Kevään ensimmäiset sammakot

Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin sammakot heräilevät talviuniltaan ja aloittavat kutupuuhansa. Tällä vuosikymmenellä tapanani on ollut kuvata niitä juuri näihin aikoihin keväästä. Muutama vakiolammikko Turun seudulla on ollut vuodesta toiseen varma konsti bongata sammakoita.

Ulkoiselta olemukseltaan hieman istuvaa ulkoministeriämme muistuttavat sympaattiset otukset lyötyivät tällä kertaa Kaarinan Rauvolanlahdelta. Kova kurnutus kuului pitkospuupolulle asti ja hetken kuluttua löysinkin kymmenkunta sammakkoa läheisestä ojasta.

Nämä yksilöt eivät olleet turhan arkoja, vaan antoivat auliisti kuvata itseään. Muutama arempi kaveri tosin sukelsi välittömästi meikäläisen nähtyään, mutta rohkeimmat eivät olleet moksiskaan.

Saaronniemessä kuudes huhtikuuta

Päivällä kierretty 6,5 kilometrin Savojärven kierros Kurjenrahkan kansallispuistossa olisi toki voinut olla tarpeeksi ulkoilua yhdelle päivälle. En kumminkaan malttanut olla lähtemättä vielä ajelulle Turun Ruissaloon.

Ruissalon Saaronniemessä oli yllättävän vähän ihmisiä siihen nähden miten hieno ilma illansuussa oli. Ehkä televisiosta tuli jääkiekkoa tai jotain muuta kovin tärkeää, joka sai porukat pysymään muualla.

Monenlaista vesilintua näkyi aivan hiekkarannan tuntumassa. Haahkoja, kanadanhanhia ja kyhmyjoutsenia muiden muassa.

Savojärven kierroksella 6. huhtikuuta

Kurjenrahkan kansallispuiston suosituin reitti Savojärven kierros on yleensä tässä kevään korvilla ollut ajankohtainen. Ja niin oli nytkin, kun lauantaina 6. huhtikuuta kaasuttelin Säkyläntietä pitkin kohti Ylänettä ja Kurjenpesän parkkipaikkaa.

Mukana matkassa oli turkulainen historia- ja luontomies Harri Nato Leino. Hänen kanssaan olen muutaman kerran aiemminkin tarponut tämän reilun kuuden kilometrin taipaleen läpi.

Viimeksi taisimme olla näissä maisemissa toukokuun alkupuolella viime vuonna. Tuolloin bongasin Savojärvi-historiani ensimmäisen ja ainoan käärmeen ojanpenkasta läheltä Rantapihan taukopaikkaa. Aiheesta enemmän tuolla http://kaislatuuli.blogspot.com/2018/05/vuoden-ensimmainen-savojarven-kierros.html

Eräs tuttuni kävi Savojärven kierroksella puolitoista viikkoa aikaisemmin eli viikolla 13, maaliskuun lopulla. Kyselin innokkaana mahtaako siellä olla vielä paljon jäätä ja ovatko pitkospuut mahdollisesti jo kuivat, jotta uskaltaisi kävellä ilman pelkoa liukastumisesta ja suohon kaatumisesta. "Juu ei ollut enää jäätä missään kohtaa! Pitkospuutkin täysin kuivat", kuului vastaus.

Hälytyskelloni soivat välittömästi. Vastoin tapojani en kumminkaan jaksanut kommentoida muuta kuin "Kiva juttu, täytyy varmaan itsekin käydä siellä piakkoin" tai jotain vastaavaa. En kai minä nyt niin saapas sentään ole, että selitys menisi läpi tuosta vaan. Jos kerran rannikollakin on jäätä, lätäköitä ja liukasta, niin kai sitä on umpimetsässä hieman pohjoisempanakin.

Pohdin siinä, että mahtoikohan tämä tuttavani olla edes käynyt Savojärven kierroksella. Ainakin puolitoista viikkoa myöhemmin taipaleella oli märkiä kohtia muutama, joista aivan loppuvaiheessa lenkkiä myötäpäivää kierrettäessä erityisen paha kohta. Pitkospuut olivat totaalisesti uponneet suohon usean metrin matkalta.

Mieleen muistui muutaman vuoden takainen Savojärven kierros, jolloin Matka-Matti Viktsrömin kanssa ihmettelimme tovin parinkymmenen metrin mittaista vesilätäkköä lenkin isoimman suotaipaleen keskellä. Jotenkin siitäkin selvisi ilman kenkien kastumista, kumma kyllä. Aiheesta enemmän http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/04/savojarven-kierros-9-huhtikuuta.html

Kuten usein aiemminkin on tullut todisteltua, on maailma vähän pirun pieni. Savojärven kierroksellakaan ei voinut välttyä työkavereilta, joita käveli vastaan peräti kolme kappaletta. Eipä siinä, ettenkö heitä haluaisi tavata, mutta en odottanut joutuvani väistelemään heitä pitkospuilla keskellä Yläneen metsää.

Kellotin kierroksella kuluneen ajan, mutta se on tätä naputelessa päässyt unohtumaan. Pari pikku taukoa ja valokuvaustuokiot kaupan päälle siitä tulee yleensä sellaiset reilut kaksi tuntia.

Klipunkarin kevättä

Kävin viime viikonloppuna kotikonnuilla Kustavissa. Koska ilma oli mukavahko ja kamerakin mukana, päätin piipahtaa kunnan uimarantanakin tunnetussa Klipunkarissa.

Klipunkarissa opin uimaan 70-luvun puolivälissä ja vietin siellä suurimman osan lapsuuteni kesäpäivistä. Sikäli hyvinkin merkittävä paikka minulle.

Talvella käväisin "Klippanissa" edellisen kerran. Kamera oli tuolloinkin mukana, mutta kuvista ei tainnut yhtään jäädä säilöön, koska deletoin ne epäkelpoina. Nyt sen sijaan jäi, sillä parinkymmenen minuutin visiitistä tuli montakin hyvää ruutua.

Budapestissa osa 7 - Margitinsaari

Viime lokakuussa tehdyn lyhyehkön Budapestin loman loppumetreillä kävimme Margitinsaaressa. Se sijaitsi sopivasti lähellä Grand Jules-laivahotelliamme, joka oli kiinnitettynä aivan Margitin sillan kupeeseen.

Margitinsaari (unkariksi Margit sziget) on suosittu puisto- ja virkistytymisalue Tonava-joessa. Saari on saanut nimensä Bela IV:n tyttären Margaretin mukaan. Bela puolestaan oli Unkarin kuningas vuodesta 1235 vuoteen 1270.

Margitinsaari pysyi pitkään kaupungin kehityksen ulkopuolella, kunnes 1800-luvulla Habsburgeihin kuulunut aristokraatti rakennutti sinne yksityisen metsästyspalatsin. Pian alueelle ilmestyi myös hotelli sekä kylpylä ja saarelle alettiin periä pääsymaksua. Sekä Budasta että Pestistä pääsi sinne siipirataslaivalla.

Margitinsilta rakennettiin 1872-1876. Sillalta ei ollut aluksi yhteyttä Margitinsaareen, joka oli kauempana sillasta kuin nykyään. Tonavan sääntelyn yhteydessä 1800-luvun lopulla Margitinsaarta laajennettiin ja se yhdistettiin sen eteläpuolella olleeseen pieneen saareen. Yhdyssilta Margitin sillalle rakennettiin 1899-1900.

Saaresta julistettiin yleiseksi puistoksi 1908. Saaren kuumia lähteitä ruvettiin hyödyntämään kylpylöissä. Saari on erittäin suosittu virkitysalue, jossa yksityisautoilu on kielletty. Vain bussit saavat suhailla siellä.

Varsinkin kauniina kesäpäivänä Margitinsaaressa voisi kuvitella olevan lokoisaa. Vielä lokakuun loppupuolellakin sakkia oli valtavasti liikkeellä.

Margitin sillan alusta oli jostain syystä erittäin suosittu paikka. Laivahotellistammekin näkyi sinne hyvin ja ihmettelimme aikamme mitä porukka oikein siellä puuhailee. Selfietä ja ryhmäkuvia ihmiset tuntuivat etupäässä ottavan. Olihan tuo kieltämättä aika erikoinen miljöö, enkä muista aikaisemmin itsekään näin massiivisen sillan alla olleeni.