Lapin reissu osa 5 - Badfellas Duo Pyhätunturilla

Maanantaina 7. maaliskuuta olimme Pyhätunturin kaupan pihalla odottelemassa kanssamatkustajia. Bussin oli määrä startata 15.45 kohti Lomakeskus Luppoa.

Sattumalta huomasin oven vieressä mainostelineen, jossa oli Badfellas Duon keikkajuliste. Pienessä laitamyötäisessä tuumailin kuskillemme, että tiedänkin tuon turkulaisorkesterin ja kyseessä lienee joku vanha juliste. Onneksi hän tiiraili sitä tarkemmin, koska keikkahan oli samana iltana kaupan takana olevassa Sportibarissa!

Se puolestaan tarkoitti sitä, että paikalle oli päästävä hinnalla millä hyvänsä. Viime kesänä nimittäin koin mahtavan spektaakkelin Turussa Wanhassa Rahtilaivassa, kun Badfellas Duo pani haisemaan. Kerrassan hulppea show, jolle näkemistäni kesän keikoista vetivät vertoja vain Whole Lotta 70's samassa paikassa, Backyard Babies Ruisrockissa ja Uriah Heep Karjurockissa.

Valta-osa porukastamme oli ehtoolla menossa Luostolle nauttimaan Ile "Junnun poika" Vainion ja Janus "Annan veli" Hanskin esityksestä. Lasse-kuski lupasi, että halukkaat voivat jäädä Pyhällä pois ja haetaan myöhemmin yöllä.

Badfellas Duo aloitti joskus ennen yhtätoista. Olin etukäteen kertonut seurueellemme, että nyt tulee kunnon musiikkia vähän joka lähtöön. Luulisi, että reipas rokki-, kantri-, punkki- ja irkkumeininki uppoisi sakkiin kuin veitsi voihin.

Niin myös kävi. Bändi otti työvoiton alta aikayksikön ja lopulta kansa suorastaan sekosi. Joukkoon liittyi Luoston tansseista palannut porukkakin. Kuulemma Ile ja Janus olivat olleet todella vaisuja. Onneksi Badfellas Duo pelasti heidänkin iltansa, koska mattimyöhäisetkin ehtivät kokea railakasta showta ainakin viimeisen puolen tunnin verran.

Badfellas Duo - Arska ja Jarno (kuva: Badfellas)

Flogging Molly, Green Day, Johnny Cash, Apulanta, The White Stripes, Neil Young sekä monet muut tutut ja hieman vieraammatkin kappaleet soivat pirun hienosti duon käsittelyssä. Lyömäsoittaja Arska cajon-rumpuineen sekä villimiehen elkeineen ja kitaristi-laulaja Jarnon hillitympänä esiintyjänä antoivat kaikkensa.

Tuskin Sportbarista käveli kovinkaan montaa pettynyttä ulos. Tai jos, syynä ei varmasti ollut illan orkesteri!

Lapin reissu osa 4 - Atelje Heljä

Vehmaalla vuonna 1938 syntynyt taiteilija Heljä Liukko-Sundström pitää ateljeetaan Humppilassa. Matkanjohtaja Matti Vikström oli merkinnyt sen viralliseen matkaohjelmaamme, sillä paikka sattui olemaan sopivasti menomatkamme varrella.

Alkuun joissakin matkalaisissa hieman närää aiheuttanut stoppi jäi lopulta tuskin ketään vaivaamaan. Liukko-Sundströmin esitelmä itsestään ja taiteestaan varmasti sulatti jähmeimmätkin uroot.

Professorin arvonimen vuonna 1994 saanut Liukko-Sundström on työskennellyt Arabian suunnittelijana vuodesta 1962, jonka lisäksi hänellä on oma yritys. Erityisesti hänet tunnetaan kotimassa ja ulkomailla keramiikkatöistään, mutta mainetta on kertynyt myös lastenkirjojen tekijänä.

Heljä Liukko-Sundströmin tuotantoon kuuluu uniikkireliefejä, veistoksia- ja laattoja sekä useita julkisia teoksia. Teolliseen tuotantoon kuuluu muun muassa kelloja, rasioita, nukkeja, mukikoristeita ja Tuuli-astiasto.

Liukko-Sundströmille myönnettiin Pro Finlandia -palkinto vuonna 2001 ja hän sai valtion lastenkulttuuripalkinnon vuonna 1982.

Kymmenkunta vuotta Humppilassa ollut ateljee oli mielenkiintoinen paikka. Tuotteiden hintahaarukka vaikutti olevan varsin laaja, joten postimiehen kukkarollekin sopivaa taulua, mukia tai julistetta oli myynnissä.

Lapin reissu osa 3 - Pelkosenniemi ja Sodankylä

Lomaviikon aikana Kemijärvellä sijaitsevasta Lomakeskus Luposta käsin tehtiin erillinen retkipäivä lähialueen kohteisiin.

Suvanto on kolmenkymmenen asukkaan kylä Kemijokeen laskevan Kitisen varrella Pelkosenniemen kunnassa, noin yksitoista kilometriä kirkonkylältä länteen.

Suvannosta tekee tavallista mielenkiintoisemman se, että se on yksi harvoja kyliä, joita saksalaiset eivät polttaneet Lapin sodassa. Suvannon kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennuskanta on Museoviraston suojeluksessa.

Suvanto valittiin Lapin kauneimmaksi kyläksi vuonna 1987. Vuonna 1991 sille myönnettiin Europa Nostra -palkinto tunnustuksena ainutlaatuisen kulttuuri- ja rakennusympäristön säilyttämisestä ja sen eteen tehdystä arvokkaasta työstä.

Tarkoitus oli käydä Kahvila Säpikkäässä sumpilla, mutta valitettavasti paikan isäntä oli hiljattain kuollut ja emäntäkin joutunut sairaalaan. Toivotan hänelle pikaista paranemista.

Paljon muuta kuin lunta ei Suvannosta jäänyt käteen. Yritin parhaani mukaan saada edes jonkun julkaisukelpoisen valokuvan legendaarisesta paikasta. Mielellään siellä olisi kävellyt ja katsellut paikkoja tarkemminkin, mutta kun mukana oli parikymmentä muutakin, eivät intressit aina käy yhteen.

Pelkosenniemen kunnassa asuu vajaa tuhat ihmistä. Asukasluvultaan se on Lapin maakunnan pienin kunta. Sen naapurikunnat ovat Kemijärvi, Sodankylä, Rovaniemi, Salla ja Savukoski.

Kunnan matkailukohteita ovat Pyhätunturin laskettelukeskus, Suvannon kylä ja Vuotoksen tekojärven alue.

Kuuluisia pelkosenniemeläisiä ovat nykyään Turussa vaikuttava vasemmistopoliitikko Jyrki Yrttiaho, freestyle-hiihtäjä Tapio Luusua ja rocktähti Andy McCoy.

Kuusi vuotta sitten tehdyllä Lupon matkalla kävimme erityispyynnöstäni katsomassa Pelkosenniemen torilla kyyhöttävää Andyn patsasta. Tuolloin eräs postimies tuohtui kun hänelle selvisi minne olemme menossa ja minkä takia. "Peruuta sen päälle!", hän huusi kiukkuisena bussikuskillemme.

Andy-patsas julkistettiin 25. heinäkuuta 2009, joten kevättalvella 2010 se oli vielä varsin tuore. Mäntypuisen patsaan on tehnyt McCoyn setä Matti Hulkko.

Mielestäni aivan järkyttävän näköinen teos on paljon pienempi kuin kuvista voisi olettaa. Todennäköisesti se kuitenkin elävöittää kummasti muuten hiljaiselta vaikuttavaa kylätaajamaa, jossa ei maaliskuisena keskiviikkona juurikaan ollut vilskettä.

Pelkosenniemen jälkeen suuntana oli Sodankylä, joka on huomattavasti suurempi keskus. Olen pari kertaa aikaisemmin käynyt siellä tällaisena vastaavana retkipäivänä. Eipä paikka ollut juuri mihinkään muuttunut.

Sodankylä sijaitsee Lapin maakunnan keskiosassa ja siellä on asukkaita lähes yhdeksän tuhatta. Väestötiheys suuressa kunnassa on kumminkin vain 0,75 asukasta per neliökilometri. Sodankylä onkin Suomen toiseksi suurin kunta heti naapurikunta Inarin jälkeen. Muita naapurikuntia ovat Kemijärvi, Kittilä, Pelkosenniemi, Rovaniemi ja Savukoski.

Ensimmäinen, ja joillekin myös ainoa, etappi Sodankylässä oli Revontuli -baari. Se oli poikkeuksellisesti auki keskellä päivää kaukaa etelästä tulleita vieraita varten. Vastoin yleistä luuloa tarjolla ei suinkaan ollut kahvallisia, ropopintaisia oluttuoppeja, vaan jäätelöannoksia lakkahillolla. Kuulemma baarimestarin itsensä poimimia lakkoja.

Aikani ihmettelin eteisen vitriinissä olevia viirejä ja pokaaleja. En osannut ollenkaan yhdistää mitä nämä "tupit" mahtavat olla. Asia selvisi myöhemmin sosiaalisen median kautta, kun eräs samassa baarissa käynyt tiesi kyseessä olevan korttipelin. Sellaista ei kuulemma etelässä tunneta eikä pelata.

Lapin reissu osa 2 - Luontokeskus Naava

Lapin viikolle oli erikseen varattu retkipäivä. Se alkoi Pyhätuntunturin Kultakeron juurella sijaitsevasta Luontokeskus Naavasta. Uudehko rakennus on huomattavasti toimivampi ja isompi kuin muutama sata metriä sen yläpuolella sijainnut vanha luontokeskus.  

Naavan aulassa vastassa oli mukava ja reipas naisopas, jonka nimen valitettavasti jo unohdin. Hän kertoi rakennuksen toiminnasta ja alueen luonnosta. 

Näyttely tutustuttaa äänin ja kuvin Pyhä-Luoston kansallispuiston luontoon ja kulttuurihistoriaan. Kuruja, keroja ja muinaisia metsäsaamelaisten pyhiä paikkoja alueella piisaa. 

Pyhä-Luoston kansallispuiston ydinosan muodostaa Suomen eteläisin tunturijono. Alue palvelee monipuolisesti niin luonnonsuojelua, paikallisväestöä, retkeilyä kuin matkailuakin.

Puisto koostuu vuonna 1938 perustetusta Pyhätunturin kansallispuistosta ja sen luoteispuolella sijaitsevasta Luoston alueesta, jotka yhdistettiin uudeksi kansallispuistoksi vuonna 2005. Kansallispuisto peittää alleen 35 kilometrin pituisen tunturijonon ja kansallispuiston pinta-ala on kokonaisuudessaan 142 neliökilometriä.

Pyhä-Luoston kansallispuiston läpi kulkevat laajat latu- ja retkeilyreitit yhdistävän matkailukeskukset toisiinsa. 

Luontokeskus Naava oli oikein mielenkiintoinen paikka. Tuskin kukaan matkaporukastamme lähti sieltä hampaat irvessä. Kermana kakun päällä oli vartin mittainen multivisioesitys Pyhä-Luoston kansallispuiston luonnosta. Komeita valokuvia oli kymmenittäin. Itse tosin olisin tiivistänyt showta jonkun verran ja tehnyt esityksestä hiukan reippaamman. Mutta hyvä noinkin. 

Kuvia katsellessa tuli jälleen mieleen, että joskus olisi hienoa käydä Pyhä-Luoston alueella kesällä tai varsinkin alkusyksyllä ruska-aikaan. Metriset lumikinokset kun on nähty jo neljällä käyntikerralla. 

Lapin reissu osa 1 - Luppo

Kotiuduin lauantain vastaisena yönä Lapin reissulta, joka toteutettiin 5.-12. maaliskuuta. Nyholmin bussilla oli liikkeellä kolmekymmentä enemmän tai vähemmän Postin kanssa tekemisissä olevaa henkilöä.

Pääkohteena oli Pyhätunturin lähellä sijaitseva Lomakeskus Luppo, jonne vastaavia reissuja on tehty Turusta käsin yli 20 kertaa. Joukossa oli muutama veteraani, jotka ovat osallistuneet jokaiselle matkalle.

Matkan nimi oli Vielä kerran tytöt ja pojat! Muutaman vuoden tauon jälkeen matkanjohtajana toimi jälleen Matti Vikström ja varamatkanjohtajana Hannu Toivonen. Homman jatkuvuudesta ei ole tietoa, joten reissu oli siksi nimetty noin.

Viikko oli varsin edullinen ainakin niille, jotka saivat liiton lomatukea. Välttämättä rahaa ei kulu viikon aikana ollenkaan, koska ruuatkin kuuluivat hintaan sekä matkalla ja perillä kohteessa.

Olen ollut Lupon reissulla mukana neljästi, ensimmäisen kerran vuonna 2005. Kuulin tuolloin matkasta kehuja niin paljon, että siitä innostuneena päätin ilmoittautua. Talviriennot pulkkamäessä tai hiihtoladuilla olivat jo aikoja sitten jääneet, mutta paljon puhuttu afterski -meininki houkutteli sitäkin enemmän - etenkin kun vuoden 2004 reissulaiset olivat kunnostautuneet sen suhteen.

Vielä vuosia myöhemmin eräs matkalainen muisteli heitä suurella lämmöllä. Hän kyseli olinko minäkin siinä porukassa, jossa sakkia oli sammunut pitkin käytäviä, eikä poistunut rakennuksesta ollenkaan koko viikon aikana.

Luppo on 50-luvulla rakennettu talo, joka toimi alunperin Pyhätunturin kouluna vuosina 1955-1964. Sen omisti pitkään Postiliitto ja sen johdannaiset, mutta nyt toiminta on ollut muutaman vuoden paikallisen yrittäjäpariskunnan kontolla. Näin aikoinaan myynti-ilmoituksen, eikä rakennuksen hinta tontteineen olisi ollut postimiehen palkoillakaan ylivoimainen, mutta toki tuollaisesta kompleksista kuluja on.

Sitten vuoden 2010, jolloin edellisen kerran Lupossa olin, oli pihan perälle ilmestynyt kaksi uudisrakennusta. Kyseessä oli kuulemma hakevoimala- ja varasto. Ilmeisesti ennen öljyllä lämmitetty talo on vaihtunut ekologisempaan suuntaan.

Luppoa oli jonkun verran remontoitu kuuden vuoden aikana. Huoneissa, ainakin osassa, oli oma vessa ja suihku. Helpotti kummasti toimintaa.

Mietin muutaankin otteeseen tasaiselle maalle rakennetun Lupon päättymättömiä rappusia kiivetessäni, että millainen rakennusmestari sen onkaan suunnitellut. Rakennuksessa on kummallisia puolikerroksia ja tasanteita, jotka eivät kaaliini oikein mahdu. Ehkä se on siihen aikaan ollut tapana.

Vaikka Luppo ei ehkä ole luksusta kaipaaville omin paikka, luulisi sen leppoisa ilmapiiri kelpaavan tämänkaltaisille ryhmille kuten Turun postilaisetkin ovat.

Latukahvilanakin toimivan Lupon pihalta pääsee sivakoimaan Pyhätunturille. Tietä pitkin kävellen rinnebaariin kestää noin 1 tunti 20 minuuttia, ainakin vuoden 2007 reissulla kellotettuna. Pyhältä löytyy ravintoloita, hyvin varustettu elintarvikekauppa, moottorikelkkavuokraamoja ja tietysti laskettelurinteitä.

Mallifotoilua Teijon kartanomiljöössä

Helmikuun lopulla toteutui kauan mielessä ollut idea Teijon kartanon miljöössä entisen Perniön kunnan alueella. Pari kertaa siellä käyneenä alue on jäänyt mieleen potentiaalisena mallikuvauspaikkana.

Mukana oli turkulainen harrastajamalli Heli, jonka kanssa olen puolentoista vuoden aikana käynyt kuvaamassa hyvin monenlaisissa lokaatioissa.

Teijon ruukinkartanoa pidetään Suomen kauneimpana rokokoorakennuksena. Symmetrinen arkkitehtuuri valeikkunoineen on yhtenevä rakennusta ympäröivän suurisuuntaisen muotopuutarhakaavan kanssa.  

Teijo-Salo -tieltä kartanolle johtava tammikuja ja meren puoleisella sivulla päärakennukselta rantaan johtava vanha lehmuskuja muodostavat yhdessä lähes kilometrin mittaisen akselin, jonka puolivälissä itse kivikartano sijaitsee, puiston, padotun Teijonjoen ja vanhojen viljapeltojen ympäröimänä.