Pikkuapolloja Häntälän notkoilla

Häntälän notkot on perinnebiotooppialue Varsinais-Suomessa Somerolla. Alue on harvinainen Suomessa, eikä muistuta juuri mitään muuta maisemaa, jollaista maakunnassa muuten on. Häntälän kyläskeskuksen läheltä alkava luontopolku kiertää ympäristössä, joka voisi olla vaikka Alpeilta.

Notkot ovat Rekijoen jääkauden jälkeen uurtamia laaksoja, joissa on yhä edelleen laidunnuksen ansiosta erittäin laaja kasvi- ja eläinkanta. Häntälän notkoissa voi muun muassa tavata yhtenä harvoista paikoista manner-Suomessa harvinaisen pikkuapollon, joka on ollut rauhoitettu jo vuodesta 1976. Muita harvinaisia tuttavuuksia ovat muun muassa toinen harvinainen perhoslajike, lehtohopeatäplä sekä keväällä kukkivat pystykiurunkannus, mukulaleinikki ja sikoangervo.

Vastoin kaikkia olettamuksia, luontopolku ei ollutkaan selkeästi merkitty. Tämä aiheutti jonkun verran arpomista mihin suuntaan pitäisi mennä. Pääsimme kumminkin hyvin laavulle, josta loppumatkan kävelimme takaisin autolle kyläkeskuksen pihalle.

Notkoilla oli muutamassa paikassa karjaa, mutta yhtään särvipäätä ei tullut vastaan. Polulla oli tosin aivan hiljattain kävellyt lehmiä, sillä maapohjaa oli tallattu siihen malliin. Polku oli paikoin todella vetinen ja epätasainen, eikä mielestäni sovellu huonojalkaisille. Tämän sai kokea kaverini, jolla oli vaikeuksia edetä pitkässä heinikossa kulkevalla kumpuraisella polulla.

Pikkuapolloja lenteli vastaan jo aivan alkumatkasta. Perhosta tavataan Euroopasta Keski-Aasiaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Suomessa pikkuapollo on harvinainen, mutta paikoilla joilla sitä esiintyy se voi olla lukumäärällisesti runsas. Miltei kaikki nykyiset esiintymispaikat ovat Ahvenanmaalla tai Lounais-Suomessa. Uudellamaalla pikkuapolloja on istutettu lajin entiselle esiintymisalueelle Porvooseen, missä kanta on sittemmin runsastunut. Suomen sisämaan suurin esiintymä on Häntälän notkoilla. Lentoaika alkaa kesäkuun alkupuoliskolla ja jatkuu kesäkuun lopulle.

Pikkuapollo on avoimien, lehtomaisten niittyjen laji. Perhosen elinympäristöjä on hävittänyt erityisesti on laidunmaiden väheneminen. Perhonen lentää päivällä ja laskeutuu usein kukille. Luontodirektiivin nojalla pikkuapollo on rauhoitettu kaikkialla EU:n alueella. Suomessa pikkuapollo on ollut rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella jo lähes 40 vuotta lähtien. Yhden perhosen korvausarvoksi on asetettu 336 euroa.

Juutuin suustani kiinni erään miehen kanssa, joka päivysti rinteessä ja yritti saada pikkuapolloista valokuvia monen tonnin arvoiselta näyttäneellä kamerallaan. "Olen päivystänyt tässä tuntitolkulla, enkä ole saanut kuin kaksi kuvaa. Termoskannusta loppui kahvikin".

Asettauduin parin metrin päähän miehestä. Aloin zoomailemaan ja noin minuutissa olin saanut parikymmentä kuvaa pikkuapolloista. Eipä se sen vaikeampaa ollut.

Taage & Garfield live @ Rahtis 12.6.2015

Taage & Garfield esiintyi muutama viikko takaperin Wanhassa Rahtilaivassa. Tuolloin tein aiheesta blogijutun. Enpä ala kertaamaan suunnilleen samoja tarinoita, joten tässä kuvakooste edelliseltä keikalta viime viikon perjantailta.

Keli oli huomattavasti ihmisystävällisempi kuin toukokuun lopulla. Rahtis olikin pullollaan väkeä.

Badfellas Duo Rahtiksessa

Aurajoessa Turussa kelluva ravintolalaiva Wanha Rahtilaiva, kaverien kesken Rahtis, tarjoaa etenkin kesäviikonloppusin livemusiikkia. Paatin kannella soittelivat viime viikonloppuna vakioesiintyjät Taage & Garfied ensinperjantaina, lauantaina Badfellas Duo.

Badfellas on oikeasti nelimiehinen coverbändi, jonka ohjelmisto koostuu "ikivihreistä ikimustiin". Orkesteri taipuu myös duoksi, jossa on mukana cajon-rumpua paukuttava luolamiesmäinen Arska Toivonen ja  kitaristilaulaja Jarno Hiltunen. Kaverukset saattavat olla joillekin tuttuja turkulaisesta Shades Of Nowhere -yhtyeestä.

"Hikeä lentää, kaloreita kuluu ja kitarankieliä katkeaa, kun Suomen ehkäpä energisin ja taatusti ainakin sekopäisin akustinen coverduo esiintyy", luki orkesterin eräässä keikkapuffissa, jonka löysin jälkeenpäin nettiä selatessani. Eipä lainkaan liioilteltua. Viime lauantainen performanssi oli meinaan jotain sellaista, johon en todellakaan ollut varautunut.

Saavuin paikalle iltakahdeksan paikkeilla, jolloin kaksikko oli jo täydessä vauhdissa. Kaljaa tilatessani tuttu myyjä yltyi kehumaan duoa. Hetkeä myöhemmin lyömäsoitintaiteilija juoksenteli ympäri Rahtiksen kantta kuin raivotautinen. Kitaristilaulaja jatkoi omaa osuuttaan täysin pokkana kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Ehdin nauttia hurjasta live-esityksestä varmaan puolisentoista tuntia. Etenkin sekopäiseltä vaikuttanut kannuttaja osoittautui show-mieheksi vailla vertaa. Vapautus päivätöistä olisi varmasti helppoa, mikäli työnjohtaja istuisi yleisössä.

Hyvällä maulla valittujen lainabiisien suhteen ei ollut valittamista. Ei etenkään kun meininki oli näin hurjaa ja sovitukset kerrassaan loistavia. Mukana oli kaikkea Thin Lizzystä kuin Johnny Cashiin. Viimeisenä kappaleena duo esitti Social Distortionin Reach For The Skyn. Tämä oli pitkästä aikaa todella sykähdyttävä elävän musiikin kokemus!

Keikkakalenterin mukaan duo on Rahtiksessa jälleen 25. heinäkuuta. Todennäköisesti minäkin.

Utön reissu 5.-7.6.2015 osa 2

Kuten reissublogin ensimmäisessä osassa jo kerroinkin, Utö kuuluu nykyään Paraisten kaupunkiin ja on entisen Korppoon kunnan alueella. Saaristomeren eteläosassa sijaitseva noin 80 hehtaarin saari etenkin entisenä armeijan linnakkeena, mutta myös majakastaan, linnustostaan ja merisäätiedotuksista.

Utö on ollut 1600-luvulta lähtien majakanvartijoiden, luotsien, sotilaiden ja tullimiesten asemapaikka. Utössä on Suomen vanhin majakkapaikka. Ensimmäinen valomajakka rakennettiin vuonna 1753, mutta se räjäytettiin Suomen sodassa. Nykyinen majakka rakennettiin entisen paikalle vuonna 1814.

Vuoden 2005 lopulla Utön valmiuslinnake lakkautettiin ja muutettiin vartiolinnakkeeksi. Varusmieskoulutus saarella lakkautettiin samalla.

Utössä asuu vakituisesti alle viisikymmentä asukasta, mutta kesäaikaan väkimäärä kasvaa moninkertaiseksi.

Lakkautetun varuskuntakiinteistön ostanut Oy SSL Holding Ab saneerasi tilat ja niissä toimii nykyään Utö Havshotel -hotelli. Utössä sijaitsee Suomen eteläisin hissi sekä uima-allas. Utössä on ympäri vuoden auki oleva kauppa ja Suomen oppilasmäärältään tiettävästi pienin koulu, jotka ovat myös Suomen eteläisimpiä.

Utön hautausmaa rakennettiin 1962 kiviseen maastoon. Korppoosta ja Paraisilta tuotiin proomuilla hiekkaa. Aikaisemmin Utön vainajat kuljetettiin ja haudattiin Jurmoon.

Utöön liikennöi Nauvon Pärnäisistä yhteysalus M/S Eivor 5-6 kertaa viikossa sekä kesäisin Turusta M/S Aspö kaksi kertaa viikossa. Yhteysaluksella matka Pärnäisistä Utöhön kestää neljästä viiteen tuntia, Turusta kuusi tuntia.

Utön vuotuinen keskilämpötila (1981–2010) on 6.5°C ja sademäärä 549 mm. Keskimääräinen lumipeitteen alkamisajankohta on 23. tammikuuta ja päättymisajankohta 15. maaliskuuta.

Saarta ympäröivät avoimet merialueet, kapeita salmia lukuunottamatta, jäätyvät keskimäärin vain noin kerran viidessä vuodessa. Ulkosaariston sijaintinsa vuoksi Utössä voi varautua tuuliseen säähän, jossa tuuli voi yltyä ja muuttaa suuntaa nopeasti.

Utön läheisillä vesillä ovat aikojen saatossa haaksirikkoutuneet lukuisat alukset. Tunnetuimpia ovat Panssarilaiva Ilmarinen, joka ajoi miinaan ja upposi 17 meripeninkulman päässä Utöstä jatkosodan aikana syyskuussa 1941. Turmassa menehtyi 271 miestä.

Yhdysvaltalainen höyrylaiva S/S Park Victory ajoi karille ja upposi Utön kaakkoispuolella 25. joulukuuta 1947. Onnettomuudessa menehtyi kymmenen aluksen miehistön jäsentä.

Tallinnasta Tukholmaan matkalla ollut matkustaja-alus Estonia upposi syyskuun 28. päivä 1994 Utön läheisyydessä, noin 40 kilometriä saaresta eteläkaakkoon. Kyseessä oli yksi suurimmista rauhanajan onnettomuuksista 1900-luvun Euroopassa.

Utö on yksi Suomen parhaimmista lintupaikoista ja saarella on käynyt vuosikymmeniä lintuharrastajia, mutta toden teolla retkeilymahdollisuudet avautuivat vuonna 2005, kun puolustuvoimat poistui suurimmasta osaa saarta. Utön saari sijaitsee hyvällä paikalla Saaristomeren laidalla suhteessa lintujen muuttoreitteihin.

Viikonlopun aikana saarella näkyi useita Osmo Soininvaaran ja Pekka Myllykosken risteytyksiä muistuttavia hahmoja kiikarit kaulassa. Silti oli kumman rauhallista huomioon ottaen että oli sentään kesäkuu.

Kaken etsiskellessä saarella olevia viittä geokätköä, seurasimme porukalla suunnilleen samoja reittejä. Näin oikeastaan koko alue tuli melko hyvin tutuksi. Saaren kärjessä olevilla bunkkereilla ja kallioilla taisi mennä suurin osa ajasta. Vaikka tuuli oli kova, ei se ihme kyllä pahemmin haitannut.

Utön rantalaiturin tuntumassa on liikennemerkki, jossa varoitellaan tallaamasta sammakoita. Ainuttakaan sammakkoa tai käärmettä en kuitenkaan nähnyt, vaikka niitäkin luulisi katajaisessa kivikossa luikertelevan valtavat määrät.

Sen sijaan näin varmaankin komeimman auringonlaskun mitä olen Suomessa kokenut. Jossain Rodoksella on vastaavia, mutta näköjään Utössäkin.

Kaikenkaikkiaan Utön reissu oli todella onnistunut. Jos olisi satanut, eipä saarella paljon mitään olisi voinut tehdä. Ehkä juopotella majapaikassa ja manailla kurjaa keliä. Nyt homma meni sujuvasti.

Utö Havshotelin kahdentoista euron lounas oli vallan maistuva. Täydet pisteet. Sen sijaan paluumatkalla MS Eivorin kanttiinissa tarjoiltu lohikeitto oli sikahintainen. Reaalisumma laihasta kahdentoista euron sopasta, jossa ei ollut syötävää nimeksikään, olisi ollut ehkä puolet nyhdetystä. Näköjään mitä vaan kehdataan pyytää.

Varmasti tulee joskus taas lähdettyä uudelleenkin Utön maisemia ihastelemaan.