Loppukesän luontoa Vepsästä

Yksi suosikkipaikoistani, Vepsän ulkoilusaari Turussa, on enää tämän viikon auki kuluvan kesän osalta.

Selailin muistikorttia ja poimin elokuisia luontokuvia saarireissuiltani. Pääskyn poikaset mökin terassin parrun päällä sekä likomärkä, parin metrin päähän piipittämään tullut surkean oloinen peippo, taitavat olla parhaasta päästä.

Olen pannut merkille, että kuluneena kesänä valkoposkihanhilla on ollut todella vähän poikasia, jos lainkaan. Kun ennen neljäkin pölyhuiskaa muistuttavaa palleroa taapersi emolintujensa perässä, on poikasia nyt ollut ehkä yksi jos sitäkään. Ilmeisesti kuiva kesä vaikutti asiaan. Lokkejakin on ollut aiempaa vähemmän. Pääskyjä senkin edestä.

Eräs pitkän uran telakkahommissa tehnyt ja hiljattain eläköitynyt tuttuni kommentoi veneilykuvaa Facebookin Turku kuvin ja sanoin-ryhmässä jotenkin niin, että "telakan nosturit pilaavat kuvan".

Kaipuu takaisin hommiin on varmaan kova, kun ei juolahtanut mieleen, että ei se mikään satunnainen räpsy ole. Siinä kun on kaksi merenkulkuun liittyvää asiaa samassa kuvassa. Telakkanosturit ovat erittäin hallitseva elementti merellä Turun edustalla.

Viime lauantaina kapusin pitkästä aikaa Vepsän ylimmälle paikalle Törsborgin vuorelle. 27 metrin korkeudesta näkyy hyvin koko Airiston vesialue.

Vuorelle kiipeäminen ja varsinkin alastulo vaatii kuntoa ja ketteryyttä, joten aivan kaikille se ei sovi. Eikä ainakaan humalassa kannata mennä, vaikka näköalat ovatkin todella komeat. Huonolla tuurilla se saattaa jäädä viimeiseksi katselunautinnoksi.

Muinaistulien yö 30.8.2014

Jo perinteeksi muodostunut reissu Vepsän saareen Muinaistulien yöhön toteutui jälleen viime lauantaina. Parin viikon lähes tauottomien sateiden jälkeen ilmakin oli vaihteeksi ulkoilukelpoinen.

Lähdimme päiväreissulle mukavan porukan kanssa. Sakkia tuli ripotellen saareen, koska laivalähtöjä oli lauantaina normaalia enemmän. Paluukuljetus oli kello 01 yöllä, joka mahdollisti kokon polton ja päivän päätteeksi räiskyneen ilotulituksen seuraamisen. 

Vuonna 1992 vietetystä Suomen itsenäisyyden 75. juhlavuodesta lähtien on Suomen etelärannikolla juhlistettu Muinaistulien yötä. Vanhimmat kirjalliset lähteet muinaistulien käyttämisestä viestintävälineenä Itämeren alueella ovat peräisin viikinkiajalta. 

Merkkitulien avulla voitiin osoittaa merenkulkijoille turvallinen tie satamaan tai rantaan. Laivaväylien läheisyydessä käytettiin myös yhtenäistä, ulkomereltä sisämaahan ulottuvaa merkkitulien muodostamaa valvontajärjestelmää. Varoitukseksi vaarasta tai muun tärkeän sanoman levittämiseksi sytytettiin näkyville paikoille peräkkäisiä tulia, jotka loistivat kymmenien mailien päähän. Jokaisen rannikolla asuvan yhteisön piti osallistua järjestelmän ylläpitoon sytyttämällä ja hoitamalla merkkitulia. Vastuusta luistaminen ja viestin katkeaminen tiesivät syyllisille ankaraa rangaistusta.

Turussa oli viikonloppuna Northern Coast 2014 -tapahtuma, jossa oli esillä pääasiassa Natoon kuuluvien maiden sotalaivoja. En kiertänyt aluetta sen kummemmin, mutta matkalla Vepsään liikennöivään Lily -laivaan ja sen kannelta näin paatit melko läheltä.

Vepsän Törsborgin vuoren sanotaan olevan Airiston merialueen korkein kohta, 27 metriä merenpinnasta. Näköalapaikkana se on lähes vertaansa vailla. Maisemat ovat huikaisevan komeat.

Vuorelta näkyi mainiosti ohikulkevat veneet, merimetsoja ja merikotkakin. 

Toisella puolella Vepsää oleva grillikota tarjoaa myös upeat maisemat. Harva edes tietää moisen paikan olemassaoloa, joten yleensä sinne ei ole ruuhkaa.

Ilmeisesti sama meriharakka, joka oli kovin tuttavallinen heinäkuun 12. päivä tehdyllä Vepsän reissulla, oli nyt selvästi arempi kuin viimeksi. Liekö katkennut jalka syynä siihen, tiedä häntä. Tarjottua makkaraa se kyllä popsi elämänsä innolla, mutta valitettavasti klenkkaava lintu ei taida olla kovin pitkäikäinen.

Illalla roihunut kokko oli näyttävän kokoinen ja varmasti loimusi kauas merelle asti. Viime vuonna siihen oli heitetty jopa trukkilavoja, nyt en katsonut tarkemmin mistä kaikesta puutavarasta se olikaan koottu.