Lupon reissulla vuonna 2010

Viime viikolla almanakka näytti viikkoa 12. Kyseinen viikko maaliskuun lopulla on jäänyt allekirjoittaneen aikakirjoihin siksi, että juuri tuolla viikolla tehtiin Postin porukalla bussireissuja Kemijärvelle Lomakeskus Luppoon. 

Turun päässä Lapin retkiä järjestelivät Matti Viki Vikström ja apulaismatkanjohtaja Hannu V. Toivonen. Osallistuin reissuille neljä kertaa, vuosina 2005, 2007, 2010 ja 2016. 

Lomakeskus Luppo on 70-luvun alussa lakkautettu entinen kansakoulu, joka sijaitsee kuuden kilometrin päässä Pyhätunturilta. Vaatimatonta, kumminkin täysin riittävää majoitusta tarjoillut rakennus on yhä toiminnassa, mutta eri omistajilla kuin käyntivuosinamme. Uudet vetäjät ovat remontoineet taloa ja ties mitä hienouksia sieltä nykyään löytyykään. 

Bussimatka Luppoon kesti yleensä huimat 14-16 tuntia. Lähtö oli lauantaina kello 17 Turun postikeskuksen pihalta, josta yötä myöten ajettiin kohti Lappia. Perillä oltiin siinä aamuyhdeksältä.

Kuulostaa hurjalta ja ainakin minulle tällainen järjestely teki siinä määrin tiukkaa, ettei sitä kestänyt selvinpäin. Perillä ensimmäinen päivä menikin yleensä kohtalaisessa kankkusessa, kun taas jotkut lähtivät energisinä sivakoimaan metrisille hangille välittömästi taloksi asetuttuaan. 

Bussi oli minun aikanani käytännössä aina täynnä. Taisipa kerran onnistaa niin, ettei vieressä röhnöttänyt ketään työkaveria ja sain istua vähän väljemmin tuon pitkän rupeaman. 

Toki matkalla oli lukuisia taukoja, muun muassa Jyväskylässä menomatkan ruokailu. Palatessa tuli Kuopion Puijon torni muikunpyrstökeittoineen useana vuonna tutuksi. 

Suurin osa lomalaisista viihtyi Pyhällä talviurheilun parissa, mutta löytyi myös niitä, joille after ski oli lähempänä sydäntä. Kuuluin itsekin tuohon porukkaan, koska korkeanpaikankammoisena ei tulisi mieleenkään mennä laskettelurinteeseen muuta kuin sen verran, että pääsee rinnebaariin tuopilliselle. 

Viikon aikana suhasimme Pyhätunturin lisäksi 180 kilometrin päässä olevalle Leville, 30 kilometrin päähän Luostolle ja kirsikkana kakun päälle Pelkosenniemen kyläraitille ihmettelemään Andy McCoyn patsasta kuskiemme Lassen ja Timon ohjastaessa uljasta menopeliä. 

Lapin reissu osa 3 - Pelkosenniemi ja Sodankylä

Lomaviikon aikana Kemijärvellä sijaitsevasta Lomakeskus Luposta käsin tehtiin erillinen retkipäivä lähialueen kohteisiin.

Suvanto on kolmenkymmenen asukkaan kylä Kemijokeen laskevan Kitisen varrella Pelkosenniemen kunnassa, noin yksitoista kilometriä kirkonkylältä länteen.

Suvannosta tekee tavallista mielenkiintoisemman se, että se on yksi harvoja kyliä, joita saksalaiset eivät polttaneet Lapin sodassa. Suvannon kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennuskanta on Museoviraston suojeluksessa.

Suvanto valittiin Lapin kauneimmaksi kyläksi vuonna 1987. Vuonna 1991 sille myönnettiin Europa Nostra -palkinto tunnustuksena ainutlaatuisen kulttuuri- ja rakennusympäristön säilyttämisestä ja sen eteen tehdystä arvokkaasta työstä.

Tarkoitus oli käydä Kahvila Säpikkäässä sumpilla, mutta valitettavasti paikan isäntä oli hiljattain kuollut ja emäntäkin joutunut sairaalaan. Toivotan hänelle pikaista paranemista.

Paljon muuta kuin lunta ei Suvannosta jäänyt käteen. Yritin parhaani mukaan saada edes jonkun julkaisukelpoisen valokuvan legendaarisesta paikasta. Mielellään siellä olisi kävellyt ja katsellut paikkoja tarkemminkin, mutta kun mukana oli parikymmentä muutakin, eivät intressit aina käy yhteen.

Pelkosenniemen kunnassa asuu vajaa tuhat ihmistä. Asukasluvultaan se on Lapin maakunnan pienin kunta. Sen naapurikunnat ovat Kemijärvi, Sodankylä, Rovaniemi, Salla ja Savukoski.

Kunnan matkailukohteita ovat Pyhätunturin laskettelukeskus, Suvannon kylä ja Vuotoksen tekojärven alue.

Kuuluisia pelkosenniemeläisiä ovat nykyään Turussa vaikuttava vasemmistopoliitikko Jyrki Yrttiaho, freestyle-hiihtäjä Tapio Luusua ja rocktähti Andy McCoy.

Kuusi vuotta sitten tehdyllä Lupon matkalla kävimme erityispyynnöstäni katsomassa Pelkosenniemen torilla kyyhöttävää Andyn patsasta. Tuolloin eräs postimies tuohtui kun hänelle selvisi minne olemme menossa ja minkä takia. "Peruuta sen päälle!", hän huusi kiukkuisena bussikuskillemme.

Andy-patsas julkistettiin 25. heinäkuuta 2009, joten kevättalvella 2010 se oli vielä varsin tuore. Mäntypuisen patsaan on tehnyt McCoyn setä Matti Hulkko.

Mielestäni aivan järkyttävän näköinen teos on paljon pienempi kuin kuvista voisi olettaa. Todennäköisesti se kuitenkin elävöittää kummasti muuten hiljaiselta vaikuttavaa kylätaajamaa, jossa ei maaliskuisena keskiviikkona juurikaan ollut vilskettä.

Pelkosenniemen jälkeen suuntana oli Sodankylä, joka on huomattavasti suurempi keskus. Olen pari kertaa aikaisemmin käynyt siellä tällaisena vastaavana retkipäivänä. Eipä paikka ollut juuri mihinkään muuttunut.

Sodankylä sijaitsee Lapin maakunnan keskiosassa ja siellä on asukkaita lähes yhdeksän tuhatta. Väestötiheys suuressa kunnassa on kumminkin vain 0,75 asukasta per neliökilometri. Sodankylä onkin Suomen toiseksi suurin kunta heti naapurikunta Inarin jälkeen. Muita naapurikuntia ovat Kemijärvi, Kittilä, Pelkosenniemi, Rovaniemi ja Savukoski.

Ensimmäinen, ja joillekin myös ainoa, etappi Sodankylässä oli Revontuli -baari. Se oli poikkeuksellisesti auki keskellä päivää kaukaa etelästä tulleita vieraita varten. Vastoin yleistä luuloa tarjolla ei suinkaan ollut kahvallisia, ropopintaisia oluttuoppeja, vaan jäätelöannoksia lakkahillolla. Kuulemma baarimestarin itsensä poimimia lakkoja.

Aikani ihmettelin eteisen vitriinissä olevia viirejä ja pokaaleja. En osannut ollenkaan yhdistää mitä nämä "tupit" mahtavat olla. Asia selvisi myöhemmin sosiaalisen median kautta, kun eräs samassa baarissa käynyt tiesi kyseessä olevan korttipelin. Sellaista ei kuulemma etelässä tunneta eikä pelata.

Lapin reissu osa 1 - Luppo

Kotiuduin lauantain vastaisena yönä Lapin reissulta, joka toteutettiin 5.-12. maaliskuuta. Nyholmin bussilla oli liikkeellä kolmekymmentä enemmän tai vähemmän Postin kanssa tekemisissä olevaa henkilöä.

Pääkohteena oli Pyhätunturin lähellä sijaitseva Lomakeskus Luppo, jonne vastaavia reissuja on tehty Turusta käsin yli 20 kertaa. Joukossa oli muutama veteraani, jotka ovat osallistuneet jokaiselle matkalle.

Matkan nimi oli Vielä kerran tytöt ja pojat! Muutaman vuoden tauon jälkeen matkanjohtajana toimi jälleen Matti Vikström ja varamatkanjohtajana Hannu Toivonen. Homman jatkuvuudesta ei ole tietoa, joten reissu oli siksi nimetty noin.

Viikko oli varsin edullinen ainakin niille, jotka saivat liiton lomatukea. Välttämättä rahaa ei kulu viikon aikana ollenkaan, koska ruuatkin kuuluivat hintaan sekä matkalla ja perillä kohteessa.

Olen ollut Lupon reissulla mukana neljästi, ensimmäisen kerran vuonna 2005. Kuulin tuolloin matkasta kehuja niin paljon, että siitä innostuneena päätin ilmoittautua. Talviriennot pulkkamäessä tai hiihtoladuilla olivat jo aikoja sitten jääneet, mutta paljon puhuttu afterski -meininki houkutteli sitäkin enemmän - etenkin kun vuoden 2004 reissulaiset olivat kunnostautuneet sen suhteen.

Vielä vuosia myöhemmin eräs matkalainen muisteli heitä suurella lämmöllä. Hän kyseli olinko minäkin siinä porukassa, jossa sakkia oli sammunut pitkin käytäviä, eikä poistunut rakennuksesta ollenkaan koko viikon aikana.

Luppo on 50-luvulla rakennettu talo, joka toimi alunperin Pyhätunturin kouluna vuosina 1955-1964. Sen omisti pitkään Postiliitto ja sen johdannaiset, mutta nyt toiminta on ollut muutaman vuoden paikallisen yrittäjäpariskunnan kontolla. Näin aikoinaan myynti-ilmoituksen, eikä rakennuksen hinta tontteineen olisi ollut postimiehen palkoillakaan ylivoimainen, mutta toki tuollaisesta kompleksista kuluja on.

Sitten vuoden 2010, jolloin edellisen kerran Lupossa olin, oli pihan perälle ilmestynyt kaksi uudisrakennusta. Kyseessä oli kuulemma hakevoimala- ja varasto. Ilmeisesti ennen öljyllä lämmitetty talo on vaihtunut ekologisempaan suuntaan.

Luppoa oli jonkun verran remontoitu kuuden vuoden aikana. Huoneissa, ainakin osassa, oli oma vessa ja suihku. Helpotti kummasti toimintaa.

Mietin muutaankin otteeseen tasaiselle maalle rakennetun Lupon päättymättömiä rappusia kiivetessäni, että millainen rakennusmestari sen onkaan suunnitellut. Rakennuksessa on kummallisia puolikerroksia ja tasanteita, jotka eivät kaaliini oikein mahdu. Ehkä se on siihen aikaan ollut tapana.

Vaikka Luppo ei ehkä ole luksusta kaipaaville omin paikka, luulisi sen leppoisa ilmapiiri kelpaavan tämänkaltaisille ryhmille kuten Turun postilaisetkin ovat.

Latukahvilanakin toimivan Lupon pihalta pääsee sivakoimaan Pyhätunturille. Tietä pitkin kävellen rinnebaariin kestää noin 1 tunti 20 minuuttia, ainakin vuoden 2007 reissulla kellotettuna. Pyhältä löytyy ravintoloita, hyvin varustettu elintarvikekauppa, moottorikelkkavuokraamoja ja tietysti laskettelurinteitä.