Näytetään tekstit, joissa on tunniste UFO. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste UFO. Näytä kaikki tekstit

torstai 2. toukokuuta 2013

Michael Schenker's Temple Of Rock & Lovedrive Re-Union Tour


Michael Schenker's Temple Of Rock & Lovedrive Re-Union Tour ulottui huhtikuun lopulla Suomeen kahden keikan ajaksi. Tampereen Klubilla Schenker kumppaneineen soitti perjantaina 25.4. ja päivää myöhemmin Helsingin Virgin Oilissa.

Kitarasankari Schenkerin matkassa on nykyään Scorpionsin kultakaudella bändissä soittaneet basisti Francis Buchholz ja rumpali Herman Rarebell. Jo pelkästään he tekivät asiasta kiinnostavan, mutta eipä Rainbowin paluulevyllä 90-luvun puolivälissä laulanut Doogie Whitekaan turha jätkä ole. Schenkeria kitaroinnissa tukeva ja välillä koskettimiakin pimputtava Wayne Findlay on jo pitkään soittanut maestron kokoonpanoissa.

Aika harvoin tulee lähdettyä toiseen kaupungiin bändejä katsomaan. Nyt sattui poikkeus, kun päivä oli sopivasti perjantai ja kuljetus järjestetty Helsingin konserttiin.

Auto osoittautui vastoin ennakkotietoa täysmittaiseksi bussiksi. Siihen olisi mahtunut porukkaa vielä toinenkin mokoma. Luultavasti sen olisi saanutkin helposti täyteen, jos markkinointi olisi ollut tehokkaampi. En tiedä oliko se tarkoituskaan, mutta ainakin nyt oli tilaa istua.



Menomatka bussissa oli sen verran mukava ja kostea, että viina humahti päähän vähän liiankin kanssa. Autossa olleet parisenkymmentä ihmistä olivat suurimmalta osaltaan jonkin sortin tuttuja, osa paremmin, osa huonommin. Pitkänlinjan heavy- ja rokkimiehiä koko sakki.

Michael Schenker ei varsinaisesti ole tunnettu naisten suosikkina. Ehkä siksi kuljetuksessa ei ollut mukana kuin yksi nainen. Jos Schenker näyttäisi vaikkapa David Coverdalelta riutuneen ja työvankileirimaisen olemuksensa sijaan, olisi mukana ollut naisia varmasti ainakin puolet - vaikka musiikki olisi täysin samanlaista kuin muutenkin.



Virgin Oil osoittautui vallan loistavaksi keikkapaikaksi. Oli tilaa liikkua, vessoja riittävästi ja kaljaa sai myyntipisteistä ilman turhaa jonottamista. Pohjakerroksen lisäksi pääsi kahdelle eri ylätasanteelle, joista oli hyvät näkymät ja kuvausmahdollisuudet.

Porukkaa oli monta sataa. Kaikki paikallaolijat taisivat kerrankin olla kiinnostuneita itse musiikista, sillä tällainen kokoonpano tuskin vetää juurikaan satunnaiskävijöitä keikoilleen.

Tuttujakin näkyi paljon. Vuosien varrella Elmu ry:n Sweden Rock -bussireissuilla olleita karvapäitä tuli vastaan vähän väliä.



Illan aloitti helsinkiläiskitaristi Ben Granfelt bändeineen. Menevää bluesrokkia tykittänyt kokoonpano oli muilta osin vieras, mutta rumpalina toimi Twist Twist Erkinharju. Mies muistetaan etenkin Peer Güntista, jonka nykyinen rumpali Sakke Koivula oli muuten bussiporukassamme mukana.

Granfelt ja Erkinharju soittivat aikoinaan samaan aikaan Leningrad Cowboysissa. Nykyään he vaikuttavat juuri uuden levyn julkaisseessa Los Bastardos Finladesesissa. Kitaristin taustaan kuuluu myös 80-luvun lopulla suosionsa huipulla ollut Gringos Locos, 90-luvulla Guitar Slingers ja sen jälkeen seurasi pesti brittiläisessä Wishbone Ashissa.

Illan keikan jälkeen moni Schenker -fanikin varmasti tietää kuka Ben Granfelt on. Tekijämies bändissä kuin bändissä.






Kun saksalaisen Scorpionsin mestarikitaristi Uli Jon Roth lähti bändistä 70-luvun lopulla, erosi Michael Schenker samoihin aikoihin brittibändi UFOsta. Schenker viihtyi hetken vanhassa orkesterissaan, jossa vaikutti jo nuorukaisena yhtyeen debyyttialbumilla Lonesome Crow (-72). Tuloksena oli hieno Lovedrive -levy, joka kuuluu Scorpionsin parhaimmistoon. Schenker soittaa muutamalla levyn biisillä, lopuilla Rothin seuraajaksi valittu ja yhä Scorpionsissa kitaroiva Matthias Jabs.

Virgin Oilissa kahdenkymmenen biisin mittainen keikka alkoi juuri Scorpionsin Lovedrive -levyn nimibiisillä. Hienoa nähdä kolme entistä Scorpions -miestä samaan aikaan lavalla soittamassa entisen yhtyeensä tuotantoa. Homma jatkui Another Piece Of Meatilla, joka myöskin löytyy Lovedrive -lätyltä. Loppu keikkakin oli yhtä juhlaa.



Biisivalinnat jakautuivat aika tarkkaan kolmeen osaan; Scorpionsia, UFOa ja Michael Schenker Groupia. Vaikea sanoa mikä puri yleisöön parhaiten. Ainakin minulle kelpasi kaikki. UFO lienee näistä tuntemattomin nimi Suomessa, vaikka bändin kovimmat hitit alan harrastajat varmasti tuntevat.

Orkesteri oli lavalla hyväntuulinen. Wayne Findlay liikkui kitaran ja kosketinsoittimien välillä, Francis Buchholz nytkähteli eteenpäin pienen bassonsa kanssa ja laulaja Doogie White liikkui kuten pitääkin. Turhaan moitittu laulaja on pätevä äijä, joka tulkitsee hyvin muiden tuotantoa.


Rokkipoliiseille oli varmasti mannaa seurata Michael Schenkerin kitarointia. Neljää erilaista Flying-V -keppiä käyttänyt mies ei ollut sen kummemmin mikään lavavaltias, vaan soitteli toisessa päässä estradia varsin vaatimattoman oloisesti.

Kahden encoren jälkeen keikka päättyi UFOn rokkiklassikkoon Doctor Doctoriin.

Settilista kokonaisuudessaan http://www.setlist.fm/setlist/michael-schenker/2013/virgin-oil-co-helsinki-finland-5bd82740.html











maanantai 17. syyskuuta 2012

Kårenin levymessut

Lauantaina 15. syyskuuta järjestettiin Kårenilla Turun Hämeenkadulla perinteiset levymessut.

Myyjät olivat pääosin pääkaupunkiseudulta ja Ruotsista. Länsinaapureita tuntui olevan enemmän kuin viime vuonna tai sitten heillä oli isommat myyntipöydät. Veikkaisin, että noin puolet kauppiaista oli Ruotsista.


Kåren on paikkana varsin mainio tällaisia tapahtumia varten. Roudausta toki haittaa rappuset kakkoskerrokseen, mutta kai myyjillä sen verran löytyy papua käsistä, että tavarat saadaan ylös näytille.

Harmi, ettei Kårenilla ole ollut rokkikeikkoja aikoihin. Tykkäsin paikasta, vaikka omat hankaluutensa siinäkin oli. Vessat ovat turhan kaukana salista. Mukavia muistoja paikasta on kumminkin roppakaupalla. Muun muassa Kingston Wall, Nazareth, Boycott, Waltari ja UFO ovat soitelleet siellä hienot keikat.

Menin kaverini kanssa levymessuille vasta kahden jälkeen iltapäivällä. Meno oli jo rauhoittunut, eikä tunkua ollut lainkaan. Innokkaimmat levyostelijat olivat varmaan käyneet heti ovien auettua hakemassa kermat päältä. Tapahtuma oli avoinna 11-16.


Kuten viime vuonnakin, kiinnitin huomiota hameväen vähyyteen. Silloin bongasin kolme naista, nyt vain yhden. Levyjen plärääminen ei vaikuttaisi olevan kovin feminiistä hommaa. Vanha hiki tai viina ei nyt osunut sieraimiin, kuten viime vuonna. Vaikutti siltä, että silloin moni levyfriikki oli herännyt suoraan baaritiskiltä.

Lp-levy on viime vuosina nostanut päätään. Olen itsekin sitä mieltä, että se on musiikinkuuntelun perusformaatti. Muut tulevat perässä. Kårenin loorissa ei paljon muuta ollutkaan kuin vinyylikiekkoja. Cd-hyllyjä ei edes jaksanut selata.

Ruotsalaismyyjien huokeat hinnat houkuttelivat ostamaan muutaman älppärin. Mainittakoon niistä vaikka Journeyn debyytti-lp, Duran Duranin Rio ja John Norumin Total Control. Eurolla kappale. Samoja levyjä näkyi muidenkin myyjien laatikoissa, mutta kovemmalla hinnalla.


Levymessuilla tuntuu olevan tilausta. Kun tällainen tapahtuma järjestetään kerran, kaksi vuodessa samassa kaupungissa, ei touhuun ainakaan ehdi kyllästyä.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Maailman paras livelevy

Musiikkifriikki, uutispäällikkö ja toimittaja Sami Ruokangas ruotii Rock Around The Blog -blogissaan maailman parhaita livelevyjä. Miehen TOP 10 -listalla ovat muun muassa Thin Lizzyn Live And Dangerous, UFOn Strangers In The Night ja AC/DC:n If You Want Blood. Omistan itsekin nuo levyt, eikä niissä vikaa olekaan.

Maailman parhaita livelevyjä tulee miettineeksi aina toisinaan. Olen jo aikoja sitten päätynyt tällaiseen kolmikkoon.

Hanoi Rocks: All Those Waisted Years (1984)


"All Those Wasted Years on vuonna 1984 julkaistu suomalaisen rockyhtye Hanoi Rocksin viides albumi, mutta ensimmäinen live-albumi. Alkuperäisen julkaisun nimeen tuli ylimääräinen i-kirjain painossa tapahtuneen väärinymmärryksen takia. Alkuperäinen levy on siis väärän nimensä All Those Waisted Years takia harvinaisuus. Myöhemmissä julkaisuissa on käytetty oikeaa nimimuotoa All Those Wasted Years. Levy sai erinomaiset arvostelut 7. tammikuuta 1984 brittiläisessä Melody Maker-julkaisussa.

Edellisen levyn Back To Mystery Cityn menestys rohkaisi yhtyettä julkaisemaan tämän live-levyn. Kappaleet on nauhoitettu noin vuosi ennen rumpali Razzlen kuolemaa joulukuussa 1983, The Marquee Clubilla Lontoossa. Samaan aikaan levyn kanssa julkaistiin samalta esiintymiseltä live-videotaltiointi. Kappalelistat eivät kuitenkaan ole identtiset. Videossa on mm. Ramones-cover Blitzkrieg bop, jossa rumpali Razzle laulaa, ja Michael Monroe on rummuissa. Ainakin Visitor, 11th Street Kids ja Lost In The City -kappaleet puuttuvat videolta." (Wikipedia)

Kaikki levyn kappaleet on kirjoittanut Andy McCoy, ellei toisin mainita.
  1. Pipeline – 01:57 (säv. Carman, Spickard)
  2. Oriental Beat – 03:14
  3. Back to Mystery City – 04:32
  4. Motorvatin' – 03:21 (säv. McCoy, Monroe)
  5. Until I Get You – 04:33
  6. Mental Beat – 06:06
  7. Don't Never Leave Me – 04:38
  8. Tragedy – 03:48
  9. Malibu Beach Nightmare – 02:53
  10. Visitor – 03:13
  11. 11th Street Kids – 04:25
  12. Taxi Driver – 04:39
  13. Lost in the City – 03:50
  14. Lightnin' Bar Blues – 03:08 (säv. Axton)
  15. Beer and a Cigarette – 03:20
  16. Under My Wheels – 03:01 (säv. Bruce, Cooper, Dunaway, Ezrin)
  17. I Feel Alright – 04:45 (säv. Miles, Stooges)
  18. Train Kept A-Rollin' – 02:55 (säv. Bradshaw, Kay, Mann)

Motörhead: No Sleep 'til Hammersmith (1981)



"No Sleep 'til Hammersmith on Motörheadin ensimmäinen ja tunnetuin live-albumi. Sen kappaleet ovat nauhoitettu kolmesta eri konsertista: Leeds, maaliskuun 28, 1981 ja Newcastle maaliskuun 29 ja 30, 1981. Albumi meni ilmestyttyään suoraan Englannin listan ykköseksi. Vaikka albumi on yksi Motörheadin uran merkkipaaluja, Lemmy ei pitänyt siitä aluksi, sillä se julkaistiin ilman yhtyeen suostumusta heidän ollessaan Yhdysvaltain kiertueella. Motörheadin omalaatuisen ja räjähtävän energisen äänimaiseman väärentämättömänä tallentanutta levyä pidetään yhtenä parhaista heavy-musiikin livetaltioinneista kautta aikojen. Yhtyeen seuraava live-albumi, Nö Sleep at All nauhoitettiin Suomen Hämeenlinnassa Giants of Rock -festivaalilla vuonna 1988.

Suomessa albumi oli yllätysmenestys. Levy tuli kauppoihin kesällä 1981, erä myytiin nopeasti loppuun ja kuukauteen ei maahan saatu uusia levyjä. Elokuun lopulla 1981 loputkin halukkaat saivat levynsä.
Suomessa albumin nimeä on parodioitu useita kertoja. Esimerkiksi huumoriduo Aki ja Turo julkaisivat aikoinaan albumin No sleep 'till Forssa ja Turo's Hevi Gee julkaisi vuonna 2001 live-albumin No Sleep 'Til Pitkämäki.

Albumin kannessa näkyy yhtyeen lavasteena käyttämä pommikone, joka oli alumiinirunkoinen ja siihen oli kiinnitetty valonheittimiä. Yhtye on käyttänyt pommikonelavastetta myös 2000-luvulla mm. festivaalikeikoilla Saksassa (Wacken) ja Ruotsissa (Sweden Rock Festival, Ölvesborg)." (Wikipedia)

Kaikki kappaleet kirjoittanut Lemmy Kilmister, Eddie Clarke, Phil Taylor ellei toisin mainita.
  1. Ace of Spades – 03:01
  2. Stay Clean – 02:50
  3. Metropolis – 03:31
  4. The Hammer – 03:05
  5. Iron Horse/Born To Lose – 03:58 (säv. Brown, Lawrence, Taylor)
  6. No Class – 02:34
  7. Overkill – 05:13
  8. (We Are) The Road Crew – 03:31
  9. Capricorn – 04:40
  10. Bomber – 03:24
  11. Motörhead – 04:47 (säv. Kilmister)

Judas Priest: Unleashed In The East (1979)



"Unleashed in the East on Judas Priestin livealbumi joka on nauhoitettu Japanin Tokiossa vuonna 1979. Albumi on ensimmäinen jolla yhtyeen pitkäaikainen tuottaja Tom Allom on mukana.

Albumin livenauhoituksen aitoudesta on esiintynyt vuosien varrella paljon huhuja. On väitetty, että kaikki laulu- ja kitaraosuudet olisi nauhoitettu studiossa uudelleen. Glenn Tipton on kiistänyt nämä väitteet, mutta on myöntänyt, että joitakin lauluosuuksia olisi "paikkailtu" Halfordin flunssan takia kuin myös paria kitararaitaa. Jotkut ovat kutsuneet albumia leikkimielisesti nimellä "Unleashed in the Studio". Bootlegit ja radionauhoitukset näiltä ajoilta kuitenkin todistavat, että Priest pystyy hyvään live-esitykseen ilman studiokikkailuja. Japanin-versiossa oli mukana neljä lisäkappaletta, jotka myöhemmin julkaistiin maailmanlaajuisesti remasteroidun version yhteydessä."

  1. Exciter – 05:38 (säv. Rob Halford, Glenn Tipton)
  2. Running Wild – 02:53 (säv. Tipton)
  3. Sinner – 07:31 (säv. Halford, Tipton)
  4. The Ripper – 02:44 (säv. Tipton)
  5. The Green Manalishi (With the Two Pronged Crown) – 03:16 (Fleetwood Mac -cover, säv. Peter Green)
  6. Diamonds & Rust – 03:30 (Joan Baez -cover, säv. Joan Baez)
  7. Victim of Changes – 07:12 (säv. Al Atkins, Halford, K.K. Downing, Tipton)
  8. Genocide – 07:19 (säv. Halford, Downing, Tipton)
  9. Tyrant – 04:32 (säv. Halford, Tipton)