Viime tammikuussa sain kaverilta vinkin, että kannattaa tutustua Paraisilla sijaitsevaan Björkholman saareen. Tarjolla olisi yksitoista vuokramökkiä, joista useassa kaveri perheineen on viihtynyt erinomaisesti.
Eipä muuta kuin suunnittelu käyntiin. Välittömästi mukaan ilmoittautuivat työkaverini Kaj Ahlroth ja Sunttu Sundell. Molempien tiesinkin olevan kovasti persoja saaristomökkeilyn perään.
Homma toteutui kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kuluneen alkukesän tapaan ajankohta oli valitettavasti todella tuulinen. Esimakua saatiin jo kauppareissulla Paraisten keskustassa, kun parkkipaikalla auton ovet heiluivat kuin saluunassa.
Suomen suurimmassa Hesburger-rakennuksessa ei ollut ainuttakaan pöytää vapaana, joten meidän piti yrittää tuhota annokset ulkona. Tuskin koskaan syöminen on ollut yhtä hankalaa - tarjottimet lentelivät kuin ufot ja majoneesia oli ikkunalasitkin täynnä.
Yhteysalus Björkholmaan lähtee Paraisten Granvikin satamasta. Matka ei kestä kuin sen verran, että siihen juuri ja juuri ehtii totuttautua kun jo ollaankin perillä.
Lippalakkia oli aivan turha edes yrittää pitää päässä, koska se ei siinä pysynyt. Meri vaahtosi ja puut heiluivat kuin palmut Kanarialla. Tuumailin, että kai tässä pitää korkata retkipullo ja ihmetellä pauhaavia luonnonvoimia.
Strandbo-niminen mökkimme osoittautui sijainniltaan ja olemukseltaan jopa paremmaksi kuin osasin Björkholmin nettisivujen perusteella odottaa.
Esittelykuvissa saunan lauteet näyttivät sen verran heppoisilta, ettei sinne kahta, eikä varsinkaan kolmea, äijää uskaltanut samaan aikaan päästää. Mutta pelko oli onneksi turha. Hyvin kesti.
Koska luonnonvoimille ei mitään voi, jäi hillittömän tuulen takia tutustuminen saareen jäi vähän torsoksi. Kuten koko aika Björkholmassa; saavuimme saareen yhteysalusaikataulujen mukaisesti vasta noin klo 16 ja lähtöä piti tehdä seuraavana päivänä jo aamupäivällä. Metsissä ja rantakallioilla ramppaamiseen ei täten jäänyt aikaa.
Seuraavalla kerralla Björkholmaan on varattava kaksi vuorokautta. Yksi oli auttamattomasti liian vähän.
Tätä lukiessa tulee ikävä kesäkuun ilmoja. On meinaan ollut jo kolmatta viikkoa kamala helle! Matti ” Viki” Vikström pieni hikoileva eläkeläinen
VastaaPoista