Led Zeppelin: Celebration Day

Ensimmäistä kertaa 27 vuoteen Led Zeppelin perustajajäsenet, John Paul Jones, Jimmy Page ja Robert Plant palasivat lavalle 10. joulukuuta 2007. Kyseessä on ainoa konsertti, jonka yhtye on tehnyt rumpalinsa John Bonhamin kuoleman (v. 1980) jälkeen, ja Lontoon O2 Areenalla rummuissa nähtiin hänen poikansa Jason Bonham. Reilun kahden tunnin konsertissa yhtye esitti upeasta tuotannostaan 16 kappaletta, mm. "Whole Lotta Love", "Rock And Roll", "Kashmir" ja "Stairway To Heaven". (Finnkino)

Viime syksynä muutamat tuttavat hehkuttivat aivan tohkeissaan "Led Zeppelinin konserttielokuvaa", joka pyöri yhden näytöksen verran Turun Kinopalatsissa. Kyseessä oli 2007 kuvattu Celebration Day, jonka Sub TV esitti tänään alkuillasta - merkillisen nopeasti ensi-iltansa jälkeen, kun dvd:kin tuli vasta myyntiin. Subin näyttämä taltiointi oli tosin lyhyempi kuin alla olevan kappelistan mukainen konsertti.

Itse konsertti sai aikaan ennätysmäisen ilmiön, sillä pääsylippuja haki jopa 20 miljoonaa ihmistä, kun keikalle mahtui 18 000 onnekasta fania. 1980 rumpalinsa John Bonzo Bonhamin kuoleman takia toimintansa lopettanut Zeppelin tuntuu yhä olevan kovaa valuuttaa.

Mikäli yhtye olisi tuolloin jatkanut uuden rumpalin kanssa, saattaisi se hyvinkin olla nykyään samantapainen bändi kuin  aikalaisensa Uriah Heep. Heepin arvostus vaan on todella alhaalla verrattuna Zeppeliniin. Asia voisi olla erilailla, mikäli Heepkin olisi pannut pillit pussiin 1980, jolloin sen pääjehu Ken Hensley lähti bändistä.

Led Zeppelin ei ole koskaan ollut minulle kovinkaan merkittävä orkesteri. 70-luvun kolmesta muusta suuresta hevi- ja hard rock -bändistä (Uriah Heep, Deep Purple ja Black Sabbath) rankkaan heittämällä muut sen edelle.

Yhtyeen neljä ensimmäistä levyä ovat toki hyviä ja sisältävät rutkasti hienoja kappaleita kuten  Celebration Daylläkin kuultavat Good Times Bad Times, Ramble On, Whole Lotta Love, Rock And Roll ja etenkin Stairway To Heaven. Loput neljä Zeppelin-levyä ovatkin sitten kummallista hämyilyä, joissa on onneksi sentään jotain valopilkkuja kuten hieno reggae-vaikutteinen D'yer Mak'er.

Vuoden 2007 konserttia katseli tänään mielellään televisiosta. John Bonhamin poika Jason Bonham on oiva kannuttaja, joka sopi isänsä suuriin saappaisiin. Yhtyeen soundit olivat loistavat. Omillaan aika vaatimatonta menestystä niittäneet basisti John Paul Jones, laulaja Robert Plant ja kitaristi Jimmy Page olivat... hmmm... niin kuin silloin ennenkin. Orkesteri olisi samalla vaivalla voinut tehdä maailmankiertueenkin.

Alun lainatekstistä poiketen Led Zeppelin on esiintynyt vuoden 1980 jälkeenkin. Hyväntekeväisyyskonsertti Live Aidissa yhtye soitti kesällä 1985. Tuolloin rumpalina toimi Phil Collins.

LED ZEPPELIN: CELEBRATION DAY: Good Times Bad Times, Ramble On, Black Dog, In My Time Of Dying, For Your Life, Trampled Under Foot, Nobody’s Fault But Mine, No Quarter, Since I’ve Been Loving You, Dazed And Confused, Stairway To Heaven, The Song Remains The Same, Misty Mountain Hop, Kashmir, Whole Lotta Love, Rock And Roll

Päivän levy - Whitesnake: 30th Anniversary Collection

Turun levymessuilta Kårenilta tarttui mukaan 2008 julkaistu Whitesnaken kokoelma 30th Anniversary Collection. Uutuuttaan hehkuva kolmen cd-levyn järkäle maksoi vaivaiset kuusi euroa.

En ollut käynyt levymessuilla vuosiin. Viikonlopun riennot haisivat vahvana Kårenin salissa. Deodorantti oli monilla pettänyt tai jäänyt kotiin. Vanhan viinan tuoksu täytti juhlasalin. Parturi olisi päivässä tehnyt vuoden tilinsä näillä asiakkailla.

Naisia oli paikalla laskujeni mukaan peräti kolme. Loput olivat epäsiistejä ja haisevia miehiä - varmaan niitä levynkeräilijöitä. Nämä miehet eivät käy seksimessuilla, jotka sattuivat olemaan Turussa samana viikonloppuna. Heidän elämässään on muuta intohimoa - äänilevyt.

Vaikka omistan kaikki Whitesnaken levyt uusinta studioalbumia lukuunottamatta, on tällainen kolmen cd:n kokoelma paikkansa ansainnut. Pari kokoelmaa hyllystä ennestään löytyykin. 30th Anniversary Collection on niin kattava, että se oli hintansa väärtti.

CD 1:
1. Walking In The Shadow Of The Blues
2. Sweet Talker
3. Would I Lie To You
4. Trouble
5. Gambler
6. Love Hunter
7. Ready An’ Willing (Live)
8. Child Of Babylon
9.Here I Go Again
10.Carry Your Load
11.Rough An’ Ready
12.Wine, Women An’ Song
13.Lie Down… I Think I Love You
14.Ain’t No Love In The Heart Of The City (Live)
15.Fool For Your Loving (Live)
16.Take Me With You (Live)
17.Ain’t Gonna Cry No More (Live)

CD 2:
1. Fool For Your Loving
2. Don’t Break My Heart Again
3. Hit An’ Run
4. The Time Is Right For Love
5. Love Ain’t No Stranger
6. Too Many Tears
7. Pride And Joy
8. Victim Of Love
9. Judgement Day
10.Is This Love
11.Take A Look At Yourself
12.Straight For The Heart
13.Now You’re Gone (US Remix)
14.Looking For Love
15.Sailing Ships (Live)
16.Soldier Of Fortune (Live)
17.Walking In The Shadow Of The Blues (Live)
18.Ready An’ Willing (Live)

CD 3:
1. Slow An’ Easy
2. Shake My Tree
3. Guilty Of Love
4. The Deeper The Love
5. Blindman
6. Love To Keep You Warm
7. Love Is Blind
8. Ain’t Gonna Cry No More
9. Slave
10.Lonely Days, Lonely Nights
11.Give Me All Your Love
12.Till The Day I Die
13.Here I Go Again ’87
14.Still Of The Night
15.If You Want Me
16.Best Years
17.We Wish You Well

Kappalevalinnoista voi aina olla montaa mieltä. Huomio kiinnittyy 1981 julkaistuun Come And Get It -levyyn, joka on edustettuna peräti seitsemällä kappaleella. Melko paljon, kun koko levyllä on vain kymmenen biisiä. Loistava kiekko joka tapauksessa.

Oma ensimmäinen Whitesnake -levyni oli kesällä 1983 Turun Musiikki Mossesta ostettu Saints And Sinners. Tuo vuotta aiemmin ilmestynyt on säilynyt rakkaana näihin päiviin asti. Come And Get It on ehkä piirun verran parempi levy, mutta Saints And Sinners on kumman aliarvostettu hienosta kappalemateriaalistaan huolimatta. Levyllä kun on sellaisia killeribiisejä kuten Youngblood (WS:n parhaimmistoon kuuluva biisi, jota ei valitettavasti tällä kokoelmalla ole), Rough An' Ready sekä alkuperäiset Crying In The Rain ja Here I Go Again, jotka sittemmin tehtiin uusiksi 1987 -levylle jenkkimarkkinoita silmällä pitäen.

30th Anniversary Collectionilla on myös muutama kappale Coverdale Page -kokoonpanon 1993 ilmestyneeltä samannimieltä levyltä. Kyseessä oli entisen Led Zeppelin kitaristi Jimmy pagen ja Whitesnake -laulaja David Coverdalen yhteinen projekti. Nuo kappaleet olisi voinut suosiolla jättää pois Whitesnake -kokoelmalta.

Samoin poissa pitäisi olla imelä balladi Is This Love, joka ilmestyi alunperin 1987 -levyllä. Tuohon kammotukseen törmää vieläkin liian usein. Kappale antaa jokseenkin väärän kuvan Whitesnaken tuotannosta, joka tuolla 1987 -levyllä alkoi lipsua liikaa Amerikan markkinoita kosivaksi aikuisrockiksi. Kauas jäivät 70-luvun hard rock- ja rhythm blues -juuret.

30th Anniversary Collectionia näyttää olevan saatavana alle kymmenen euron hinnalla ainakin Levykauppa Äx:ssä ja Anttilassa. Mikäli haluat nauttia ehkä maailman parhaasta hard rockista, kannattaa hankkia tämä levy.