Härmälän rotkolla

Härmälän rotko on Maskussa lähellä Naantalin rajaa sijaitseva geologinen luonnonnähtävyys, joka on mahdollisesti syntynyt maanjäristyksen seurauksena. 

Rotkon pohjalla pystyy etenemään kymmenien metrien matkan mahtavien kiviseinien kohotessa parhaimmillaan parinkymmenen metrin korkeuteen. 

Kävin Härmälän rotkolla ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten. Ihan jokavuotinen käyntikohteeni se ei ole, mutta asia tuli hiljattain puheeksi työkaverini Petterin kanssa. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja viime viikonloppuna Toyota Yariksen suuntana olikin Masku. 

Vaikka olimme mielestäni aikaisin liikkeellä, oli paikalla jo pari muutakin seuruetta. Korona-aikana kiinnostus luontokohteisiin on noussut huimasti ja esimerkiksi tästä blogista on laskurin mukaan katseltu varsinaissuomalaisia ulkoilupaikkoja oikein urakalla. 

En ole aikaisemmin mennyt rotkon läpi vuoren toiselle puolelle, vaan olen käynyt kääntymässä perällä. Olen luullut raon olevan ahdas, mutta tilaa olikin reilusti isommallekin äijälle. 

Rotkon toisella puolella olevien tikapuiden jälkeen tulee melko kinkkinen kohta. Kyseessä voi huonolla tuurilla olla viimeinen luontoretki, ellei ole varovainen. Kallio on todella jyrkkä, eikä oikein ole mistä ottaisi tukea. 

Kiipeäminen rotkon takaa Pakattulanvuoren laelle palkitsee komeilla maisemilla. Vastapäätä näkyy Naantalin Luonnonmaan saari ja yhdestä välistä pilkottaa Naantalin keskiaikainen harmaakivikirkko. 

Härmälän rotkolla

Härmälän rotko Maskussa on erikoinen luontokohde Varsinais-Suomessa. Maakunnassa ei tietääkseni ole mitään vastaavaa paikkaa. Kymmeniä metrejä pitkän rotkon seinät kohoavat nekin reilusti yli kymmenen metrin korkeuteen.

Maskun ja Naantalin rajamailla sijaitseva Pakattulanvuori Härmälän rotkoineen oli kokenut metsurin moottorisahan sitten viime käyntini. Lokakuussa rotkon edusta näytti huomattavasti vaikuttavammalta kun puut eivät ole edessä häiritsemässä.

Rotkon syntyhistoriaa on arvuuteltu kautta aikojen. On jopa ehdotettu raon tulleen salaman iskusta tai maanjäristyksen voimasta, mutta oikeammin syynä lienee ollut kalliolohkareen irtoaminen vuoresta.

Härmälän rotkoon nouseminen vaatiin jonkun verran ponnistuksia. Se ei onnistu aivan jäykkä- tai kompurakoipisilta. Paikalla ei ole oikein mitään mistä ottaa tukea. Itse kiipesin rotkoon kallion alussa olevan lippaluolan kohdalta. Paluu onkin sitten taas eri juttu, mutta sekin käy joko samaa reittiä pitkin tai sitten lippaluolan vierestä, jossa on ehkä helpompi ja porrasmaisempi paikka.

Sisällä halkeamassa voi joillekin tulla klaustrofobinen olo. Mikäli on paljon katsellut vaikkapa Taru Sormusten herroja tai kauhuelokuvia, saattaa sekin aiheuttaa päänupissa jonkinmoista oireilua.

Pakattulanvuoren päältä, jonne en tällä kertaa kömpinyt kuten ei kukaan muukaan seurueestamme, näkee hyvin Naantaliin. Selvästi erottuvat ainakin Naantalin kirkko ja presidentin kesäasunnon Kultarannan graniittilinnan torni.

Härmälän rotko Maskussa

Härmälän rotko Maskussa kuuluu Varsinais-Suomen erikoisimpiin luonnonnähtävyyksiin. Syvän kalliohalkeaman syntyhistoria on mysteeri.

Niemenkulmalla, Maskun ja Naantalin rajamailla sijaitseva Härmälän rotko on mutkikkaan pikkutien takana. Matkalla näkyy niin entisiä kyläkauppoja kuin kovan rahan uudisrakennuksiakin.

Rotko sijaitsee Pakattulanvuorella, jonka laelta aukeaa komeat maisemat pitkin poikin. Presidentin kesäasunto Kultaranta näkyy hyvin, samoin Naantalin kirkko.

Halkeaman synty on arvoitus. Syyksi on arveltu tuhat vuotta sitten alueella vellonutta merta, joka olisi laajentanut kalliohalkeamia nykyisen kaltaiseksi. Myös jääkauden jälkeistä maanjäristystä on ehdotettu.

Pystysuorat kalliot nousevat halkeamasta yli 20 metrin korkeuteen. Välissä saattaa klaustrofobiaa taipuvaisille tulla oireita, mutta ylipäätään siellä ei hädän päivää pitäisi olla. Rotkoon on melko helppo kiivetä; ainoa hankala kohta on heti alussa, jossa on hieman korkeampi nousu.

Kiipeäminen Pakattulanvuoren päälle jäi tällä kertaa väliin, mutta itse rotkossa tuli viettetyä aikaa sekin edestä. Sinne mahtuu kevyesti isompikin äijä, eikä tarvitse pelätä juuttumista kivien väliin.

Rotkon edustaa oli parturoitu sitten pari vuoden takaisen edellisen käyntini. Puita ja puskia oli kadonnut oikein urakalla. Parempi niin, sillä nyt luonnonihme näyttäytyy tien suuntaan kaikessa komeudessaan.

Maskusta Mietoisten kautta Mynämäelle

Lauantaina 20. huhtikuuta hyppäsimme autoon Pete W. Päivärinnan kanssa. Alustavasti suuntana oli Mietoisenlahden lintutorni.

Kustavintietä ajellessa tuli mieleen, että samalla voisi poiketa Härmälän rotkolla. Ilmeisesti maanjäristyksen aikoinaan synnyttämä kallionhalkeama sijaitsee Maskun Maanpäässä.

Rotko on tuttu paikka parilta edelliseltä käyntikerralta, eikä nyt ollut tarvetta kiivetä halkeaman sisälle. Siellä oli yhä lunta, joka kyllä muuten oli mukavasti haihtunut kuluneen viikon aikana.

En ollut aikaisemmin käynyt rotkon yllä Pakattulanvuorella. Näkymät olivat komeat. Naantalin kirkko tuntui olevan vain kivenheiton päässä, vaikka todellisuudessa sinne on linnuntietäkin matkaa monta kilometriä.

Tuuli oli vuoren päällä aivan hillitön. Kyyneleet valuivat silmistä ja tukka oli lähteä päästä! Valokuvaaminen noissa olosuhteissa ollut yhtä vaivatonta kuin normaalisti. Tällä kertaa yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa; tuulisuus ei meinaan näy kuvissa lainkaan.

Kevään ensimmäiset bongaamani leskenlehdet löytyivät Härmälän rotkon lähistöltä. Se saattaisi olla suotuisa paikka myös käärmeille nautiskella auringosta. Ainuttakaan matelijaa ei kumminkaan näkynyt.

Härmälän rotkolta matka jatkui Mietoisiin. Kuustonlahden lintutorni on puutteellisesti viitoitettu, joten alkoi usko hiipua sen löytämiseen. Löytyi kuitenkin.

Pellolla näkyi paljon naurulokkeja, mutta muuten oli aika hiljaista.

Mietoistenlahden Vasikkahaan torni on kooltaan aivan eri kaliiberia kuin Kuustonlahden kaimansa. Kymmenmetrinen rakennelma on jykevöitynyt sitten viime käyntini, eikä enää heilunut pätkääkään ylös kiivetessä.

Tornissa tipuja kiikaroi mynäkeläismies, joka arveli muuttolintujen invaasion saapuvan vasta viikon kuluttua.

Mynämäen Korvensuunkoskella tulikin käytyä pari kuukautta sitten. Silloin se oli erikoisen näköinen valtavine jäämuodostelmineen. Virtaus oli heikkoa, mutta jäämassojen välissä luikerrellut vesi teki siitä komeaa katseltavaa.

Nyt Korvensuussa oli täysin eri meininki. Vesimassat kuohusivat ja pauhu kuului kauas.

Härmälän rotkossa

Turun lähellä Maskussa sijaitsee mielenkiintoinen luontokohde, Härmälän rotko. Mutkikasta pikkutietä pitkin pääsee aivan rotkon viereen, joten laiskempikin henkilö pystyy melko vaivatta tarkastelemaan tätä erikoista paikkaa. Retki Härmälän rotkolle vaikka helppo sunnuntaiajelukohde.

"Härmälän rotko on mielenkiintoinen geologinen nähtävyys Maskun ja Naantalin rajalla.
Mahtavan kallion kohtisuoraan halkaiseva rotko on korkeudeltaan parhaimmillaan parikymmenmetrinen. Halkeama on syntynyt mahdollisesti maanjäristyksen seurauksena. Toisen teorian mukaan kallio halkesi, seitsemisen metriä nykyistä korkeammalla aaltoilleen meren laajentaessa kallion luontaisia halkeamia.
Kätkö on kallion laella, jolta avautuu mukava näkymä merenlahdelle." (http://www.geocaching.com/)

"Ajo-ohje: Käänny Naantali-Masku tieltä Niemenkulman suuntaan ja vajaan kolmen kilometrin jälkeen vasempaan Maanpään viitalta. Vajaan kilometrin päästä tulee käännös kohti Härmälää ja vajaan kahden kilometrin päästä ota suunnaksi Muninpää. Rotkolle vievä soratie kääntyy vasemmalle. Vesitse päästään myös sujuvasti rotkon tuntumaan." (http://www.geocaching.com/)

Halkeamassa mahtuu isompikin äijä etenemään muutaman kymmenen metrin matkan. Tässä Sunttu Sundellin tyylinäyte.

Rotkon edustalla oli "tilataideteos".

Joku seikkailija on ladannut Youtubeen pätkän Härmälän rotkosta.

---