Lenholmenin luonnonsuojelualue 31. lokakuuta

Lenholmen on Saariston Rengastien varrella Paraisilla sijaitseva luonnonsuojelualue. Sen pinta-ala on 36 hehtaaria, josta 31 hehtaaria on yksityisiä luonnonsuojelualueita ja loput viisi valtion lehtojensuojelualueita. 

Lokakuun viimeisenä lauantaina seuraamani sääpalvelu Foreca lupaili mukavaa keliä. Oletin kumminkin, että päivä olisi vähän kirkkaampi kuin siitä lopulta muodostui. Lenholmen oli vähän kuin synkkä satumetsä, valoa ei juuri ollut. 

Lenholmenissa tulee käytyä silloin tällöin. Viime kerrasta tosin oli jo kaksi vuotta. En ole vieläkään päässyt tarkkaan perille missä alueen luontopolku varsinaisesti kiemurtelee, nytkin taisi metsäpoluilla kävely jäädä vähän torsoksi.  

Alue on tunnettu vanhoista tammistaan. Myrskyn 90-luvun alussa kaataman jättiläisen iäksi on arvioitu 450 vuotta. Se makaa melko lähellä lintutornia ja on sen verran vaikea kokonaiskuvattava, etten näköjään tällä kertaa saanut julkaisukelpoista otosta. 

Lenholmeniin ei saa tuoda koiria. Se näyttikin olevan selkeästi ilmaistu heti parkkipaikalla. Tästä syystä uusi työkaverini oli joutunut jättämään lystin väliin. Sijaiskohde oli kumminkin löytynyt niin ikään Paraisilta, Airiston lomakeskuksen läheltä. 

Vaarniemessä 6. syyskuuta

Turun ja Kaarinan rajalla sijaitseva Vaarniemi on tunnettu vanhoista komeista tammistaan. Tunnelma on vähän kuin Ruissalossa, joka on maamme suurin tammimetsäalue. 

Vaarniemessä on Kaarinan retkeilyreitistöihin kuuluvia luontopolkuja ja vanha rälssitila, jonka pihalle ei ole asiaa, sillä se on yksityisaluetta. Lintuvetenä ansioituneelle Rauvolanlahdelle on kivenheitto. 

Vaarniemessä tulee käytyä muutaman kerran vuodessa. En tarkkaan muista koska viimeksi siellä main kävelin, mutta näin lienee tapahtunut viime keväänä. 

Pysäköin autoni vedenpuhdistamon parkkipaikalle, koska viereinen parkkialue oli aivan piukassa jo aikaisin aamupäivällä. Minkäänlaisia kieltomerkkejä en ainakaan huomannut ja muutama muukin väenpaljoutta ihmetellyt autokunta päätyi samaan ratkaisuun.

Vanhaa hiekkatietä pitkin tallustellessa ei heti uskoisi olevansa noinkin lähellä kaupungin humua. Ikivanhat, osin jo kaatuneet tammet luovat elokuvamaisen fiiliksen. Vähän mielikuvitusta peliin ja pian Frodo Reppuli tai joku muu Taru Sormusten Herrasta-hahmo hyppää pöpeliköstä eteesi. 

Vaarnienen rälssitilan historia menee 1400-luvulle, jolloin se oli Turun tuomiokirkon omistama vuokratila. 1700-luvulla talo toimi Turun läänin rykmentin tiloina. Nykyinen rakennus on peräisin 1800-luvun alkupuolelta.

Läheiselle Sauhuvuorelle en kiivennyt. Loputtomalta tuntuvat rappuset eivät houkutelleet nyt lainkaan. Ylhäältä on toki komeat näköalat ja varsinkin jos kapuaa torniin tähyämään ympäristöä.

Kiersin luontopolun, joka koukkaa vanhan vedenpuhdistamon laidalta takaisin kohti rälssitilaa. Syksyn merkkejä oli nähtävissä jo vajaat kaksi viikkoa sitten.

 

Fotosessiot Kaarinassa osa 2 - Vaarniemi

Kaarinan Ala-Lemun auringonkukkapellolta oli lyhyt matka Vaarniemeen, jota olin kaavaillut päivän toiseksi kuvauspaikaksi. Alueella on satoja vuosia vanhoja tammia ja maisema paikoin suoraan kuin satukirjasta. Sellaista fiilistä kuviinkin tavoiteltiin, eikä kai aivan hullummin lopputuloksin. Riina sopi vallan mainiosti malliksi tähänkin miljööseen.

Mielessäni oli Vaarniemen luontopolun varrelta muutama vanha kaatunut tammi, joita ajattelin rekvisiitaksi. En ollut nähnyt niitä talviasussa, mutta paremmalta lumipetteiset puut näyttivät kuin uskoinkaan.

Jos hakemalla hakee, olisi vuoden ensimmäinen lauantai saanut olla aavistuksen kirkkaampi. Lämpötilan puolesta oli kyllä aika passeli, vaikka kuvista saattaakin päätellä vähän toista. Metsässä ei ollut kylmä, olisiko mittari ollut jossain nollan tienoilla.

Katariinanlaaksossa

Katariinanlaakso on jalopuita kasvavista lehtosaarekkeista muodostunut kokonaisuus, jonka 17 hehtaarin laajuinen ydinalue rauhoitettiin luonnonsuojelulailla 1983. Alueeseen sisältyy lehtojen lisäksi länsireunan järeätä kuusta kasvava kallionalusmetsä, mäenlakien karuja männiköitä ja etelärinteiden lämpimiä ketoja. Suojelualueen eteläosa on Rauvolanlahteen rajautuvaa rehevää rantaniittyä.

Kasvillisuuden erityispiirteitä kuvaavat tammen ja metsälehmuksen runsaus sekä varhain keväällä kukkivien lehtokasvien suuri lajimäärä. Turun seudulla tavallisten kevätkukkien lisäksi Katariinanlaakson lehdoissa tavataan melko runsaana isokäenrieskaa ja pystykiurunkannusta sekä Lounais-Suomessa harvinaista keltavuokkoa. Lämpimillä rinnekedoilla kasvaa useita vaateliaita ja harvinaisia ketolajeja, joista esimerkkeinä maarianverijuuri, nurmilaukka, räpelö, hirvenputki, mäkiapila ja tummatulikukka.

Katariinanlaakso tammilehdoissa on kuultavissa samanveroinen lintujen konsertti kuin Ruissalon parhaissa lehdoissa. Lajistoon kuuluvat vakituisina pesimälajeina mm. lehtopöllö, harmaapäätikka, satakieli, kultarinta ja nokkavarpunen. Lisähöysteen linnuston lajirunsauteen tuovat vanhat havupuuvaltaiset metsiköt, joissa viihtyvät mm. hömötiainen, töyhtötiainen ja hippiäinen. (turku.fi)

Maanantaina 11. kesäkuuta suuntasin Katariinanlaaksoon. Siellä on pitänyt käydä kävelyllä jo ainakin kuukauden päivät sitten, mutten ole joutanut. Nyt sitten vihdoin viimein.

Lämpömittari näytti +20, satakieli lauloi, meri kimmelsi tyynenä ja oravat hyppelivät pitkin poikin polkuja. Kurret innostuivat myös poseeramaan, kuten yllä näkyy.