Pääsiäinen Itä-Virossa osa 1 - Rakvere

Viime vuoden loppupuolella heitin ilmaan ajatuksen, että jos lähtisimme vanhalla hyvällä matkaporukalla pitkästä aikaa Viron reissulle. Ajankohdaksi valikoitui pitkien pyhävapaiden takia pääsiäinen. Eipä tarvinnut pyytää töistä päivääkään lomaa.

Matkalle lähtivät lisäkseni MP Vanne ja Sunttu Sundell. Eteläinen naapurimaa on tullut aikaisemmilta reissuilta tutuksi vuonna 2011, jolloin tukikohtana toimi maan talviurheilukeskuksenakin tunnettu Otepää. Sieltä käsin oli hyvä tehdä päiväreissuja muun muassa Peitsijärvelle, Tartoon ja Latvian puolelle. Saarenmaan ja Hiidenmaan paikkoja kolusimme kesällä 2013.

Tällä kertaa ehdotin Itä-Viroa ja varsinkin sen pohjoisrannikkoa, joka on vähän vieraampaa seutua melkein kaikille tuttavillenikin. Olen ollut vuonna 2003 seudulla pitkän viikonlopun verran. Jonkunlaista pohjaa siis oli, mutta tuostakin tulee toukokuussa jo neljätoista vuotta aikaa.

Majapaikka löytyi Rakveresta, joka on Länsi-Virumaan maakunnassa sijaitseva noin 16 500 asukkaan kaupunki. Se ei ole Suomenlahden rannikolla, vaan parikymmentä kilometriä etelään ja 98 kilometriä Tallinnasta itään. Kaupunki on Länsi-Virumaan kulttuurillinen ja koulutuksellinen keskus.

Lukaalimme oli tavallinen entinen perheasunto kaupungin keskustan laitamilla, aivan valtavan tammimetsikön kupeessa. Samassa talossa oli muutama muukin talous. Sisäänkäynti oli hieman hankala jyrkkien portaiden takia, mutta tottuneelle asia tuskin olisi tuottanut vaikeuksia. Ihmettelen vaan miten huonekalut on saatu kämppään sisälle.

Majoitus löytyi netistä Booking.comista, eikä hinta päätä huimannut. Hotellitasoa se ei tietenkään ollut, eikä sellaista haettukaan, mutta asunnosta löytyi kaikki tarvittava mikroaaltouunia lukuunottamatta.

Kevät tuntuu olevan jonkun verran myöhässä Suomessakin, oli Pohjois-Virossa yhä lähinnä talvi. Luojan kiitos maantiet sentään olivat kuivia. Autoon jo vaihdetuilla kesärenkailla uskalsi päästellä hieman reippaamminkin.

Rakvere ei lumonnut erityisemmin ainakaan minua. Rakennukset olivat pitkälti vähän heikossa hapessa ja pientä pintaremonttia olisi kaivattu sinne tänne. Mutta jos ihmiset ovat tyytyväisiä muuten, niin samapa tuo miltä talo ulospäin näyttää.

Kesällä kaupungissa lienee eri meininki kuin nyt kevättalvella. Nyt ei oikein löytynyt juuri muuta katseltavaa kuin jo mainitsemani tammimetsikkö ja Rakveren linnoituksen alue.

Rakveren linnoituksen rauniot ovat kaupungin tunnetuin nähtävyys. Tähän aikaan vuodesta se oli suljettuna, joten arvoitukseksi jäi mitä kaikkea jännää muurien sisällä oli.

Linnoituksen kukoistuksen aika alkoi 1300-luvun puolivälistä ja päättyi 1600-luvun alkuun, jolloin puolalaiset tuhosivat paikan.

Linnan läheisyydessä on valtava prinssinen patsas, joka esittää alkuhärkää. Tarvas -patsasta pidetään Baltian maiden suurimpana eläintä kuvaavana patsaana. Se pystytettiin Vallimägi -kukkulan reunalle Rakveren 700-vuotisjuhlien kunniaksi.

Kevään ensimmäiset sammakot ja sinivuokot

Kävin eilen Turun Ruissalon Marjaniemessä. Tavaksi on tullut näin huhtíkuussa kuikuilla parin lammikon reunalla jos niissä näkyisi jonkinlaista liikehdintää. Sammakot nimittäin heräilevät talvihorroksestaan näihin aikoihin.

Kymmenen tienoilla aamulla ei aurinko vielä pahemmin paistellut. Ilma oli melko kalsa, enkä povannut suurta menestystä sammakkojahdilleni.

Matkalla apajille huomasin muutamia sinivuokkoja.

Noin puolen tunnin päivystyksen saldona oli kolme sammakkoa. Helpolla ne eivät löytyneet. Haravoin katsellaani lammikkoa yhä uudelleen ja uudelleen kunnes onnisti.

Ainakin tällä kertaa sammakoita oli pirun vaikea löytää. Jokainen oksan- tai karikkeenpätkä näytti ensin kohteelta. Ensimmäinen havaitsemani pallosilmä sukelsi melkein heti, enkä ehtinyt saada siitä kuin kaksi kuvaa. Onneksi löytyi vielä kaksi muutakin.

Ensi viikolla tilanne saattaa olla toinen ja lätäköissä käydä oikea kuhina.

Vuoden ensimmäinen Savojärven kierros

Kevään edetessä olen kovasti odotellut koska pääsisin käymään Kurjenrahkan kansallispuistossa Savojärven kierroksella. Esteenä on ollut lähinnä liukkaus talven jäljiltä. Kukapa haluaisi ottaa turhia riskejä pitkospuilla kävellessä.

Kansallispuisto sijaitsee Turusta noin 35 kilometriä Säkylän suuntaan - tai se ainakin on helpoin tapa jos Turusta aikoo paikalle. Alueen suosituin reitti on Savojärven kierros, jonka arvioiden mukaan kävelee peräti 50 000 ihmistä vuosittain. Kannoin korteni kekoon viime vuonna neljästi.

Säkyläntien varrelta on lyhyt matka Kurjenpesän parkkipaikalle. Sieltä voi valita Savojärven kierroksen suunnan. Tällä kertaa se käveltiin vastapäivään. Uumoilin meinaan reitin olevan ainakin yhdestä kohdasta niin vetinen, etteivät märät kengät olisi enää loppuvaiheessa kierrosta haitanneet kovin paljoa.

Jalkineet kumminkin pysyivät kuivana koko matkan. Muutaman kerran oli tosin hilkulla, että vastaantulijoiden väistely kapeilla pitkospuilla olisi päättynyt märkään suomättääseen. Onneksi liikkeellä oli fiksua porukkaa, joten harvemmin jouduin piennarta edes harkitsemaan.

Savojärven 6,5 kilometrin mittainen kierros on valokuvaajille varsinainen aarreaitta. Kuvauskohteita ei kauan tarvitse etsiä - niitä kun tulee vastaan alvariinsa.

Tämänkertaisella reissulla uutta olivat laulujoutsenet. En muista aikaisemmin nähneeni niitä Savojärvellä. Pitkospuilla viihtyviä sisiliskoja ja sammakoita en bongannut ainuttakaan vielä tähän aikaan vuodesta.

Mukana ollut kaveripariskunta oli näkemästään ja kokemastaan niin haltioissaan, että voisin veikata heidän suuntaavan viimeistään kesällä uudelleen Savojärven pitkospuille.

Malleilua Urheilupuistossa

Riina on parikymppinen turkulaiskaunotar, jonka fotoja huomasin viime syksynä kuvapalvelu Instagramista. Ajattelin kysäistä jos häntä kiinnostaisi poseerata tällaiselle harrastajakuvaajallekin. Kävimme syys-lokakuun vaihteessa Turun Halistenkoskella, josta tulikin monta onnistunutta ruutua.

Maaliskuun puolivälissä tapasimme uudelleen. Lokaationa oli tällä kertaa Turun urheilupuisto, jonka miljöötä olen miettinyt jo kauan kuvaushommiin. Kesällä Urheilupuistossa on varmasti komeampaa, mutta näin kevään korvillakin se ajoi asiansa.

En tiedä minkä näköinen televisiosta tuttu Kaisa Liski on ollut nuorempana, mutta Riinassa on mielestäni paljon samaa näköä kuin tässä kiinteistökuningattaressa. Varmasti yksi luontevimmista malleista jonka tiedän - kuin luotu kameran eteen.

Kuuvan kalliohakkaus ja matelijat

Poikkesin viime sunnuntaina Turun Ruissalon Kuuvassa. Harmaahko keli väistyi juuri sopivasti ylittäessäni Ruissalon sillan. Mikäpä auringonpaisteessa oli ajella komeiden maisemien halki.

Kuuvannokan parkkipaikka oli aivan täynnä. Tiedä sitten missä kaikki ihmiset olivat, vaikka toki matkalla tuli jonkun verran ulkoilijoita vastaan. Minkäänlaista ruuhkaa Kuuvannokan kallioilla ei kuitenkaan ollut.

Yksi syy Kuuvannokalla käyntiin reippailun ohella oli mystinen kalliohakkaus, jota en ollut nähnyt kuin kuvissa. Sen tarkkaa sijaintia en tiennyt, mutta suunnistus kohteelle onnistui yllättävän helposti.

Turkulainen luonto- ja historiaharrastaja Harri Nato Leino bongasi pari vuotta sitten muinoin kallioon taiteillun kuvan ja on esitellyt löytöään muun muassa Facebookissa Turku -aiheisissa ryhmissä.

Leinon fotojen perusteella luulin kalliohakkauksen olevan kooltaan paljon suurempi. Jatulintarhaa tai jonkinlaista labyrinttia esittävä kuva on noin ravintolan pizzan kokoinen. Sen viereen on kaiverrettu vuosiluku 1843. Ihan vaivatta tuollainen teos tuskin on syntynyt; viivojen nakutus kallioon on vaatinut sekä kärsivällisyyttä että tarkkuutta.

Kuuvannokalta palatessani ajattelin vilkaista jos parkkipaikan lähistöllä olevalla käärmeiden talvipesällä olisi jotain akviteettia. Vaihdoin kameran akunkin valmiiksi, ettei virta vaan lopu kesken jos muistikortti saa kohta kovaa kyytiä.

Aitauksessa vaikutti ensin olevan täysin levollista. Pian katseeni kiinnittyi kaatuneeseen koivunrungoon, jonka edustalla lämmitteli kevätauringossa ehkä viitisen kyytä samassa kasassa. En kyennyt erottamaan tarkasti kuinka monta niitä mahtoi lopulta olla, koska vaikea sanoa mistä yksi käärme alkoi ja mihin toinen loppui. Myös sisiliskoja viihtyi aivan isompien matelijoiden vieressä. Lienevät talvehtineet samassa pesässä.