Budapestissa osa 1 - Yleistä matkasta

Viime lokakuussa tein muutaman päivän reissun Unkarin pääkaupunkiin Budapestiin. Pääasiallinen syy suosittussa matkakohteessa käymiseen oli saksalaiskitaristi Axel Rudi Pellin samanniminen orkesteri, joka konsertoi Barba Negra Music Clubissa.

Olin käynyt Budapestissa kerran aikaisemmin, elokuussa 2011. Se oli vähän toisentyyppinen matka kuin tämä. Tuolloin pääosassa olivat kaupungin nähtävyydet, nyt puolestaan musiikki. Tosin 2011 matkalla poikettiin maailmankuuluilla Szigetin musiikkifestivaaleilla, koska koko viikon kestävä karkelo sattui osin samaan ajankohtaan.

Myös ilmasto oli tällä kertaa aivan toisenlainen. Elokuussa 2011 kaupungissa oli +36 astetta, enkä ainakaan minä sellaisesta pätsistä erityisemmin nauttinut. Lokakuun lopulla Budapest ei tarjonnut aurinkoa, mutta ei se mikään katastrofikaan ollut suomalaiseen syksyyn tottuneelle. Välillä vähän sateli ja tuuli, hyvin kumminkin pärjäsi.

Lokakuista matkaa alettiin suunnittelemaan kaverini Jari Pirilän kanssa viime kesänä. Ebookersin (vai oliko Booking.comin) kautta reissu maksoi lentoineen ja hotelleineen hiukan päälle kaksi sataa euroa.

Kyseiset matkatoimistot tarjoavat tuollaista kätevää lennot+hotelli-yhdistelmää. Monet tuttuni eivät lukuisista toitotuksistani huolimatta noteeraa sitä silti mitenkään. Merkillistä, että väenväkisin ollaan valmiita maksamaan kovia hintoja hotelleista ja kehutaan saavan "lennot halvalla". Klikkaamalla kohtaa lennot+hotelli pääsee edullisemmin, eikä sen jälkeen tarvitse ihmetellä mitään. Mutta kukin tavallaan, etenkin jos on paksu lompakko.

Hotellimme sijaitsi Budan puolella Tonava-joessa aivan Margitin sillan kupeessa. Kyseessä nimittäin oli laivahotelli Grand Jules. Sijainti oli muuten mainio, mutta paatille oli yllättävän hankala päästä kaikenmaailman kivetysten, liikennevalojen ja suojateiden yli.

Hyttimme oli aika passelin kokoinen. Sattumalta sijanintikin lähellä vastaanottoa ja uloskäyntiä. Ikkunanäkymäkin oli varsin komea; kaikenlaista lipui ohi kelluvista matkalaukuista ja jokiristeilijöistä lähtien. Hieman kauempana näkyi Unkarin parlamenttitalo.

Margitin sillalla kulkee raitiovaunuja varmasti satoja vuorokaudessa. Humina ja kolina kuuluivat selvästi hyttiin asti, mutta siihen tottui pian. Sen sijaan enemmän haittaa oli laivahotellin ominaistuoksusta, joka oli jonkinlainen ummehtuneen viemärin ja polttoaineen sekoitus. Siihenkin onneksi tottui nopeasti, eikä haju kai tarttunut edes kuteisiin.

Hotellista oli lyhyt matka Margitinsaarelle, joka on suosittu puisto- ja virkistäytymisalue Tonavassa. Samoin Budan Linnavuorelle ja Kalastajalinnakkeelle oli kävelymatka.

Näissä kohteissa sentään tuli niissä käytyä, kun muuten reissu meni pitkälti hevimusiikin ja baarien parissa. Vuorokausi lisää matka-aikaa olisi ollut varmasti tarpeen. Minua olisi kiinnostanut käydä etenkin Terrorin talossa (House of Terror) Pestin puolella, jossa unkarilaisia kidutettiin ja tapettiin surutta maan kommunismiaikana. Myös jokiristeily olisi ollut poikaa. No, ehkä ensi kerralla.

Kuten elokuun 2011 matkalla, sairastuin tälläkin kerralla. Onneksi tauti alkoi myllätä vasta kotona, eikä esimerkiksi paluupäivänä lentokoneessa. Nimittäin tuliaisina oli jälleen campylobakteeri, joka on yksi yleisimmistä ruokamyrkytyksen aiheuttajista.

Campylobakteeri tarttuu saastuneesta vedestä, linnun ulosteesta tai huonosti kypsennetystä kanasta. Itämisaika on yhdestä seitsemään vuorokauteen. Uskon, että sain tartunnan kebabkuppilasta, jossa kävimme päivittäin. Dönerkebabissa on näet kanaa, eikä se tainnut herkullisuudestaan huolimatta olla täysin kypsää.

Paluuta seuraavana päivänä olin normaalisti töissä, mutta sitten alkoikin heikottaa. Kuumemittari näytti pahimmillaan 39,6. Ripuli oli aivan järjetön. Laboratoriokokeissa kävin seuraavana maanantaina ja olin viikon verran sairauslomalla.

Sanomattakin selvää, että on hemmetin huonoa tuuria saada molemmilta Budapest-reissuilta  tuollainen tauti. Mutta ei siitä sen ihmeempää kammoa jäänyt, joten varmaan lähivuosina suuntaana on jälleen Unkari.