Vuoden ensimmäinen Savojärven kierros

Kävin eilen Kurjenrahkan kansallispuistossa entisen Yläneen kunnan ja Nousiaisten alueella. Vakiolenkiksi on muodostunut muutenkin erittäin suosittu Savojärven kierros. Se tulee rampattua läpi neljä-viisi kertaa vuodessa.

Savojärvelle piti lähteä jo pari kertaa aiemminkin, mutta sateet estivät sen. Esimerkiksi vapunpäivä olisi ollut muuten potentiaalinen siihen tarkoitukseen. Liukkailla pitkospuilla en mielelläni kävele.

Kesällä 2012 avattu Savojärven kierros on reilut kuusi kilometriä pitkä. Se kulkee niin metsässä kuin suollakin ja toiselta puolelta myötäilee järven rantaviivaa.

Suo-osuudet olivat tällä kertaa tavallista hankalempia, sillä kevään sateet ja sulamisvedet vaikuttivat näemmä vielä hyvin. Monin paikoin oli siinä ja siinä, että etenemään pääsi kuivin jaloin.

Seurueemme, johon lisäkseni kuului Esa Laatta Laaksonen ja Harri Nato Leino, kiersi lenkin tällä kertaa vastapäivään. Yleensä tulee mentyä polulle myötäpäivään eli välittömästi parkkipaikalta kohti kuuden kunnan rajapyykkiä Kuhankuonoa. Aura, Mynämäki, Nousiainen, Pöytyä, Turku ja Rusko yhtyvät tuossa kohdassa.

Sammakoita kurnutti valtava määrä heti alkumatkasta ensimmäisellä kosteikolla. Muhkea soundi kuului jo kauas metsään.

Kautta aikojen ensimmäinen Savojärvelta bongaamani käärme oli kierroksen puolimatkan krouvin eli Rantapihan tienoilla.

Pitkä ja paksu rantakäärme ei ollut moksiskaan uteliaista ihmisistä, mutta luikahti lopulta ojaan piiloon kun eräs vanhempi rouva sovitteli kännykkäänsä melkein sen pään eteen. "Katos kun minä en oikein näe mitään tästä", hän selitti samalla kun miehensä uteli peloissaan reilun turvavälin päässä, että "oletteko aivan varmoja, ettei se vaan ole kyy?".

Päivä oli oikein kaunis ja aurinkoinen, joten porukkaakin oli liikkeellä paljon. Seurueemme oli kaukaa viisas ja jo ajoissa paikalla, mutta siitä huolimatta etenkin kierroksen loppupäässä sai ruveta väistelemään muita oikein urakalla. Hieman hankalaa puuhaa kapeilla pitkospuilla, koska vaara pulahtaa suohon oli ilmeinen.

En muista kertaakaan aiemmin Savojärven kiertämisen olleen näin vaivalloista kuin nyt nimenomaan tuon väistelyn takia. Ennen on päässyt melko helposti etenemään, mutta tällä erää piti olla todella tarkkana, ettei löydä itseään vetisestä turpeesta.

Kuvissa väenpaljous ei varmaan välity. En ruvennut heilumaan kameran kanssa tilanteissa, joissa trapetsitaiteilijallakin olisi ollut syytä keskittyä vain omaan suoritukseensa.

Korjausehdotuksena tuli mieleen, että odottelu- tai väistelypaikkoja pitäisi olla paljon enemmän. Se onnistuisi suokohdissa ainakin siten, että ylimääräinen kolmas lankku sinne tänne, jolloin vastaantulijat voisivat seisoskella siinä kunnes toiset kipittävät ohi. Ja ylipäätään leveämmät pitkospuut, jollaisia Savojärven kierroksella ennen olikin, olisivat todella poikaa.