Hyvän musiikkivideon tekemiseen ei tarvita isoa läjää euroja. Fanityönä valmistunut Michael Monroe -video Another Night In The Sun on nollabudjetin pätkästä hyvä esimerkki. Videon Youtubeen ladannut nimimerkki number1kissfan on tehnyt hienoa jälkeä.
Another Night in The Sun -kappale on Michael Monroen soolobändin biisi, jota he soittelivat keikoilla vuonna 2010. Samanniminen livelevy, joka nauhoitettiin heinäkuun 6. päivä Helsingin Tavastialla, ilmestyi syksyllä 2010. Siinä kappaletta ei kuitenkaan tittelistä huolimatta ollut.
Syyksi kuulin sellaisen meriselityksen, että kiihkeän keikkatilanteen tiimellyksessä Monroe olisi vahingossa laulanut osan biisiä saksofonimikrofoniinsa. Koska levyä ei paikkailtu studiossa jälkeenpäin, koko biisiä ei kelpuutettu mukaan. Harmittelin asiaa tuolloin, koska tämä nopea punkrokki oli jäänyt näkemiltäni keikoilta mieleen.
Kappaletta ei myöskään löydy Michael Monroen alkuvuonna 2011 ilmestyneeltä studioalbumilta Sensory Overdrive. Palkittu ja kehuttu levy olisi kyllä biisin saanut sisältää sen ainakin minun mielestäni. Nyt biisi menee hiukan hukkaan, niin oiva ralli kuin onkin.
Ainakin number1kissfan on pelastamassa asiaa omalta osaltaan. Tiedä sitten mistä hän on biisin studioversion videoonsa saanut, mutta eipä kuvamateriaalikaan ihan peruskauraa ole. Siinä Monroen bändi on Amerikan kiertueella.
Sensory Overdriven uusintapainoksella Another Night In The Sun sen sijaan on. Mukana on yhteensä neljä bonusbiisiä.
1. Trick of a Wrist 2. '78 3. Got Blood? 4. Superpowered Superfly 5. Modern Day Miracle 6. Bombs Away 7. All You Need 8. Later Won't Wait 9. Gone Baby Gone 10. Center of Your Heart 11. Debauchery as a Fine Art 12. Another Night In The Sun 13. You're Next 14. Right To Be Wrong 15. Sleepin' With My TV On
Maaliskuun 11. päivä sunnuntaina Turku kylpi auringossa. Koska lukuisista yrityksistä huolimatta en onnistunut saamaan ketään autoa omistavaa tuttavaa sunnuntaiajelulle jonnekin päin maakuntaa, ainoa vaihtoehto hyötyä mahtavasta kelistä lähteä ulos kävelemään. Onneksi päivä ei mennyt totaalisesti hukkaan, vaikka rankasti harmittikin olla jumissa autottomana tyhjänpanttina tällaisena päivänä.
Jokilautta Föri on talvitauolla ja sen korvaa jäälle kyhätty puusilta. Tuskin kuitenkaan enää kovin kauan jos tällaisia kelejä piisaa. Sulaa jää alta.
Vaikka Aurajoen maisemat ovatkin läpeensä tuttuja, jotain kuvia taltioitui muistikorttiin.
Kustavi -aiheisia kuvia selatessani vastaan tuli Isonkarin majakalta kesällä 2009 kuvaamiani otoksia. Saarella kannattaa ehdottomasti käydä jos on kiinnostunut merestä, saaristosta ja luonnosta tai majakoista.
Kävin Isossakarissa ensimmäisen kerran pikkupoikana joskus 70-luvun alkuvuosina. Majakka oli tuolloin väritykseltään mustavalkoinen. Ellen aivan väärin muista, nykyisen värinsä se sai 1983.
"Isokarin majakka (ruots.Enskärs fyr) sijaitsee Isokarin saarella noin 24 kilometriä (noin 13 meripeninkulmaa) Uudestakaupungista lounaaseen ja kuuluu Kustavin kuntaan. Majakkatornin suunnitteli luotsimajuri Gustaf Brodd esikuvanaan Venäjän Kronstadtin edustalle rakennettu Tolbuhinin majakka. Piirustukset tarkisti Carl Ludvig Engel, joka rakennutti alaoven päälle kreikkalaistyylisen päätykolmion ja pilarit. Majakan rakennustöiden huutokauppa oli vuonna 1830. Kirkonrakentaja Pychlau voitti kilpailun. Majakan alkuperäinen väri oli keltainen, nykyisen punavalkoisen värin lisäksi se on ollut myös mustavalkoinen.
Vuonna 1899 majakan puinen lyhtyhuone purettiin ja tilalle rakennettiin nykyinen lyhtyhuone. Majakka sähköistettiin vuonna 1952. Silloin lyhtyhuoneeseen tuotiin vuonna 1872 Pariisissa rakennettu linssi, joka oli ennen ollut Marjaniemen majakalla.
Surffailin tässä päivänä eräänä Youtubessa. Mieleen juolahti neuvostoliittolainen hevibändi Kruiz. Bändin tuotantoa löytyy jonkun verran Youtubesta, olen sitä joskus ennenkin katsellut.
Kruizin saattavat jotkut muistaa vuoden 1988 Ruisrockista. Päälavalla esiintynyt kolmimiehinen bändi oli jokseenkin huvittava ilmestys, sen verran mitä siitä itse muistan. Kruizin ohella ainoa orkesteri, josta ylipäätään on jäänyt jotain mieleen tuon Ruisrockin lauantain annista, on Havana Black (tai tuolloin vielä Havana Blacks). Vettä satoi ja tunnelma oli ankea.
1988 oli Ruisrockin historian heikoin vuosi. Lippuja ei myyty kuin vaivaiset 4 500 kappaletta. Eli kävijöitä oli sellaiset reilut pari tuhatta per päivä. Ilma oli todella huono ja esiintyjälista varsin heikko. Kelille ei voi mitään, mutta esiintyjille olisi varmaan jotain voinut tehdä. Kuten vaikka buukata myyvempiä bändejä soittamaan Ruissaloon.
Nykyään tuntuu uskomattomalta, että Ruissalossa on voinut olla niin vähän sakkia. Nykyjärjestäjän aikana juhlimassa on helposti 20 000 - 25 000 ihmistä per päivä. Olen viime vuosina oppinut arvostamaan ihan uudella tavalla sitä vanhaa perinteistä Ruisrockia, jossa ei ollut minkäänlaisia ruuhkia ja esiintyjälista oli inhimillisen mittainen. Lavalla nähtiin isoja ulkomaisia staroja, eikä samoja suomalais- ja ruotsalaisbändejä vuosi toisensa jälkeen kuten nykyään.
Jälkikäteen Kruiz kuulostaa yllättävän hyvältä. Ostin aikoinaan Epesistä bändin vuonna 1988 ilmestyneen älppärinkin, mutten ole tainnut kuunnella sitä kertaakaan kokonaan. Ja jos olenkin, niin viimeisestä kerrasta on ainakin 20 vuotta aikaa. Täytynee kaivaa lätty esille, sillä eipä tämä lainkaan hullumpaa materiaalia ole.
Wikipedian mukaan Kruiz on perustettu 1978 ja toimii vielä nykyäänkin.
Televisiosta on viime aikoina tullut useita kiinnostavia musiikkidokumentteja. Eilen silmiin osui YLE Teemalta Queenista kertova tarina, joka näytti olevan osa 2/2. Ensimmäinen jakso on mennyt aivan ohi, mutta hyvän käsityksen bändin vaiheista sai tästä kakkososastakin.
"Queen on vuonna 1971 perustettu englantilainen rockyhtye ja yksi kaikkien aikojen suosituimmista yhtyeistä.Queenin klassiseen kokoonpanoon kuuluivat Freddie Mercury (laulu, piano, kosketinsoittimet), Brian May (kitara), Roger Taylor (rummut) ja John Deacon (basso). Mercuryn kuoltua AIDS:iin marraskuussa 1991 yhtye vaipui hiljaiseloon. Myös Deacon jättäytyi sittemmin syrjään yhtyeen toiminnasta. Vuonna 2004 Queen aktivoitui uudistuneella kokoonpanollaan, yhdessä Paul Rodgersin kanssa. Paul Rodgersin ja Queenin yhteistyö päättyi vuonna 2009 kahden maailmankiertueen ja yhden studioalbumin jälkeen.
Queenin tuotanto on minulle tuttua jo aikojen takaa, vaikken ole koskaan mikään varsinainen fani ollutkaan. Muistan vielä hyvin millainen pettymys Queenin Greatest Hits oli, kun sen Fazerin Musiikkikerhosta tilasin joskus 80-luvun alussa. Se ei ollutkaan sellaista rokkia, joksi olin bändin kuvitellut. Suosikki -lehden kuvat koppalakkisesta laulajasta Freddie Mercurystä antoivat odottaa huomattavasti rajumpaa musiikkia. Myöhemmin ostin levyn uudestaan ja allekirjoitan sen kokonaan.
Queenille kävi vähän kuten Doorsillekin 90-luvun alussa. Järjettömän kova suosio alkoi Suomessa ja muuallakin, mutta pääsyy ei ollutkaan itse musiikki. Doorsista tehtiin elokuva, joka nosti yhtyeen ennennäkemättömään retrosuosioon. Queenin Freddie Mercury potkaisi tyhjää aidsin takia ja bändi nousi listoille suurempana kuin koskaan.
Queen -dokkarissa haastateltiin rumpali Roger Tayloria ja kitaristi Brian Mayta. May ei ole vuosien saatossa juurikaan muuttunut, mutta Taylorin nykyhabitus yllätti. Miehen hädin tuskin tunnisti, niin paljon hän on vanhentunut. Basisti Johan Deacon on täysin eristäytynyt muusta maailmasta, eikä ole antanut haastatteluja vuosikymmeniin.
May ja Taylor muistelivat Queenin 80-luvun vaiheita. Ensimmäisessä jaksossa varmaan käsiteltiin bändin 70-lukua. Sekin olisi mukava nähdä. Päähuomion kakkosjaksossa vei odotetusti laulaja Mercury, josta näytettiin myös ennenjulkaisematonta kuvamateriaalia. Mercury kuoli aidsiin 24. marraskuuta 1991.
2000-luvulla Doorsin ja Queenin kaltaista musiikillisista ansioista riippumatonta huippusuosiota on saanut osakseen ainakin Ozzy Osbourne umpihölmön The Osbournes -televisiosarjan myötä. Kaikenmaailman trendihakuiset pulliaiset ryhtyvät helposti diggaamaan bändejä pelkästään hypetyksen vuoksi, eikä musiikilla ole juuri mitään merkitystä siinä vaiheessa. Tiedän ihmisiä, jotka eivät olleet kuulleetkaan Ozzysta tai Black Sabbathista ennen The Osbournes -sarjaa, mutta olivat heti olevinaan suuriakin asiantuntijoita.
Oli Queen sitten osittain trendihömpötyksen tulosta tai ei, hienoa musiikkia he tekivät. Valitettavasti taannoin Queenin ilmoitettiin nousevan haudan levosta. Laulaja Paul Rodgersin kanssa yhtye (tai May ja Taylor apupoikineen) ovat konsertoineetkin viime vuosina, mutta että uutena laulajana esiteltiin American Idol -kisan voittaja Adam Lambert! Siis tuo oman BB-Saulimme poikakaveri. Eikö mikään ole enää pyhää?
Viikonloppuna tuli heitettyä laivaristeily Itämerellä, mutta siltä reissulta ei ole ainuttakaan kuvaa ainakaan minulla. Sen sijaan tuliaisina on flunssa sekä niska- ja hartiakipu. Silja Linen Europa -laivalla tuuletus kun pelasi liiankin hyvin sekä hytissä että ravintoloissa. Melkein voisi sanoa, että tukka heilui ja puntit lepattivat.
Laivan kannelta näkyi komeat talvimaisemat ja aurinko paistoi. Ehkä sitä tuli ihailtua hieman liikaakin tähän olotilaan nähden, mutta kuvat jäivät ottamatta.
Viikolla 10 näyttää ennusteiden mukaan olevan kaunis kevätilma useanakin päivänä. Sen kunniaksi kävin tänään työkaverin kanssa piipahtamassa Ruissalossa ja otin jonkun verran fotoja.
Nyt se sitten ilmeisesti vihdoinkin tapahtuu - nimittäin Remu & Hurriganesin talakoituminen. Tätä olen toivonut vuosikausia. Helmikuun blogistani selviää syykin tähän varsin hyvin. Siinä käsittelin MTV3:n kuukausi takaperin näyttämää Remu & Hurriganes 40-vuotiskonserttia Tavastialta.
Jottei Remu täysin pysyisi poissa näyttämöltä, on hänen uutena aluevaltauksena kesäduuni Turun Vartiovuoren kesäteatterissa. Remu esittää Peppi Pitkätossun isää Efraim Pitkätossua. Näytelmä pyörii talvella Turun Kaupunginteatterissa.
Hyvä näin. Pääasia on, että Hurriganesin musiikin raiskaaminen maestron itsenä toimesta loppuu nyt. Jossain vaiheessa uraa olisi tajuttava luovuttaa ja nyt niin näyttäisi vihdoinkin käyneen. Yleistähän on, että Remulle annetaan säälipisteitä vedoten esimerkiksi takavuosien koiravaljakko-onnettomuuteen ja melkein mihin tahansa. Totuus kuitenkin on, että miehen olisi pitänyt lopettaa ainakin rumpalinhommat aikoja sitten.
Hurriganesiakin soittavat pätevästi, ellei suorastaan upeasti, nykyään ihan toiset miehet. Kuten vaikka Daltons, jonka näin kesällä 2007 keikalla Hangossa. Jumalauta, että musiikki kulki! Hiukan toista kuin päähenkilömme touhut viimeisen 20 vuoden ajalta.
Toivotan kaikkea hyvää Remun uudelle uralle!
Daltons Hangossa 2007
Bop She Bop - komea ralli Hurriganesin Tsugu Way -kiekolta vuodelta 1977.
