Vuoden ensimmäinen Savojärven kierros

Kävin eilen Kurjenrahkan kansallispuistossa entisen Yläneen kunnan ja Nousiaisten alueella. Vakiolenkiksi on muodostunut muutenkin erittäin suosittu Savojärven kierros. Se tulee rampattua läpi neljä-viisi kertaa vuodessa.

Savojärvelle piti lähteä jo pari kertaa aiemminkin, mutta sateet estivät sen. Esimerkiksi vapunpäivä olisi ollut muuten potentiaalinen siihen tarkoitukseen. Liukkailla pitkospuilla en mielelläni kävele.

Kesällä 2012 avattu Savojärven kierros on reilut kuusi kilometriä pitkä. Se kulkee niin metsässä kuin suollakin ja toiselta puolelta myötäilee järven rantaviivaa.

Suo-osuudet olivat tällä kertaa tavallista hankalempia, sillä kevään sateet ja sulamisvedet vaikuttivat näemmä vielä hyvin. Monin paikoin oli siinä ja siinä, että etenemään pääsi kuivin jaloin.

Seurueemme, johon lisäkseni kuului Esa Laatta Laaksonen ja Harri Nato Leino, kiersi lenkin tällä kertaa vastapäivään. Yleensä tulee mentyä polulle myötäpäivään eli välittömästi parkkipaikalta kohti kuuden kunnan rajapyykkiä Kuhankuonoa. Aura, Mynämäki, Nousiainen, Pöytyä, Turku ja Rusko yhtyvät tuossa kohdassa.

Sammakoita kurnutti valtava määrä heti alkumatkasta ensimmäisellä kosteikolla. Muhkea soundi kuului jo kauas metsään.

Kautta aikojen ensimmäinen Savojärvelta bongaamani käärme oli kierroksen puolimatkan krouvin eli Rantapihan tienoilla.

Pitkä ja paksu rantakäärme ei ollut moksiskaan uteliaista ihmisistä, mutta luikahti lopulta ojaan piiloon kun eräs vanhempi rouva sovitteli kännykkäänsä melkein sen pään eteen. "Katos kun minä en oikein näe mitään tästä", hän selitti samalla kun miehensä uteli peloissaan reilun turvavälin päässä, että "oletteko aivan varmoja, ettei se vaan ole kyy?".

Päivä oli oikein kaunis ja aurinkoinen, joten porukkaakin oli liikkeellä paljon. Seurueemme oli kaukaa viisas ja jo ajoissa paikalla, mutta siitä huolimatta etenkin kierroksen loppupäässä sai ruveta väistelemään muita oikein urakalla. Hieman hankalaa puuhaa kapeilla pitkospuilla, koska vaara pulahtaa suohon oli ilmeinen.

En muista kertaakaan aiemmin Savojärven kiertämisen olleen näin vaivalloista kuin nyt nimenomaan tuon väistelyn takia. Ennen on päässyt melko helposti etenemään, mutta tällä erää piti olla todella tarkkana, ettei löydä itseään vetisestä turpeesta.

Kuvissa väenpaljous ei varmaan välity. En ruvennut heilumaan kameran kanssa tilanteissa, joissa trapetsitaiteilijallakin olisi ollut syytä keskittyä vain omaan suoritukseensa.

Korjausehdotuksena tuli mieleen, että odottelu- tai väistelypaikkoja pitäisi olla paljon enemmän. Se onnistuisi suokohdissa ainakin siten, että ylimääräinen kolmas lankku sinne tänne, jolloin vastaantulijat voisivat seisoskella siinä kunnes toiset kipittävät ohi. Ja ylipäätään leveämmät pitkospuut, jollaisia Savojärven kierroksella ennen olikin, olisivat todella poikaa.

Lauran kanssa Savojärvellä

Toukokuun 21. päivä lähdimme Nurmen Lauran kanssa Savojärvelle Kurjenrahkan kansallispuistoon. Auto parkkeerattiin Rantapihalle, Nousiaisten puolelle lätäkköä. Tarkoituksena oli tallentaa maisemia mallin kanssa. Ja kukapa muu tämänkaltaisiin kuviin olisikaan parempi kuin Laura.

Idea kuviin tuli viime syyskuussa Savojärven kierroksella. Toisin kuin luulin, ei homma ollutkaan niin  vuodenajasta kiinni. Vapunpäivänä Savojärvellä käydessä olisi yhtä lailla voinut totetuttaa samat aikeet, vaikka järvestä olivat jäät lähteneet vain hetkeä aikaisemmin. Jotenkin olin käsityksessä, että vihreää ja vehreää pitäisi olla joka puolella.

Savojärven Rantapihan puolella on muutamia veteen kurkoittavia puita ja rantamättäitä. Painoin paikat mieleen jo viime syksynä ja etenkin vapunpäivänä, ettei kuvaustilanteessa tarvitse turhaan haahuilla hyviä miljöitä etsimässä.

Tämä oli nyt neljäs kerta kun fotoilimme Lauran kanssa. Yhteistyö tuntuu pelaavan varsin saumattomasti. Lopputulos on mielestäni jälleen onnistunut.

Lauran keramiikkka-aiheiset kotisivut osoitteessa http://haltiatuli-keramiikka.weebly.com/index.html

Savojärven kierros

Kurjenrahkan kansallispuistoon on avattu kesällä uusi reitinosa, joka kulkee Savojärven pohjoispuolella. Nyt on mahdollisuus patikoida pitkospuita pitkin lähes koko matka ympäri järven.

Turku-Säkylä -tien kohdalta olen monesti poikennut Kurjenpesälle grillaamaan makkaraa ja käppäilemään lähistölle. Alue on ollut tuttu vain Savojärven eteläosasta ja Kuhankuonon seitsemän kunnan rajakiven seuduilta.

Viime sunnuntaina oli mahdollisuus lähteä kokeneempien Kurjenrahkan kävijäiden mukana metsän siimekseen. Ensimmäinen etappi oli Rantapihalla, jossa sattui olemaan muitakin tuttuja. Ihmisiä olikin liikkeellä paljon, koska keli oli varsin suotuisa. Uusi reitti varmasti myös houkutteli paikalle.

Kahtena edeltävänä syksynä olen muutaman kaverin kanssa kävellyt Savojärven padolle saakka. Eipä juolahtanut mieleen, että parin sadan metrin päässä olisi ollut Rantapihan taukopaikka ja kioski. Minkäänlaista opastetaulua ei metsän loputtua ja tien alettua ole. Kummallista.

Reittejä mistä valita.

Rantapihalta lähtevä Savojärven kierros on pituudeltaan noin 6,5 kilometriä. Uusi osuus on oikeastaan kokonaan pitkospuinen. Laudat eivät ole järin leveitä. Siksi katse kannattaakin pitää tiukasti edessä koko ajan, eikä höpötellä seurueen muille jäsenille esimerkiksi ruokaohjeita tai Salkkarien juonenkäänteitä ainakaan kovasti päätään kääntäen. Harha-askel on helppo ottaa.

Rantapihalta Kurjenpesälle avautuu komeat järvimaisemat. Lumpeita, kaatuneita tai kaatumaisillaan olevia puita riittää.

Taukopenkkejä taisi olla kolme. Yksi niistä oli siojoitettu perin kummalliseen paikkaan, suon vierelle. Luulisi, että jokainen katselisi mielummin järveä kuin heinää kasvavaa lätäkköä. Ehkä joku viisas insinööri on paikan valinnut.

Uusi reittiosuus on mitaltaan 3,2 kilometriä, mutta tuntuu paljon pitemmältä. Järvikierroksen puolimatkassa Kurjenpesällä voi levähtää hetken ja kääntyä vaikka takaisin. Seurueemme eteni vanhaa reitinosaa pitkin takaisin lähtöpaikkaan Rantapihalle.

Maisemat ovat vanhalla reitillä vähän erilaisia kuin järven pohjoispuolella, koska metsäosuuksia on monta. Hankalassa maastossa kannattaa pitää silmät auki, muuten on kompastumisvaara. Puiden juuria sinkoilee pitkin maata joka suuntaan.

Vanhalla reittiosuudella pitkospuut ovat paikoin todella heikossa kunnossa. Veikkaisin, että ne uusitaan lähitulevaisuudessa. Ainakin olisi syytä.

Savojärven kiertämiseen kului aikaan melko tarkkaan minuutilleen kaksi tuntia. Reitti ei vaadi mitään atleetin kuntoa, mutta huonojalkaisen ei ehkä kannata polulle lähteä.

Savojärven kierros oli sen verran hieno kokemus, että varmasti sinne tulee mentyä uudelleenkin. Ehkä jopa jo tänä syksynä.

Kiitos matkaseurasta Irkulle ja Hanskille!

Mikähän toukka? Näitä riitti pitkospuiden päällä.

Matkan varrelta löytyi karpaloita.