Magna Vice: Serpent Of Wisdom

Turkulainen hard rockia ja progea yhdistelevä Magna Vice julkaisi elokuussa debyyttilevynsä Serpent Of Wisdom.

Pitkään ja hartaasti tehtyä kiekkoa juhlistettiin Turun Klubilla elokuun lopulla. Susanne Jokisen kuvaamalla videolla näkyy mahtava valoshow ja välittyy hyvät soundit.

Serpent Of Wisdomin on julkaissut jyväskyläläinen Inverse Records. Pulju on ainakin minulle ennestään tuntematon. Selaamalla heidän kataloogiaan havaitsin, että tallissa on sellaisia yhtyeitä kuin Carnal Demise, Vuohivasara ja Red Moon Architect.

Pienjulkaisuksi Serpent Of Wisdom on todella laadukas. Levyä on hinkattu studiossa kauan, eikä se voi olla kuulumatta lopputuloksessa. Tässä tapauksessa pelkästään positiivisessa mielessä.

Musiikillisesti Magna Vice liikkuu 70-luvun tunnelmissa. Mieleen tulevat yhtyeet kuten Rush ja Led Zeppelin.

Levyllä on ainoastaan seitsemän kappaletta. Tämä johtuu siitä, etteivät biisit ole minuutin mittaisia punkpläjäyksiä, vaan pitkiä sävelteoksia. Sanoituksissa teemana on hallusinaatioista kärsivä sotaveteraani.

Suoremman rokin ystäville Magna Vicea on helpoin lähestyä kestoltaan lyhyemmästä päästä olevalla kappaleella Hope You Find Your Way Out, josta julkaistiin viime vuonna musiikkivideokin.

Levyarvioista päätellen Serpent Of Wisdom on levinnyt hyvin ympäri maailmaa. Yhtyeen FB-sivuilla on viime aikoina lähes päivittäin julkaistu linkkejä eri musiikkikriitikoiden teksteihin.

Magna Vicen musiikki on suurelle yleisölle sen verran vaativaa, että bändi  tuskin nousee suuren yleisön suosikiksi. Monissa liemissä keitetyt konkarimuusikot eivät moista varmaan odotakaan.

Yhtyeen musiikin luulisi toimivan 40-55 -vuotiaille miehille. Sellaisille, jotka ymmärtävät jotain hevin, hard rockin ja progen päälle. Varsinaista pillumagneettimusiikkia tämä ei ole, mutta saattaapa jokunen naispuolinen fanikin löytyä.

Serpent Of Wisdomia saatavilla ainakin Levykauppa Äxästä ja Cdon.comista.

Facebookissa https://www.facebook.com/pages/Magna-Vice/360669000669109
Twitterissä https://twitter.com/MagnaVice

Magna Vice - progressiivista hard rockia Turusta

Magna Vice on pari vuotta vanha turkulaiskokoonpano. Yhtyeen musiikkia on verrattu sellaisiin nimiin kuin Led Zeppelin, Rush ja Frank Marino.

Bändin debyyttisingle Hope You Find Your Way Out  ilmestyi viime vuonna ja kokopitkää levyä on ehditty jo tovi odotella. Ilmeisesti sen saa asettaa cd-soittimeen hyvinkin pian.

Magna Vicen kaverit ovat soittaneet paikkalisissa orkestereissa 80-luvulta lähtien. Sellaiset bändit kuten Spooky Mood, Law, Taage Laiho Gang ja The Smell lienevät tuttuja joillekin.

Kävin tammikuun 19. päivä valokuvaamassa yhtyettä Liedon Tuulissuolla sijaitsevalla bänditarvikevarastolla, jossa oli tarkoitukseen soveltuva tila. Kuvia on tarkoitus käyttää promootion yhteydessä ja tulevan levyn sisävihkossa.

Rokbar Turussa

Osoitteeseen Aurakatu 14, Turku, aukesi viikko sitten uusi kapakka, jolla on lyhyt ja ytimekäs nimi - Rokbar.

Poikkesin Rokbarissa viime yönä. Paikka oli oikein positiivinen yllätys. Sisäänpääsy- tai narikkamaksuja ei ollut. Tila oli avara ja komeasti sisustettu sekä sopivan kokoinenkin. Iso tuoppi olutta maksoi viisi euroa. Henkilökunta oli portsareita myöten ystävällistä.

Tiskin takana nuori nainen tuijotteli pää kenossa ilmeisesti jotain näyttöruutua. Päättelin hänen olevan baarin tiskijukka. Hän kai vaihteli kappaleita tietokoneelta. Välillä isoihin taulutelevisoihin pamahti musiikkivideoita, mutta valtaosan ajasta niissä näkyi tekstiplanssi, jossa luki kulloisenkin kappaleen esittäjä ja seuraavaksi tulossa oleva biisi.

Musiikkilinja oli hyvin metallivoittoista. Sepultura, Kreator, Ministry, System Of A Down ja yllättäen jopa Rush soivat. Varsinaista kasariheviä ei tainnut tulla lainkaan, ellei sitten joku Iron Maidenin 80-luvulla tekemä kappale tullut jossain välissä. Toivottavasti tämä oli vain dj-tytön maku, eikä baarin varsinainen linja. Itse en ainakaan jaksa tuntitolkulla kuunnella rankkaa jynkytystä ja örinää.

Muutaman tunnin aikana kapakassa ehti käydä jonkun verran tuttuja naamoja. Oli harrastajamuusikoita turkulaisbändeistä kuten Cannibal Accident ja Arch Goat, viime vuoden Voice Of Finland -voittaja Mikko Sipola ja musiikkitoimittaja Nalle Österman.

Rokbarissa on välillä tarjolla livemusiikkiakin. Avajaisissa esiintyi duo Taage & Garfield. Tulossa on ainakin Erkki Seppänen, jonka joku saattaa tietää sellaisista yhtyeistä kuin Dreamtale ja Kypck. Keikkajulisteen perusteella hän esiintyy akustisena itse itseään säestäen.

Kadun toisella puolella oleva rockhenkinen Whisky Bar saa Rokbarista kovan kilpailijan. Tai on jo varmaan saanutkin.

Finnlevyn Heavy Rock -kokoelmalevyt

Suomessa julkaistiin 80-luvun alussa muutamia vain täkäläsille markkinoille tarkoittetuja kokoelmahevilevyjä. Niiden eliittiä ovat Finnlevyn kasaamat Heavy Rock ja Heavy Rock 2.

Viikonloppuna tuli pitkästä aikaa kaivettua kiekot esille. Molemmat älppärit ovat hyvää taustamusiikkia illanviettoon.

Heavy Rock -levyt sisältävät molemmat 12 kappaletta. Ensimmäisen levyn tunnetuin biisi on Rainbowin I Surrender. Bändi on edustettuna myös toisella raidalla, All Night Longilla. Samoin Status Quolta on mukana kaksi esitystä, What You're Preposing ja Something 'bout Baby I Like. Muut yhtyeet ovat Rush, Saga, Thin Lizzy, Nazareth, Black Sabbath, Graham Bonnet, Kiss ja Def Leppard.

Levyn kummajainen on Sagan Compromise. Yhtye luokiteltiin jostain syystä heviksi, kuten tuohon aikaan moni muukin sinne kuulumaton. Compromise on levyn heikoin lenkki. Def Leppardin Hello America on sekin kummallinen otanta, koska High'n'Dry -levyllä olisi ollut paljon parempaakin tavaraa.

Black Sabbathin Die Young on yhtyeen kovimpia biisejä. Nazarethin Dressed To Kill kulkee kuin luotijuna, mitä ei voi sanoa The Fool Circle -levystä, jolta se on poimittu. Graham Bonnetin tunnetuin soolobiisi Night Games on aina yhtä loistava. Thin Lizzyn Chinatown puolustaa myös paikkaansa ja Kissin imelä discopop Shandi menee sekin mukana, vaikkei sillä hevin kanssa mitään yhteistä olekaan.

Ilmeisesti ensimmäisen Heavy Rockin menestyksen saattelemana markkinoille tuli alkuvuodesta 1982 (päätellen sisäkannen Zero Nine -mainoksista, levyissä kun ei ole edes julkaisuvuotta) persoonallisesti nimetty Heavy Rock 2. Osittain samojen artistien tähdittämä levy on kokonaisuutena parempi kuin ensimmäinen.

Levyn outolintu on Starfighters. Brittiläistä uuden aallon heviä soittanut yhtye jäi tuntemattomaksi, mutta Suomessa sen tietävät ainakin tämän levyn omistajat. Alley Cat Blues toimii hyvin tunnetuimpien biisien välissä.

Graham Bonnet tunnelmoi I'm A Lover -biisillä, joka ei heviä nähnytkään. Komea kappale, mutta väärässä paikassa.

Jo mainittu Zero Nine julkaisi debyyttinsä näihin aikoihin Finnlevyn kautta. Visions Scenes And Dreams samannimiseltä älppäriltä on mukana Heavy Rock 2:lla.

Levyn tunnetuin esitys on Motörheadin Ace Of Spades, joka kohosi nopeasti suureksi hevianthemiksi. Vuosikymmenet eivät ole kuluttaneen kappaletta lainkaan. Tässä biisi on livenä No Sleep 'till Hammersmith -klassikkolevyltä.

Musiikkia illanviettoihin.


Motörhead on puoliksi mukana toisellakin kappaleella. Girlschoolin kanssa esitetty Please Don't Touch on hieno ralli. Samaa voi sanoa Girlschoolin C'mon Let's Go:sta. Heavy Rock 2:n parhaimmistoa.

Def Leppard edustaa Bringin' On The Heartbreakin voimin. Tajuttoman komea kappale, joka sai muutamaa vuotta myöhemmin kovin tutunkuuloisen kaiman Amerikasta, nimittäin Cinderellan Nobody's Foolin.

Nazarethin Love Hurts ja Rushin Closer To The Heart ovat molemmat mahtiballadeja ja tässä yhteydessä livenauhoituksia. Kissin raivokas I levyltä Music From The Elder on bändin tuntematon helmi. Black Sabbathin Turn Up The Night on aivan turhaan jäänyt sekin paitsioon vuosien saatossa, eikä Thin Lizzyn Angel Of Deathiakaan lueta heidän klassikokseen. Syyttä suotta.

Kuka mahtaa nämä levyt olla koostanut? Oli kuka oli, hän onnistui tehtävässään hyvin. Pari pientä kaunesvirhettä toki löytyy, mutta kokonaisuutena hieno suoritus. Usein suomalaiskokoelmat tuntuvat aivan lonkalta heitetyiltä. 

Levyjen kansitaiteesiin ei ole panostettu paljoa. Kakkoslevyn sisäpussissa puffataan kuusamolaista Zero Nineä, mutta muuta informaatiota ei löydy.