Turun kansainvälisiä Kirjamessuja on järjestetty parikymmentä vuotta Messukeskuksessa Artukaisten kaupunginosassa.
Lauantaina 5. lokakuuta paikalla oli heti muutama minuutti ovien aukaisun jälkeen runsaasti ihmisiä. Tunnin kuluttua oli jo ahdasta kääntyillä kirjakojujen äärellä, kahden tunnin jälkeen suorastaan ruuhkaa. Sai oikein varoa tönimästä pienempiään ihmisvilinässä.
Tarjolla oli luettavan ohella yksi hallillinen ruokaa ja juomaa. Perimmäiseltä osastolta löytyi levymessut. Jonkunlaista puutarhatuotettakin näytti olevan saman katon alla. Pääpaino oli kumminkin kirjallisuudessa.
Messujen teemana oli tällä erää Yhdysvallat ja Somero. Hullulta kuulostava yhdistelmä ei konkretisoitunut minulle lainkaan, mutta erään pahvifiguurin tunnistin edesmenneeksi somerolaissäveltäjä Unto Monoseksi. Sen lisäksi Someron paikallislehteä jakanut nainen tyrkytti julkaisua minullekin. Täytyy seuraavalla vessareissulla lukaista.
En ole moneen vuoteen käynyt Kirjamessuilla. Perinteinen Postipurhehdus on järjestetty juuri lokakuun alussa, joten olen keikkunut humalassa Itämeren aalloilla. Tänä vuonna risteily on kuukautta myöhemmin.
Ruotsinlaivoilta saa tuliaisena usean vuorokauden krapulan. Kirjamessuilla se tuskin onnistuu yhtä hyvin. Sen sijaan kassillisen kirjoja toin kämpille.
Tamperelaisen antikvariaatti Makedonian sarjakuvahyllyllä oli mielenkiintoisia lehtiä 70-luvulta. Näitä samoja omistin pikkupoikana. Ennen kuin osasin lukeakaan, olin intohimoinen sarjakuvafani.
Esimerkkikuvan lehdistä Apinoiden planeetta oli aikoinaan vallan loistava, samoin Kung Fu. Kauhutarinoita sisältänyt Shokki oli minulle liian pelottava läpyskä vielä nappulana. Nykyään näistä saa pulittaa maltaita - naapurikojulla Shokkien hinnat näyttivät järjestäen olevan 50 euroa kappale.
Kirjamessuilla vierähti pari tuntia aivan heittämällä. Saman verran lisääkin olisi varmasti saanut helposti menemään, mikäli tuttuja olisi tullut vastaan enemmän ja jos lompakko olisi sallinut kirja- ja levykojujen parusteellisemman tutkimisen.
Lauantaina 15. syyskuuta järjestettiin Kårenilla Turun Hämeenkadulla perinteiset levymessut.
Myyjät olivat pääosin pääkaupunkiseudulta ja Ruotsista. Länsinaapureita tuntui olevan enemmän kuin viime vuonna tai sitten heillä oli isommat myyntipöydät. Veikkaisin, että noin puolet kauppiaista oli Ruotsista.
Kåren on paikkana varsin mainio tällaisia tapahtumia varten. Roudausta toki haittaa rappuset kakkoskerrokseen, mutta kai myyjillä sen verran löytyy papua käsistä, että tavarat saadaan ylös näytille.
Harmi, ettei Kårenilla ole ollut rokkikeikkoja aikoihin. Tykkäsin paikasta, vaikka omat hankaluutensa siinäkin oli. Vessat ovat turhan kaukana salista. Mukavia muistoja paikasta on kumminkin roppakaupalla. Muun muassa Kingston Wall, Nazareth, Boycott, Waltari ja UFO ovat soitelleet siellä hienot keikat.
Menin kaverini kanssa levymessuille vasta kahden jälkeen iltapäivällä. Meno oli jo rauhoittunut, eikä tunkua ollut lainkaan. Innokkaimmat levyostelijat olivat varmaan käyneet heti ovien auettua hakemassa kermat päältä. Tapahtuma oli avoinna 11-16.
Kuten viime vuonnakin, kiinnitin huomiota hameväen vähyyteen. Silloin bongasin kolme naista, nyt vain yhden. Levyjen plärääminen ei vaikuttaisi olevan kovin feminiistä hommaa. Vanha hiki tai viina ei nyt osunut sieraimiin, kuten viime vuonna. Vaikutti siltä, että silloin moni levyfriikki oli herännyt suoraan baaritiskiltä.
Lp-levy on viime vuosina nostanut päätään. Olen itsekin sitä mieltä, että se on musiikinkuuntelun perusformaatti. Muut tulevat perässä. Kårenin loorissa ei paljon muuta ollutkaan kuin vinyylikiekkoja. Cd-hyllyjä ei edes jaksanut selata.
Ruotsalaismyyjien huokeat hinnat houkuttelivat ostamaan muutaman älppärin. Mainittakoon niistä vaikka Journeyn debyytti-lp, Duran Duranin Rio ja John Norumin Total Control. Eurolla kappale. Samoja levyjä näkyi muidenkin myyjien laatikoissa, mutta kovemmalla hinnalla.
Levymessuilla tuntuu olevan tilausta. Kun tällainen tapahtuma järjestetään kerran, kaksi vuodessa samassa kaupungissa, ei touhuun ainakaan ehdi kyllästyä.
Turun levymessuilta Kårenilta tarttui mukaan 2008 julkaistu Whitesnaken kokoelma 30th Anniversary Collection. Uutuuttaan hehkuva kolmen cd-levyn järkäle maksoi vaivaiset kuusi euroa.
En ollut käynyt levymessuilla vuosiin. Viikonlopun riennot haisivat vahvana Kårenin salissa. Deodorantti oli monilla pettänyt tai jäänyt kotiin. Vanhan viinan tuoksu täytti juhlasalin. Parturi olisi päivässä tehnyt vuoden tilinsä näillä asiakkailla.
Naisia oli paikalla laskujeni mukaan peräti kolme. Loput olivat epäsiistejä ja haisevia miehiä - varmaan niitä levynkeräilijöitä. Nämä miehet eivät käy seksimessuilla, jotka sattuivat olemaan Turussa samana viikonloppuna. Heidän elämässään on muuta intohimoa - äänilevyt.
Vaikka omistan kaikki Whitesnaken levyt uusinta studioalbumia lukuunottamatta, on tällainen kolmen cd:n kokoelma paikkansa ansainnut. Pari kokoelmaa hyllystä ennestään löytyykin. 30th Anniversary Collection on niin kattava, että se oli hintansa väärtti.
CD 1:
1. Walking In The Shadow Of The Blues
2. Sweet Talker
3. Would I Lie To You
4. Trouble
5. Gambler
6. Love Hunter
7. Ready An’ Willing (Live)
8. Child Of Babylon
9.Here I Go Again
10.Carry Your Load
11.Rough An’ Ready
12.Wine, Women An’ Song
13.Lie Down… I Think I Love You
14.Ain’t No Love In The Heart Of The City (Live)
15.Fool For Your Loving (Live)
16.Take Me With You (Live)
17.Ain’t Gonna Cry No More (Live)
CD 2:
1. Fool For Your Loving
2. Don’t Break My Heart Again
3. Hit An’ Run
4. The Time Is Right For Love
5. Love Ain’t No Stranger
6. Too Many Tears
7. Pride And Joy
8. Victim Of Love
9. Judgement Day
10.Is This Love
11.Take A Look At Yourself
12.Straight For The Heart
13.Now You’re Gone (US Remix)
14.Looking For Love
15.Sailing Ships (Live)
16.Soldier Of Fortune (Live)
17.Walking In The Shadow Of The Blues (Live)
18.Ready An’ Willing (Live)
CD 3:
1. Slow An’ Easy
2. Shake My Tree
3. Guilty Of Love
4. The Deeper The Love
5. Blindman
6. Love To Keep You Warm
7. Love Is Blind
8. Ain’t Gonna Cry No More
9. Slave
10.Lonely Days, Lonely Nights
11.Give Me All Your Love
12.Till The Day I Die
13.Here I Go Again ’87
14.Still Of The Night
15.If You Want Me
16.Best Years
17.We Wish You Well
Kappalevalinnoista voi aina olla montaa mieltä. Huomio kiinnittyy 1981 julkaistuun Come And Get It -levyyn, joka on edustettuna peräti seitsemällä kappaleella. Melko paljon, kun koko levyllä on vain kymmenen biisiä. Loistava kiekko joka tapauksessa.
Oma ensimmäinen Whitesnake -levyni oli kesällä 1983 Turun Musiikki Mossesta ostettu Saints And Sinners. Tuo vuotta aiemmin ilmestynyt on säilynyt rakkaana näihin päiviin asti. Come And Get It on ehkä piirun verran parempi levy, mutta Saints And Sinners on kumman aliarvostettu hienosta kappalemateriaalistaan huolimatta. Levyllä kun on sellaisia killeribiisejä kuten Youngblood (WS:n parhaimmistoon kuuluva biisi, jota ei valitettavasti tällä kokoelmalla ole), Rough An' Ready sekä alkuperäiset Crying In The Rain ja Here I Go Again, jotka sittemmin tehtiin uusiksi 1987 -levylle jenkkimarkkinoita silmällä pitäen.
30th Anniversary Collectionilla on myös muutama kappale Coverdale Page -kokoonpanon 1993 ilmestyneeltä samannimieltä levyltä. Kyseessä oli entisen Led Zeppelin kitaristi Jimmy pagen ja Whitesnake -laulaja David Coverdalen yhteinen projekti. Nuo kappaleet olisi voinut suosiolla jättää pois Whitesnake -kokoelmalta.
Samoin poissa pitäisi olla imelä balladi Is This Love, joka ilmestyi alunperin 1987 -levyllä. Tuohon kammotukseen törmää vieläkin liian usein. Kappale antaa jokseenkin väärän kuvan Whitesnaken tuotannosta, joka tuolla 1987 -levyllä alkoi lipsua liikaa Amerikan markkinoita kosivaksi aikuisrockiksi. Kauas jäivät 70-luvun hard rock- ja rhythm blues -juuret.
30th Anniversary Collectionia näyttää olevan saatavana alle kymmenen euron hinnalla ainakin Levykauppa Äx:ssä ja Anttilassa. Mikäli haluat nauttia ehkä maailman parhaasta hard rockista, kannattaa hankkia tämä levy.
