Tosielämän rokkisatu Don't Stop Believing: Everyman's Journey

YLE Teema esitti huhtikuun alussa kahteen otteeseen Ramona S. Diazin ohjaaman dokumenttielokuvan Don't Stop Believing: Everyman's Journey. Se kertoo amerikkalaisesta Journey -yhtyeestä, joka valitsee uudeksi laulajakseen tuntemattoman filippiiniläisen Arnel Pinedan.

Pineda kelpuutettiin orkesterin keulille vuonna 2008. Journeyn kitaristi Neal Schon surffasi Youtubessa ja kiinnitti huomiota loistavasti laulavaan Journey-coverbändin vokalistiin. Pineda on yhä Journeyn laulaja, joten valinta taisi olla oikea. Kitaristikin varmasti hymyilee yhä löydölleen sen minkä kasvojen kiristykseltään pystyy.

Elokuvassa nähdään Pinedan vanhoja kotikulmia Filippiineiltä. Köyhyydessä ja ankeissa olosuhteissa tulvivien katujen keskellä kasvanut mies laulaa nykyään kymmenien tuhansien ihmisten edessä. Se ei kuitenkaan ole tehnyt hänestä ylpeää, vaan Pineda jakaa auliisti nimikirjoituksia ja käy tervehtimässä faneja keikkapaikkojen ulkopuolella.

Don't Stop Believing: Everyman's Journey on pääosin kuvattu vuoden 2008 Revelation -kiertueella. Pineda oli tuolloin ensimmäistä vuottaan bändissä ja ihmeissään kaikesta ympärillään olevasta. Hän ei uskonut olevansa yhtyeen vakituinen jäsen, vaan luuli koeajan jatkuvan.

1973 perustettu Journey on ollut Amerikassa jättisuosittu orkesteri. Suurimmat menestyksen vuodet sijoittuvat 80-luvun alkuun ja puolivälin tienoille. Yhtyeessä on käynyt ovi tiheään tahtiin, laulajiakin on ollut useita. Heistä tunnetuin ja pitkäaikaisin on Steve Perry, joka elokuvassakin usein mainitaan.

Kun Journeytä käsittääkseni pidetään periamerikkalaisena yhtyeenä, oli perin rohkea veto valita jenkkibändiin aasialainen laulaja. Elokuvassa ei viitata rasismiin juuri lainkaan, siihen olisi ollut hyvä mahdollisuus. Pineda itse kertoo, että häntä on nimitetty muun muassa apinaksi. Konserttihallien parkkipaikoilla haastatellut ihmiset tuntuvat olevan kovin kilttejä sanomisissaan. Luultavammin härskeimmät junttikommentit on jätetty pois.

1967 syntynyt Pineda on laululahjojensa lisäksi hyvä esiintyjä. Kaveri ei malta olla paikoillaan, vaan liikkuu ympäri lavaa kuin Mick Jagger tai Bruce Dickinson konsanaan.

Harmi kyllä Pineda ei ollut Journeyn keulilla kesällä 2006 kun näin yhtyeen Sweden Rock Festivalilla Etelä-Ruotsin Sölvesborgissa. Tuolloin äänessä oli Steve Augeri, jonka suorituksen kerrottiin tulleen nauhalta.

Kårenin levymessut

Lauantaina 15. syyskuuta järjestettiin Kårenilla Turun Hämeenkadulla perinteiset levymessut.

Myyjät olivat pääosin pääkaupunkiseudulta ja Ruotsista. Länsinaapureita tuntui olevan enemmän kuin viime vuonna tai sitten heillä oli isommat myyntipöydät. Veikkaisin, että noin puolet kauppiaista oli Ruotsista.

Kåren on paikkana varsin mainio tällaisia tapahtumia varten. Roudausta toki haittaa rappuset kakkoskerrokseen, mutta kai myyjillä sen verran löytyy papua käsistä, että tavarat saadaan ylös näytille.

Harmi, ettei Kårenilla ole ollut rokkikeikkoja aikoihin. Tykkäsin paikasta, vaikka omat hankaluutensa siinäkin oli. Vessat ovat turhan kaukana salista. Mukavia muistoja paikasta on kumminkin roppakaupalla. Muun muassa Kingston Wall, Nazareth, Boycott, Waltari ja UFO ovat soitelleet siellä hienot keikat.

Menin kaverini kanssa levymessuille vasta kahden jälkeen iltapäivällä. Meno oli jo rauhoittunut, eikä tunkua ollut lainkaan. Innokkaimmat levyostelijat olivat varmaan käyneet heti ovien auettua hakemassa kermat päältä. Tapahtuma oli avoinna 11-16.

Kuten viime vuonnakin, kiinnitin huomiota hameväen vähyyteen. Silloin bongasin kolme naista, nyt vain yhden. Levyjen plärääminen ei vaikuttaisi olevan kovin feminiistä hommaa. Vanha hiki tai viina ei nyt osunut sieraimiin, kuten viime vuonna. Vaikutti siltä, että silloin moni levyfriikki oli herännyt suoraan baaritiskiltä.

Lp-levy on viime vuosina nostanut päätään. Olen itsekin sitä mieltä, että se on musiikinkuuntelun perusformaatti. Muut tulevat perässä. Kårenin loorissa ei paljon muuta ollutkaan kuin vinyylikiekkoja. Cd-hyllyjä ei edes jaksanut selata.

Ruotsalaismyyjien huokeat hinnat houkuttelivat ostamaan muutaman älppärin. Mainittakoon niistä vaikka Journeyn debyytti-lp, Duran Duranin Rio ja John Norumin Total Control. Eurolla kappale. Samoja levyjä näkyi muidenkin myyjien laatikoissa, mutta kovemmalla hinnalla.

Levymessuilla tuntuu olevan tilausta. Kun tällainen tapahtuma järjestetään kerran, kaksi vuodessa samassa kaupungissa, ei touhuun ainakaan ehdi kyllästyä.