia eteenpäin seurasin suorana lähetyksenä WTC-tornien tuhoutumista. Näin kaaoksen ja lentokoneen törmäyksen toiseen torniin. Ennen pitkää Kavanteräkin saapui kämpilleen ja totesi televisiolehetyksen nähtyään, että "kolmas maailmansota on syttynyt!". Eipä sentään, mutta aikamoinen kohu ja seuraamukset tapahtumasta nousi.

Lentoturvallisuuteen on tapahtuman jälkeen kiinnitetty huomiota todella paljon. Mielestäni suurin osa turvatoimista on silkkaa turhuutta, koska talteen otettaan hiuslakat, hammastahnat ja muut "nestemäiset tarvikkeet". Koneeseen saa  kuitenkin viedä viinaa ja muita nesteitä, mitä sitten ostatkin turvatarkastuksen jälkeen taxfree -myymälöistä. Kai niistäkin joku pystyy pommin väsäämään, jos niin haluaisi. Välttämättä turvallisuutta ei lisää sellainenkaan, että ainakin espanjalaisen Iberworldin lomalennoilla Turusta Kanarian saarille, voi koneessa ostaa litran Smirnoff -vodkapulloja rajattomasti ja kumota niitä kurkkuunsa kaikessa rauhassa.

Tänään WTC-tapahtumia muistellaan ja kauhistellaan oikein urakalla, kun terroriteosta on kulunut tasan kymmenen vuotta. Kannoin korteni kekoon tämän tarinan muodossa.