Katariinanlaaksossa

Katariinanlaakso on jalopuita kasvavista lehtosaarekkeista muodostunut kokonaisuus, jonka 17 hehtaarin laajuinen ydinalue rauhoitettiin luonnonsuojelulailla 1983. Alueeseen sisältyy lehtojen lisäksi länsireunan järeätä kuusta kasvava kallionalusmetsä, mäenlakien karuja männiköitä ja etelärinteiden lämpimiä ketoja. Suojelualueen eteläosa on Rauvolanlahteen rajautuvaa rehevää rantaniittyä.

Kasvillisuuden erityispiirteitä kuvaavat tammen ja metsälehmuksen runsaus sekä varhain keväällä kukkivien lehtokasvien suuri lajimäärä. Turun seudulla tavallisten kevätkukkien lisäksi Katariinanlaakson lehdoissa tavataan melko runsaana isokäenrieskaa ja pystykiurunkannusta sekä Lounais-Suomessa harvinaista keltavuokkoa. Lämpimillä rinnekedoilla kasvaa useita vaateliaita ja harvinaisia ketolajeja, joista esimerkkeinä maarianverijuuri, nurmilaukka, räpelö, hirvenputki, mäkiapila ja tummatulikukka.

Katariinanlaakso tammilehdoissa on kuultavissa samanveroinen lintujen konsertti kuin Ruissalon parhaissa lehdoissa. Lajistoon kuuluvat vakituisina pesimälajeina mm. lehtopöllö, harmaapäätikka, satakieli, kultarinta ja nokkavarpunen. Lisähöysteen linnuston lajirunsauteen tuovat vanhat havupuuvaltaiset metsiköt, joissa viihtyvät mm. hömötiainen, töyhtötiainen ja hippiäinen. (turku.fi)

Maanantaina 11. kesäkuuta suuntasin Katariinanlaaksoon. Siellä on pitänyt käydä kävelyllä jo ainakin kuukauden päivät sitten, mutten ole joutanut. Nyt sitten vihdoin viimein.

Lämpömittari näytti +20, satakieli lauloi, meri kimmelsi tyynenä ja oravat hyppelivät pitkin poikin polkuja. Kurret innostuivat myös poseeramaan, kuten yllä näkyy.