Taage & Garfield Rahtiksessa 23. toukokuuta

Lähibaarini Wanhan Rahtilaivan eli Rahtiksen kesäkauden livevedot aloitti viime lauantaina paikan vakioesiintyjiin kuuluva duo Taage & Garfield.

Turkulaisista pitkänlinjan hevimiehistä koostuva kaksikko on tullut nähtyä lähivuosina useampaankin kertaan Rahtiksen kannella. Ja mikä ettei, ainakaan minä en ole heihin ehtinyt kyllästyä.

Vaikka kesä on jo ovella, oli lauantaina sen verran tuulista, että se ilmeisesti esti monien terassilla istuskelun. Paljon enemmänkin sakkia olisi mahtunut.

Moni tuttunikin jäi pois, vaikka reteesti ilmoittivat Facebookissa olevansa tulossa keikalle. Sitä vartenhan baaritiski on auki, että vilukissat saavat lämmikettä ja joillakin näytti olevan eduskunnastakin tuttuja torkkupeittoja yllään. Käsittääkseni niitäkin saa tarvittaessa baarista.

Taagen ja Garfieldin esiintyminen alkoi puoli yhdeksän paikkeilla ja kesti puolisentoista tuntia. Setissä oli paljon samoja kappaleita kuin viime vuoden lokakuussa, jolloin olen duon viimeksi nähnyt. Joka kerta joukossa on uusiakin ralleja, joista suurin osa on hyvällä maulla valittuja.

Voisin melkein vannoa, ettei Suomessa ole ainuttakaan trubaaduuria tai duoa, joka on soitellut keikoillaan esimerkiksi Judas Priestin Jawbreakeria tai Yngwie Malmsteenin Dreaming (Tell Me) -biisiä. Ihan tavallisimmasta päästä eivät myöskään ole lauantaina tulleet The Policen De Do Do Do, De Da Da Da, Marillionin Kayleight tai Manowarin Heart Of Steel.

Hyvä meininki jälleen kerran ja kesämmällä uudestaan. 

Stratovariuksen "Live In Tampere" -dvd

Vanhan suosikkibändini Stratovariuksen uraa on tullut seurattua aktiivisesti, vaikka orkesterin nykytuotanto ei ole juurikaan vakuuttanut. Vanhatkaan levyt eivät enää soi yhtä usein levysoittimessani kuin takavuosina, mutta toisinaan niitä on mukava pyörittää vaikkapa illanistujaisissa.

Kun Stratovarius 80-luvun lopulla sai ensimmäisen levynsä ulos, pidin käärmekantista Fright Night -kiekkoa kohtalaisena Yngwie Malmsteen- ja Rainbow -kopiona. Eipä oikein herättänyt suuria tunteita suuntaan jos toiseen. Future Shock oli ja on silti kova biisi.

Voi sanoa, että suorastaan hurahdin Stratovariukseen alkusyksyllä 1997. Saman vuoden keväällä ilmestyi bändin läpimurtolevy Visions. Se oli herätys omalla kohdallani. Jostain syystä olin pitänyt yhtyettä koko 90-luvun tympeänä Helloween -kopiona. Nyttemmin kuunneltuna Visionsia aikaisemmatkin levyt ovat joko hyviä tai erittäin hyviä.

Stratovarius 2011

Jos aikakone joskus keksitään, voisin matkustaa vaikka juhannukseen 1995 ja Nummirockiin. Stratovarius soitti sinisellä lavalla pitkän keikan. Katsoin sen alusta loppuun, mutten innostunut. Nyt asia olisi varmasti toisin.

Yhtye on ajankohtainen juuri nyt, sillä tänään julkistettiin uusi rumpali poislähteneen Jörg Michaelin tilalle. Heppu on nimeltään Rolf Pilve ja hän on 24-vuotias suomalainen. En ole koskaan kuullutkaan koko miehestä, mutta varmaan hän on paikkansa ansainnut. Luulisi Stratovariuksen kaltaiseen bändiin olevan suorastaan tunkua. Oli kyse sitten kitaristin, basistin tai rumpalin paikasta. Ne kaikki ovat lähivuosina vaihtuneet.

Stratolta ilmestyy kesäkuun lopussa dvd "Under Flaming Winter Skies - Live In Tampere", joka nimensä mukaisesti on kuvattu Tampereen Pakkahuoneella. Tänään näin ensimmäisen näytteen siltä.

Taage & Garfield Wanhassa Rahtilaivassa

Perjantaina 12. elokuuta Turun Aurajoessa lepäävässä Wanhassa Rahtilaivassa esiintyi Taage & Garfield duo. Kyseessä on Kilven laulajana parhaiten tunnetun Taage Laihon ja kitaristi Kari "Late" Karvisen muodostama kokoonpano. Late on toiminut Kilven roudarina vuodesta 2006 ja on pitkänlinjan harrastajamuusikko.

Duolla on ollut jonkun verran keikkoja Turussa, mutten ole aikaisemmin päässyt kokemaan heidän performanssiaan. Nyt se onnistui helposti, koska kotiovelta Rahtilaivaan on vain kivenheitto.

Viime juhannuksena Taage ja Late esiintyivät turkulaislähiö Runosmäen Satama -pubissa. Eräs tuttuni kommentoi tapahtumaa puuttumatta sen musiikilliseen antiin. "Koko ajan sai olla varuillaan, koska baarissa oli väkivaltainen tunnelma. Naamaan asti tatuoituja tyyppejä", hän kuvaili juhannusaaton tunnelmia. Samat hörhöt taisivat olla Rahtilaivassakin katkokävelemässä.

Wanhan Rahtilaivan uudet vetäjät ovat vanhoja tuttujani. Tiedä sitten tarkalleen mitä "vanhalle" Rahtilaivalle oikein tapahtui, mutta baari oli kiinni kesän parhaimman ajan ja avattiin vasta muutama viikko sitten. Livemusiikki sopii tähän laivabaariin oikein hyvin. Tänään siellä näyttää esiintyvät Saints & Sinners -niminen ryhmä, joka on myös erikoistunut hevicoverbiiseihin.

Koska Taage ja Late ovat tunnetusti kovia hevimiehiä, oli kappalevalokoimassa pelkästään tuon genren biisejä. Beatlesia, Eric Claptonia, Elton Johnia tai vastaavia standardeja ei kuultu. Sen sijaan valikoimassa oli hyvinkin erikoisia tapauksia, joita ei heti luulisi yhdenkään trubaduurin tai duon esittävän akustisesti. Judas Priestin Jawbreaker, Yngwie Malmstenin Dreaming, Lita Fordin Close My Eyes Forever tai 80-luvun puolivälin hevitähtien hyväntekeväisyyskappale Hear N' Aidin Stars yllättivät ainakin minut. Ehkä olen niin rutinoitunut Bon Joviin ja Scorpionsiin, että niiden lomassa edellä mainitut viisut melkeinpä hätkähdyttivät. Koska tapahtumaa mainostettiin "Kilven Taagella", kumppanukset soittivat illan viimeisenä rallina Kilven hitin Sielut iskee tulta.

Taage lupaili duon esiintyvän Rahtilaivassa vielä monta kertaa. Kannattaa mennä kuuntelemaan, mikäli luulee ymmärtävänsä jotain hyvän musiikin päälle.