Savojärven kierroksella 6. huhtikuuta

Kurjenrahkan kansallispuiston suosituin reitti Savojärven kierros on yleensä tässä kevään korvilla ollut ajankohtainen. Ja niin oli nytkin, kun lauantaina 6. huhtikuuta kaasuttelin Säkyläntietä pitkin kohti Ylänettä ja Kurjenpesän parkkipaikkaa.

Mukana matkassa oli turkulainen historia- ja luontomies Harri Nato Leino. Hänen kanssaan olen muutaman kerran aiemminkin tarponut tämän reilun kuuden kilometrin taipaleen läpi.

Viimeksi taisimme olla näissä maisemissa toukokuun alkupuolella viime vuonna. Tuolloin bongasin Savojärvi-historiani ensimmäisen ja ainoan käärmeen ojanpenkasta läheltä Rantapihan taukopaikkaa. Aiheesta enemmän tuolla http://kaislatuuli.blogspot.com/2018/05/vuoden-ensimmainen-savojarven-kierros.html

Eräs tuttuni kävi Savojärven kierroksella puolitoista viikkoa aikaisemmin eli viikolla 13, maaliskuun lopulla. Kyselin innokkaana mahtaako siellä olla vielä paljon jäätä ja ovatko pitkospuut mahdollisesti jo kuivat, jotta uskaltaisi kävellä ilman pelkoa liukastumisesta ja suohon kaatumisesta. "Juu ei ollut enää jäätä missään kohtaa! Pitkospuutkin täysin kuivat", kuului vastaus.

Hälytyskelloni soivat välittömästi. Vastoin tapojani en kumminkaan jaksanut kommentoida muuta kuin "Kiva juttu, täytyy varmaan itsekin käydä siellä piakkoin" tai jotain vastaavaa. En kai minä nyt niin saapas sentään ole, että selitys menisi läpi tuosta vaan. Jos kerran rannikollakin on jäätä, lätäköitä ja liukasta, niin kai sitä on umpimetsässä hieman pohjoisempanakin.

Pohdin siinä, että mahtoikohan tämä tuttavani olla edes käynyt Savojärven kierroksella. Ainakin puolitoista viikkoa myöhemmin taipaleella oli märkiä kohtia muutama, joista aivan loppuvaiheessa lenkkiä myötäpäivää kierrettäessä erityisen paha kohta. Pitkospuut olivat totaalisesti uponneet suohon usean metrin matkalta.

Mieleen muistui muutaman vuoden takainen Savojärven kierros, jolloin Matka-Matti Viktsrömin kanssa ihmettelimme tovin parinkymmenen metrin mittaista vesilätäkköä lenkin isoimman suotaipaleen keskellä. Jotenkin siitäkin selvisi ilman kenkien kastumista, kumma kyllä. Aiheesta enemmän http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/04/savojarven-kierros-9-huhtikuuta.html

Kuten usein aiemminkin on tullut todisteltua, on maailma vähän pirun pieni. Savojärven kierroksellakaan ei voinut välttyä työkavereilta, joita käveli vastaan peräti kolme kappaletta. Eipä siinä, ettenkö heitä haluaisi tavata, mutta en odottanut joutuvani väistelemään heitä pitkospuilla keskellä Yläneen metsää.

Kellotin kierroksella kuluneen ajan, mutta se on tätä naputelessa päässyt unohtumaan. Pari pikku taukoa ja valokuvaustuokiot kaupan päälle siitä tulee yleensä sellaiset reilut kaksi tuntia.