Elokuista Savojärveä kiertämässä

Tässä viikon 34 kuluessa olen käynyt peräti kahteen otteeseen Savojärvellä Kurjenrahkan kansallispuistossa.

Ensimmäinen yritys kiertää Savojärvi tyssäsi rankkaan parinkymmenen minuutin sadekuuroon, jonka kohteeksi jouduin noin kilometrin päässä lähtöpaikasta. Vettä tuli siihen malliin, etten meinannut nähdä eteeni. Kaikki kuteet olivat likomärkiä ja pelko kameran sekä kännykän kastumisesta saivat palaamaan takaisin autolle Savojärven Rantapihalle. Se sijaitsee Nousiaisten puolella järveä, kun taas toinen puoli on Ylänettä, nykyistä Pöytyää.

Alkutaival oli kumminkin oikein kaunista ja aurinkoista säätä. Noin kuuden kilometrin mittaisen reitin maisemallisesti parhaat palat ovat juuri noilla seuduin.

Vaikka sade harmitti, ei se mikään katastrofi loppupeleissä ollut. Olen ollut Savojärven kierroksella parisenkymmentä kertaa ja kokemus se tämäkin oli. Kamera ja kännykkä toimivat yhä moitteettomasti, autokaan ei kastunut pahemmin märistä matkalaisista.

Kuin ihmeen kautta samana ehtoona tuli viesti, jossa kyseltiin halukkuutta lähteä seuraavana päivänä Savojärven kierrokselle. No, mikä ettei kun kerran lomaakin on.

Olin nyt varautunut paremmin mahdolliseen sateeseen. Sellaista ei onneksi tullut. Ilma oli oikeastaan täydellinen ulkoiluun.

Tällä kertaa startti tapahtui helpommasta paikasta Turun suunnasta tullessa eli Kurjenpesän parkkipaikalta.

Uutta oli aivan Säkyläntien varteen tehty iso parkkialue ja myyntikoju. Niitä ei ollut vielä toukokuun alussa. Kyseessä on ilmeisesti kesällä kokeiluluontoisesti aloittaneen Föli-bussin kääntöpaikka. Sen tarkoitus oli tuoda porukkaa Turusta Kurjenrahkalle.

Savojärven kierrosta on mahdotonta tehdä ilman kameraa. Vaikka joka kerta lähes samat kohteet tallentuvatkin muistikortille, eipä paljon haittaa. Reitti on suurimmaksi osaksi maisemiltaan komea, vain muutaman sadan metrin mittainen Blairwitch Project-elokuvaa muistuttava ryteikkömetsä Kuhankuonon rajakiven ja Rantapihan välissä on ikävä.

Järven vesi oli harvinaisen matalalla. Pohjakivet ja turveläjät pilkottivat siellä täällä.

Loppukesän luontoa Vepsästä

Yksi suosikkipaikoistani, Vepsän ulkoilusaari Turussa, on enää tämän viikon auki kuluvan kesän osalta.

Selailin muistikorttia ja poimin elokuisia luontokuvia saarireissuiltani. Pääskyn poikaset mökin terassin parrun päällä sekä likomärkä, parin metrin päähän piipittämään tullut surkean oloinen peippo, taitavat olla parhaasta päästä.

Olen pannut merkille, että kuluneena kesänä valkoposkihanhilla on ollut todella vähän poikasia, jos lainkaan. Kun ennen neljäkin pölyhuiskaa muistuttavaa palleroa taapersi emolintujensa perässä, on poikasia nyt ollut ehkä yksi jos sitäkään. Ilmeisesti kuiva kesä vaikutti asiaan. Lokkejakin on ollut aiempaa vähemmän. Pääskyjä senkin edestä.

Eräs pitkän uran telakkahommissa tehnyt ja hiljattain eläköitynyt tuttuni kommentoi veneilykuvaa Facebookin Turku kuvin ja sanoin-ryhmässä jotenkin niin, että "telakan nosturit pilaavat kuvan".

Kaipuu takaisin hommiin on varmaan kova, kun ei juolahtanut mieleen, että ei se mikään satunnainen räpsy ole. Siinä kun on kaksi merenkulkuun liittyvää asiaa samassa kuvassa. Telakkanosturit ovat erittäin hallitseva elementti merellä Turun edustalla.

Viime lauantaina kapusin pitkästä aikaa Vepsän ylimmälle paikalle Törsborgin vuorelle. 27 metrin korkeudesta näkyy hyvin koko Airiston vesialue.

Vuorelle kiipeäminen ja varsinkin alastulo vaatii kuntoa ja ketteryyttä, joten aivan kaikille se ei sovi. Eikä ainakaan humalassa kannata mennä, vaikka näköalat ovatkin todella komeat. Huonolla tuurilla se saattaa jäädä viimeiseksi katselunautinnoksi.

Uriah Heep Hangossa

Legendaarisella brittiläisellä hard rock-yhtye Uriah Heepillä on ollut kuluvan kesän aikana Suomessa useita keikkoja. Niin monta, että irvileuat ovat saaneet aihetta vääntää asiasta vitsejäkin.

Taas kerran olen joutunut kuulemaan saman virren monen tuttavan suusta eli "montako alkuperäisjäsenä bändissä on?". Ikäänkuin se olisi joku kynnyskysymys, vaikka alusta asti mukana olleen kitaristi Mick Boxin johtama orkesteri on täydessä terässä, vetreä kuin nuori kolli verrattuna vaikkapa Ritchie Blackmoren surulliseen Rainbow-viritelmään.

Heepiä arvostetumpi toinen pitkän linjan yhtye Deep Purple tuskin joutuu tällaista kuulemaan. Bändissä on vastaavasti yksi ainoa alkuperäisjäsen, rumpali Ian Paice.

Kovassa keikkabändin maineessa oleva Heep levyttääkin yhä, mikä lienee monille yllätys. Uusin pitkäsoitto Living The Dream ilmestyy ensi kuussa.

Orkesterin kokoonpano on pysynyt viitisen vuotta samana. Viimeisin muutos oli kun pitkäaikainen basisti Trevor Bolder kuoli vuonna 2013. Hänen tilalleen tuli parikymmentä vuotta nuorempi Davey Rimmer. Yhtyeen muut jäsenet ovat kitaristi Boxin lisäksi laulaja Bernie Shaw, joka on ollut bändissä vuodesta 1986, samoihin aikoihin mukaan tullut kosketinsoittaja Phil Lanzon sekä rumpali Russell Gillbrook, joka alkoi kannutella Heepissä vuonna 2007.

Uriah Heepillä on laskujeni mukaan ollut Suomessa ainakin neljä keikkaa heinä-elokuun aikana. Tampere, Lahti, Forssa ja Hanko. Viimeksi mainittuun osallistuin minäkin.

Alkuperäinen suunnitelmani oli mennä perjantaina 10. elokuuta Lietoon SmugglerRockiin. Siellä esiintyivät Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, S-Tool, Stratovarius ja Beast In Black.  Asiat kumminkin muuttuivat äkisti ja lopulta olinkin Hangon Casinolla Uriah Heepin keikalla. Kun kyyti sinne järjestyi vaivatta, ei tarvinnut arpoa kumpaan menisin.

Hangossa käytiin ensin tutun luona iltaa istumassa, josta kohti Casinoa. Juomapuoli talossa oli niin korkealle hinnoiteltu, että viereinen ja edullisempi Park-kuppila oli kova sana ennen keikkaa.

Myöhäinen saapumisaikamme Casinolle puolestaan johti siihen, että paikka oli kuin ammuttu täyteen. Ei juuri toivoa edes yrittää mennä edemmäs katsomaan esitystä. Muita isompana olisin vaan ollut haitaksi monille. Niinpä tyydyin pääsäntöisesti seuraamaan keikkaa lavan sivustalta.

Heep aloitti debyyttialbuminsa Very 'eavy... Very 'umble (-70) avausraidalla Gypsy. Heti perään rivakka Look At Yourself (-71) ja meikäpoika oli onnesta soikeana.

Pääosin keikkasetti oli klassikkomateriaalia, jonka esittämisen toki ymmärrän, koska nimenomaan sitä suuri yleisö haluaa. Pitkän uran varrelta olisi silti voitu poimia muutama pienempikin helmi, kuten vaikka Lokalahden Karjurockissa kesällä 2015 kuultu Hanging Tree (-77).

Keikan huippuhetket olivat mielestäni Heepin hienoimpiin biiseihin luketuvat Sunrise ja July Morning. Upeimpia kappaleita saa hakea.

Hangon Casino osoittautui päteväksi keikkapaikaksi. En ollut aiemmin siellä käynyt, vaikka muutama kesä sitten tallustelin rakennuksen edustalta kohti läheisiä kallioita. Täytyy varmaan poiketa joskus toistekin.

Uriah Heep Hangon Casinolla 10.8.2018:

Gypsy
Look At Yourself
Shadows Of Grief
Stealin'
The Law
Sunrise
Magician's Birthbay
The Wizard
One Minute
Between Two Worlds
July Morning
Lady In Black
Easy Livin'

Mökkeilyä Maisaaressa

Naantalin Rymättylässä sijaitseva Turun kaupungin ulkoilusaari Maisaari oli ohjelmistossa kesälomani kolmannella viikolla. Saari tuli koettua ensimmäisen kerran kunnolla vasta viime kesänä, jonka jälkeen olen käynyt siellä muutamaan otteeseen.

Iso Maisaari eli Maisaari on 190 hehtaarin kokoinen pitkulainen saari, jolla on pituutta noin neljä kilometriä ja leveyttä keskimäärin viisisataa metriä. Saarella on pääosin metsää ja kalliota, jokunen niitty sekä metsäautoteitä ja polkuja, joita pitkin kelpaa tallustella. Noin kaksi kilometriä pitkä luontopolkukin löytyy.

Maisaaressa on majoitustilaa kymmenille henkilöille, kokous- ja neuvottelutiloja, pari saunaa, keittokatoksia ja nuotiopaikkoja sekä kioski ja venesatama.

Yhteysalus MS Isla lähti kuljettamaan meitä Rymättylän Haapalan rannasta torstaiaamuna kello 07:45. Laivalla ei ollut minkäänlaista ruuhkaa, sillä olimme ainoat matkustajat. Auton sai ottaa mukaan saareen ja kyyti on ilmainen, mutta se pitää varata viimeistään vuorokautta aiemmin.

Maisaaressa oli puolentoista vuorokauden aikana lukuisia purje- ja moottoriveneitä. Majoittuneena oli lisäksemme yksi usean hengen äijäporukka isompaan mökkiin. Enemmänkin mökkiläisiä olisi mahtunut, etenkin kun ilma oli jälleen todella kesäinen. Jos se nyt muuta on kuukausiin ollutkaan.

Päivän ohjelmistossa oli muun muassa käynti Varvin autiotilalla. Talon viimeinen asukas muutti  sieltä 60-luvun lopulla. Siihen nähden perikunnan haltuun jäänyt rakennus on yllättävän hyvässä kunnossa, eipä ole pahemmin vandaalitkaan päässet riuhumaan. Taloon on avoin pääsy ja se onkin yksi Maisaaren nähtävyyksistä.

Maisaaren päärakennuksen aulasta löytyi vanha kunnon Kimble-peli. En ollut vuosiin pelannut sitä, joten nyt tulikin otettua peräkanaa varmaan kymmenkunta matsia Nuotta-mökin terassilla. Mukavaa ajanviettoa kupittelun ohessa.

Aiemmista Maisaari-reissuista poiketen oli kuningasidea vuokrata Maisa-sauna. Kymmenen euron hinta tunnista hyvissä löylyissä meren rannassa ei ollut suuri panostus. Laiturilta oli mukava pulahdella mereen nauttia kylmää Karhua terassilla.