Keli oli huomattavasti ihmisystävällisempi kuin toukokuun lopulla. Rahtis olikin pullollaan väkeä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taage Garfield duo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taage Garfield duo. Näytä kaikki tekstit
torstai 18. kesäkuuta 2015
Taage & Garfield live @ Rahtis 12.6.2015
Taage & Garfield esiintyi muutama viikko takaperin Wanhassa Rahtilaivassa. Tuolloin tein aiheesta blogijutun. Enpä ala kertaamaan suunnilleen samoja tarinoita, joten tässä kuvakooste edelliseltä keikalta viime viikon perjantailta.
Keli oli huomattavasti ihmisystävällisempi kuin toukokuun lopulla. Rahtis olikin pullollaan väkeä.
Keli oli huomattavasti ihmisystävällisempi kuin toukokuun lopulla. Rahtis olikin pullollaan väkeä.
keskiviikko 27. toukokuuta 2015
Taage & Garfield Rahtiksessa 23. toukokuuta
Lähibaarini Wanhan Rahtilaivan eli Rahtiksen kesäkauden livevedot aloitti viime lauantaina paikan vakioesiintyjiin kuuluva duo Taage & Garfield.
Turkulaisista pitkänlinjan hevimiehistä koostuva kaksikko on tullut nähtyä lähivuosina useampaankin kertaan Rahtiksen kannella. Ja mikä ettei, ainakaan minä en ole heihin ehtinyt kyllästyä.
Vaikka kesä on jo ovella, oli lauantaina sen verran tuulista, että se ilmeisesti esti monien terassilla istuskelun. Paljon enemmänkin sakkia olisi mahtunut.
Moni tuttunikin jäi pois, vaikka reteesti ilmoittivat Facebookissa olevansa tulossa keikalle. Sitä vartenhan baaritiski on auki, että vilukissat saavat lämmikettä ja joillakin näytti olevan eduskunnastakin tuttuja torkkupeittoja yllään. Käsittääkseni niitäkin saa tarvittaessa baarista.
Taagen ja Garfieldin esiintyminen alkoi puoli yhdeksän paikkeilla ja kesti puolisentoista tuntia. Setissä oli paljon samoja kappaleita kuin viime vuoden lokakuussa, jolloin olen duon viimeksi nähnyt. Joka kerta joukossa on uusiakin ralleja, joista suurin osa on hyvällä maulla valittuja.
Voisin melkein vannoa, ettei Suomessa ole ainuttakaan trubaaduuria tai duoa, joka on soitellut keikoillaan esimerkiksi Judas Priestin Jawbreakeria tai Yngwie Malmsteenin Dreaming (Tell Me) -biisiä. Ihan tavallisimmasta päästä eivät myöskään ole lauantaina tulleet The Policen De Do Do Do, De Da Da Da, Marillionin Kayleight tai Manowarin Heart Of Steel.
Hyvä meininki jälleen kerran ja kesämmällä uudestaan.
Turkulaisista pitkänlinjan hevimiehistä koostuva kaksikko on tullut nähtyä lähivuosina useampaankin kertaan Rahtiksen kannella. Ja mikä ettei, ainakaan minä en ole heihin ehtinyt kyllästyä.
Vaikka kesä on jo ovella, oli lauantaina sen verran tuulista, että se ilmeisesti esti monien terassilla istuskelun. Paljon enemmänkin sakkia olisi mahtunut.
Moni tuttunikin jäi pois, vaikka reteesti ilmoittivat Facebookissa olevansa tulossa keikalle. Sitä vartenhan baaritiski on auki, että vilukissat saavat lämmikettä ja joillakin näytti olevan eduskunnastakin tuttuja torkkupeittoja yllään. Käsittääkseni niitäkin saa tarvittaessa baarista.
Taagen ja Garfieldin esiintyminen alkoi puoli yhdeksän paikkeilla ja kesti puolisentoista tuntia. Setissä oli paljon samoja kappaleita kuin viime vuoden lokakuussa, jolloin olen duon viimeksi nähnyt. Joka kerta joukossa on uusiakin ralleja, joista suurin osa on hyvällä maulla valittuja.
Voisin melkein vannoa, ettei Suomessa ole ainuttakaan trubaaduuria tai duoa, joka on soitellut keikoillaan esimerkiksi Judas Priestin Jawbreakeria tai Yngwie Malmsteenin Dreaming (Tell Me) -biisiä. Ihan tavallisimmasta päästä eivät myöskään ole lauantaina tulleet The Policen De Do Do Do, De Da Da Da, Marillionin Kayleight tai Manowarin Heart Of Steel.
Hyvä meininki jälleen kerran ja kesämmällä uudestaan.
maanantai 3. marraskuuta 2014
Rahtiksella 4. lokakuuta
Todennäköisesti kuluvan vuoden viimeinen terassiehtoo tuli viettettyä lokakuun alussa Wanhassa Rahtilaivassa Turussa. Ajankohtaan nähden keli oli varsin mukava, eikä palttoota paljon tarvittu lämpinä pysymiseen.
"Rahtis" sattuu olemaan lähikuppilani, jossa tulee etenkin kesäisin istuttua silloin tällöin. Tämänkertainen baarireissu oli kuitenkin todella extempore. Menin iltapäivällä autolla Rahtiksen ohi ja olin näkevinäni laulaja Taage Laihon laivan kannella käärimässä mikrofonin johtoa. Soitto Taagelle, joka kertoi hänen ja Garfieldin keikan alkavan noin tunnin kuluttua.
Kyseessä oli Rahtiksen vakioasiakkaan Valtten läksiäiset. Mies muutti kuulemma työn perässä Bahamasaarille. En tunne kaveria, mutta musiikkia menin paikalle kuuntelemaan. Tuttuja tuntui olevan valtava määrä.
Taage & Garfield ovat Rahtiksen vakioesiintyjiä. Kävellessäni kohti laivaa, kuului kauas kadulle versio Scorpionsin Always Somewherestä. Kyseistä kappaletta osasin odottaakin, mutta The Policen De Do Do Do, De Da Da Da ja Marillionin Keyleight eivät ensimmäisenä juolahda mieleen kaverusten 80-luvun heviin ja hard rockiin keskittyneitä biisivalintoja miettiessä. Hyvin kumminkin nekin joukkoon sopivat.
"Rahtis" sattuu olemaan lähikuppilani, jossa tulee etenkin kesäisin istuttua silloin tällöin. Tämänkertainen baarireissu oli kuitenkin todella extempore. Menin iltapäivällä autolla Rahtiksen ohi ja olin näkevinäni laulaja Taage Laihon laivan kannella käärimässä mikrofonin johtoa. Soitto Taagelle, joka kertoi hänen ja Garfieldin keikan alkavan noin tunnin kuluttua.
Kyseessä oli Rahtiksen vakioasiakkaan Valtten läksiäiset. Mies muutti kuulemma työn perässä Bahamasaarille. En tunne kaveria, mutta musiikkia menin paikalle kuuntelemaan. Tuttuja tuntui olevan valtava määrä.
Taage & Garfield ovat Rahtiksen vakioesiintyjiä. Kävellessäni kohti laivaa, kuului kauas kadulle versio Scorpionsin Always Somewherestä. Kyseistä kappaletta osasin odottaakin, mutta The Policen De Do Do Do, De Da Da Da ja Marillionin Keyleight eivät ensimmäisenä juolahda mieleen kaverusten 80-luvun heviin ja hard rockiin keskittyneitä biisivalintoja miettiessä. Hyvin kumminkin nekin joukkoon sopivat.
tiistai 31. joulukuuta 2013
Mad Hatter's Denin debyyttialbumi
Mad Hatter's Den on muutaman vuoden ikäinen heavy rock -yhtye Pirkanmaalta. Bändi on jotakuinkin sama kuin Iron Maiden -lainoja soitteleva The Coverslaves.
Orkesteri sai lisäpuhtia toimintaansa vuonna 2012, jolloin turkulaislaulaja Taage Laiho liittyi porukkaan. Maidenia mies lauloikin jo vuosia aikaisemmin The Coverslavesin riveissä.
Monessa mukana oleva Taage sopiikin yhtyeeseen kuin naula seinään. Kun hänen pääbändinsä Kilpi on pitänyt hieman hiljaiseloa, on mies ollut työllistetty kuluneena vuonna parinkymmenen keikan verran Mad Hatter's Denin ja osapuilleen saman verran duokumppaninsa Garfieldin kanssa. Tosin Kilpikin heitti tänään päättyvänä vuonna viitisentoista keikkaa.
Mad Hatter's Denin debyyttialbumi Welcome To The Den ilmestyi lokakuun lopulla. Levy tarjoilee 80-lukuista heviä Judas Priestin, Dion ja Iron Maidenin malliin. Bändin kaverit sanoivat jossain yhteydessä, että mukana olisi myös progevaikutteita sekä speed- ja thrashmetallia. Ainakaan minun korviin niitä ei pahemmin kuulu.
Orkesteri on aiemmin julkaissut Dark Wheel -EP:n ja Stone Cold Flame -singlen. Osa EP:n kappaleista löytyy esikoisalbumiltakin.
Levyn kappaleet ovat lähes kauttaaltaan tarttuvia. Montaa kertaa kiekkoa ei tarvitse pyörittää kun jo kertosäkeet alkavat kuulostaa tutuilta. Se on hieno piirre. Muista uuttuslevyistä mainittakoon vaikka Michael Monroen uusin, jota sai hinkata päivätolkulla ilman juuri minkäänlaista muistikuvaa. Sitten olikin jo aika luovuttaa ja siirtyä mielenkiintoisemman musiikin pariin.
En ole vieläkään onnistunut näkemään Mad Hatter's Deniä keikalla, mutta hanke varmaan toteutuu vuonna 2014.
Orkesteri sai lisäpuhtia toimintaansa vuonna 2012, jolloin turkulaislaulaja Taage Laiho liittyi porukkaan. Maidenia mies lauloikin jo vuosia aikaisemmin The Coverslavesin riveissä.
Monessa mukana oleva Taage sopiikin yhtyeeseen kuin naula seinään. Kun hänen pääbändinsä Kilpi on pitänyt hieman hiljaiseloa, on mies ollut työllistetty kuluneena vuonna parinkymmenen keikan verran Mad Hatter's Denin ja osapuilleen saman verran duokumppaninsa Garfieldin kanssa. Tosin Kilpikin heitti tänään päättyvänä vuonna viitisentoista keikkaa.
Mad Hatter's Denin debyyttialbumi Welcome To The Den ilmestyi lokakuun lopulla. Levy tarjoilee 80-lukuista heviä Judas Priestin, Dion ja Iron Maidenin malliin. Bändin kaverit sanoivat jossain yhteydessä, että mukana olisi myös progevaikutteita sekä speed- ja thrashmetallia. Ainakaan minun korviin niitä ei pahemmin kuulu.
Orkesteri on aiemmin julkaissut Dark Wheel -EP:n ja Stone Cold Flame -singlen. Osa EP:n kappaleista löytyy esikoisalbumiltakin.
Levyn kappaleet ovat lähes kauttaaltaan tarttuvia. Montaa kertaa kiekkoa ei tarvitse pyörittää kun jo kertosäkeet alkavat kuulostaa tutuilta. Se on hieno piirre. Muista uuttuslevyistä mainittakoon vaikka Michael Monroen uusin, jota sai hinkata päivätolkulla ilman juuri minkäänlaista muistikuvaa. Sitten olikin jo aika luovuttaa ja siirtyä mielenkiintoisemman musiikin pariin.
En ole vieläkään onnistunut näkemään Mad Hatter's Deniä keikalla, mutta hanke varmaan toteutuu vuonna 2014.
tiistai 6. elokuuta 2013
Taage & Garfield Rahtiksessa 27.7.
Aurajoen itärannalla Turussa sijaitseva Wanha Rahtilaiva eli tutummin Rahtis on tänäkin kesänä kunnostautunut tuomalla estradille kunnon livemusiikkia.
Taage & Garfield -duo esiintyi jo ainakin toistamiseen kuluvan suven aikana Rahtiksen kannella. Edellisestä keikasta ei ollut kuin kuukausi aikaa, mutta mikäpä hienoja biisejä hyvinä esityksinä olisi kuunella vaikka kerran viikossa.
Edellisellä kerralla juhlatunnelmaani jarrutti Norjan reissulle lähtö seuraavana päivänä. Tällä kertaa piti kaljatuoppeja pantata Viron matkan tähden. Kaverit tulivat hakemaan aamukahdeksalta sunnuntaiaamuna, joten kovin montaa ohrapirtelöä en viitsinyt kumota.
Duon kuukauden takaisesta keikasta poiketen Rahtis oli nyt tupaten täynnä porukkaa. Istumapaikat olivat kiven alla, mutta kaikki kai mahtuivat jotenkin sekaan.
Ilta oli todella hieno ja lämmin. Samaan aikaan järjestetty Down By The Laituri sai varmasti ihmisiä normaalia kesälauantaita enemmän liikkeelle.
Taagen ja Garfieldin setti oli periaatteessa sama kuin viimeksi, mutta mukana oli pari uuttakin vetoa. Ainakaan Roy Orbisonin tuotantoa en muista heidän toimestaan koskaan ennen kuulleeni. Muut kappaleet olivat pääosin raskaampaa osastoa kuten Queenia, Def Leppardia ja Black Sabbathia.
Taage & Garfield Rahtiksessa jälleen 17. elokuuta. Todennäköisesti minäkin.
Taage & Garfield -duo esiintyi jo ainakin toistamiseen kuluvan suven aikana Rahtiksen kannella. Edellisestä keikasta ei ollut kuin kuukausi aikaa, mutta mikäpä hienoja biisejä hyvinä esityksinä olisi kuunella vaikka kerran viikossa.
Edellisellä kerralla juhlatunnelmaani jarrutti Norjan reissulle lähtö seuraavana päivänä. Tällä kertaa piti kaljatuoppeja pantata Viron matkan tähden. Kaverit tulivat hakemaan aamukahdeksalta sunnuntaiaamuna, joten kovin montaa ohrapirtelöä en viitsinyt kumota.
Duon kuukauden takaisesta keikasta poiketen Rahtis oli nyt tupaten täynnä porukkaa. Istumapaikat olivat kiven alla, mutta kaikki kai mahtuivat jotenkin sekaan.
Ilta oli todella hieno ja lämmin. Samaan aikaan järjestetty Down By The Laituri sai varmasti ihmisiä normaalia kesälauantaita enemmän liikkeelle.
Taagen ja Garfieldin setti oli periaatteessa sama kuin viimeksi, mutta mukana oli pari uuttakin vetoa. Ainakaan Roy Orbisonin tuotantoa en muista heidän toimestaan koskaan ennen kuulleeni. Muut kappaleet olivat pääosin raskaampaa osastoa kuten Queenia, Def Leppardia ja Black Sabbathia.
Taage & Garfield Rahtiksessa jälleen 17. elokuuta. Todennäköisesti minäkin.
tiistai 9. heinäkuuta 2013
Taage & Garfield Rahtiksella 29.6.
Wanhan Rahtilaivan livetarjontaa ovat viimeaikoina edustaneet muun muassa Marky, Peetu ja Doug Blair -trio. Heidän keikastaan kirjoitinkin blogiini taannoin. Tuorein Rahtiksella näkemäni keikka oli Taagen & Garfieldin veto edellislauantaina.
Kaksi settiä heittäneet turkulaiskonkarit keräsivät yllättävän vähän väkeä paikalle, vaikka oli sentään lauantai-ilta. Ilma ei tosin ollut yhtä lämmin kuin mihin tänä kesänä muuten on totuttu. Rahtiksen keikat loppuvatkin jo ennen iltakymmentä, joten valitettavan harva osaa noin aikaiseen soittoaikaan varautua.
Väen vähyys ei esiintyjiä tai yleisöä haitannut. Meininki oli mukavan leppoisa. Kaverukset ovat keikoillaan soitelleet pääosin vanhoja hard- ja hevirokkibiisejä akustisina versioina. Jossain vaiheessa mukana oli suomirokkiakin Leevi and the Leavingsin tyyliin, mutta ilmeisesti ne ovat tippuneet matkan varrella pois. Ehkä parempi niin.
Taagella ja Garfieldilla on keikoillaan yllättäviä biisivalintoja, joihin tuskin törmää muualla. Kun on tottunut, että trubaduurit ja duot esittävät lähes poikkeuksetta aina samat Eaglesit ja CCR:t, ei moista vaaraa tämän kaksikon kohdalla ole.
Rahtiksella kuultiin muiden muassa versiot sellaisista biiseistä kuten Dokkenin Dream Warriors, Black Sabbathin Children Of The Sea, Judas Priestin Diamonds And Rust ja Whitesnaken Sailing Ships. Näitä biisejä eivät monet edes tunne, mutta siinäpä sitten menee helmiä sioille. Ne varmasti nauttivat, jotka tunnistavat.
Kaksi settiä heittäneet turkulaiskonkarit keräsivät yllättävän vähän väkeä paikalle, vaikka oli sentään lauantai-ilta. Ilma ei tosin ollut yhtä lämmin kuin mihin tänä kesänä muuten on totuttu. Rahtiksen keikat loppuvatkin jo ennen iltakymmentä, joten valitettavan harva osaa noin aikaiseen soittoaikaan varautua.
Väen vähyys ei esiintyjiä tai yleisöä haitannut. Meininki oli mukavan leppoisa. Kaverukset ovat keikoillaan soitelleet pääosin vanhoja hard- ja hevirokkibiisejä akustisina versioina. Jossain vaiheessa mukana oli suomirokkiakin Leevi and the Leavingsin tyyliin, mutta ilmeisesti ne ovat tippuneet matkan varrella pois. Ehkä parempi niin.
Taagella ja Garfieldilla on keikoillaan yllättäviä biisivalintoja, joihin tuskin törmää muualla. Kun on tottunut, että trubaduurit ja duot esittävät lähes poikkeuksetta aina samat Eaglesit ja CCR:t, ei moista vaaraa tämän kaksikon kohdalla ole.
Rahtiksella kuultiin muiden muassa versiot sellaisista biiseistä kuten Dokkenin Dream Warriors, Black Sabbathin Children Of The Sea, Judas Priestin Diamonds And Rust ja Whitesnaken Sailing Ships. Näitä biisejä eivät monet edes tunne, mutta siinäpä sitten menee helmiä sioille. Ne varmasti nauttivat, jotka tunnistavat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)