Michael Schenker's Temple Of Rock & Lovedrive Re-Union Tour ulottui huhtikuun lopulla Suomeen kahden keikan ajaksi. Tampereen Klubilla Schenker kumppaneineen soitti perjantaina 25.4. ja päivää myöhemmin Helsingin Virgin Oilissa.
Kitarasankari Schenkerin matkassa on nykyään Scorpionsin kultakaudella bändissä soittaneet basisti Francis Buchholz ja rumpali Herman Rarebell. Jo pelkästään he tekivät asiasta kiinnostavan, mutta eipä Rainbowin paluulevyllä 90-luvun puolivälissä laulanut Doogie Whitekaan turha jätkä ole. Schenkeria kitaroinnissa tukeva ja välillä koskettimiakin pimputtava Wayne Findlay on jo pitkään soittanut maestron kokoonpanoissa.
Aika harvoin tulee lähdettyä toiseen kaupungiin bändejä katsomaan. Nyt sattui poikkeus, kun päivä oli sopivasti perjantai ja kuljetus järjestetty Helsingin konserttiin.
Auto osoittautui vastoin ennakkotietoa täysmittaiseksi bussiksi. Siihen olisi mahtunut porukkaa vielä toinenkin mokoma. Luultavasti sen olisi saanutkin helposti täyteen, jos markkinointi olisi ollut tehokkaampi. En tiedä oliko se tarkoituskaan, mutta ainakin nyt oli tilaa istua.
Menomatka bussissa oli sen verran mukava ja kostea, että viina humahti päähän vähän liiankin kanssa. Autossa olleet parisenkymmentä ihmistä olivat suurimmalta osaltaan jonkin sortin tuttuja, osa paremmin, osa huonommin. Pitkänlinjan heavy- ja rokkimiehiä koko sakki.
Michael Schenker ei varsinaisesti ole tunnettu naisten suosikkina. Ehkä siksi kuljetuksessa ei ollut mukana kuin yksi nainen. Jos Schenker näyttäisi vaikkapa David Coverdalelta riutuneen ja työvankileirimaisen olemuksensa sijaan, olisi mukana ollut naisia varmasti ainakin puolet - vaikka musiikki olisi täysin samanlaista kuin muutenkin.
Virgin Oil osoittautui vallan loistavaksi keikkapaikaksi. Oli tilaa liikkua, vessoja riittävästi ja kaljaa sai myyntipisteistä ilman turhaa jonottamista. Pohjakerroksen lisäksi pääsi kahdelle eri ylätasanteelle, joista oli hyvät näkymät ja kuvausmahdollisuudet.
Porukkaa oli monta sataa. Kaikki paikallaolijat taisivat kerrankin olla kiinnostuneita itse musiikista, sillä tällainen kokoonpano tuskin vetää juurikaan satunnaiskävijöitä keikoilleen.
Tuttujakin näkyi paljon. Vuosien varrella Elmu ry:n Sweden Rock -bussireissuilla olleita karvapäitä tuli vastaan vähän väliä.
Illan aloitti helsinkiläiskitaristi Ben Granfelt bändeineen. Menevää bluesrokkia tykittänyt kokoonpano oli muilta osin vieras, mutta rumpalina toimi Twist Twist Erkinharju. Mies muistetaan etenkin Peer Güntista, jonka nykyinen rumpali Sakke Koivula oli muuten bussiporukassamme mukana.
Granfelt ja Erkinharju soittivat aikoinaan samaan aikaan Leningrad Cowboysissa. Nykyään he vaikuttavat juuri uuden levyn julkaisseessa Los Bastardos Finladesesissa. Kitaristin taustaan kuuluu myös 80-luvun lopulla suosionsa huipulla ollut Gringos Locos, 90-luvulla Guitar Slingers ja sen jälkeen seurasi pesti brittiläisessä Wishbone Ashissa.
Illan keikan jälkeen moni Schenker -fanikin varmasti tietää kuka Ben Granfelt on. Tekijämies bändissä kuin bändissä.
Kun saksalaisen Scorpionsin mestarikitaristi Uli Jon Roth lähti bändistä 70-luvun lopulla, erosi Michael Schenker samoihin aikoihin brittibändi UFOsta. Schenker viihtyi hetken vanhassa orkesterissaan, jossa vaikutti jo nuorukaisena yhtyeen debyyttialbumilla Lonesome Crow (-72). Tuloksena oli hieno Lovedrive -levy, joka kuuluu Scorpionsin parhaimmistoon. Schenker soittaa muutamalla levyn biisillä, lopuilla Rothin seuraajaksi valittu ja yhä Scorpionsissa kitaroiva Matthias Jabs.
Virgin Oilissa kahdenkymmenen biisin mittainen keikka alkoi juuri Scorpionsin Lovedrive -levyn nimibiisillä. Hienoa nähdä kolme entistä Scorpions -miestä samaan aikaan lavalla soittamassa entisen yhtyeensä tuotantoa. Homma jatkui Another Piece Of Meatilla, joka myöskin löytyy Lovedrive -lätyltä. Loppu keikkakin oli yhtä juhlaa.
Biisivalinnat jakautuivat aika tarkkaan kolmeen osaan; Scorpionsia, UFOa ja Michael Schenker Groupia. Vaikea sanoa mikä puri yleisöön parhaiten. Ainakin minulle kelpasi kaikki. UFO lienee näistä tuntemattomin nimi Suomessa, vaikka bändin kovimmat hitit alan harrastajat varmasti tuntevat.
Orkesteri oli lavalla hyväntuulinen. Wayne Findlay liikkui kitaran ja kosketinsoittimien välillä, Francis Buchholz nytkähteli eteenpäin pienen bassonsa kanssa ja laulaja Doogie White liikkui kuten pitääkin. Turhaan moitittu laulaja on pätevä äijä, joka tulkitsee hyvin muiden tuotantoa.
Rokkipoliiseille oli varmasti mannaa seurata Michael Schenkerin kitarointia. Neljää erilaista Flying-V -keppiä käyttänyt mies ei ollut sen kummemmin mikään lavavaltias, vaan soitteli toisessa päässä estradia varsin vaatimattoman oloisesti.
Kahden encoren jälkeen keikka päättyi UFOn rokkiklassikkoon Doctor Doctoriin.
Settilista kokonaisuudessaan http://www.setlist.fm/setlist/michael-schenker/2013/virgin-oil-co-helsinki-finland-5bd82740.html
