Näkymiä Kaasavuorelta Airistolle

Turun Hirvensalon Maanpäässä sijaitsee Kaasavuori. Se on näköalapaikka ja lähiluontokohde, josta aukeaa komeat maisemat Airiston merialueelle. 

Ennen korona-aikaa Kaasavuori oli vielä melko tuntematon muiden kuin paikallisten keskuudessa. Kun sohvaperunatkin innostuivat luontoretkeilystä, muuttui tilanne radikaalisti. Opastusta vuorelle ei ole vieläkään, mutta Föli-bussin päätepysäkiltä polkuja seuraamalla löytää kohteeseen. 

Kuluvalla viikolla on ollut kovin tuulista. Kun eräänä päivänä sattuikin olemaan tyyni keli, pirautin Vikströmin Matille, että kiinnostaisiko visiitti Hirvensaloon. Vastaus oli myöntävä. 

Vepsän saari, Ruissalon puolella Villa Kuuva ja Myyntimiesten sauna sekä monta muuta kohdetta löytyi, kun hetken tiirailimme merelle. 

Ensimmäisessä kuvassa näkyy alueen tunnetuin saari Loistokari. Se oli ainakin vielä taannoin myytävänä 680 000 euron hintaan. Kumma, ettei noin legendaarinen saari ole mennyt kaupaksi.

Loistokarin historiaa linkissä https://fi.wikipedia.org/wiki/Loistokari

Pari edellistä blogijuttuani Kaasavuoresta löytyvät alta:

https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/08/iltahetki-maanpaan-kaasavuorella.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2023/10/auringonlasku-kaasavuorella.html

Auringonlasku Kaasavuorella

Lauantaina 23. syyskuuta suuntanani oli Turun Hirvensalon Maanpää. Siellä sijaitsee Kaasavuori, josta on komeat näkymät Airiston merialueelle. 

Kallion laelta katsellessa erottaa muun muassa Loistokarin-, Rajakarin- ja Vepsän saaret. Muuten sitten pitääkin olla enemmän asiantuntemusta, koska ainakaan minä en osaa nimetä horisontissa näkyvän Rymättylän puolen saaria. 

Kaasavuorella oli kauniina lauantai-iltana jonkun verran porukkaa. Perhe teini-ikäisine lapsineen nautti piknikistä. Paikalle saapui myös eläkeläispariskunta Hirvensalon Pikisaaresta. Heidän kanssaan juttelinkin tovin, aiheena Rajakarin läheltä puolitoista vuotta sitten löytynyt vuonna 1994 kadonneen lakimiehen ruumis. 

Iltalehti uutisoi viimeksi eilen, että Keskusrikospoliisi etsii ruumiita Airistolla. Meren pohjassa on kymmeniä potentiaalisia kohteita. Ylen jutussa aiheesta tarkemmin https://yle.fi/a/74-20052615

En lähtenyt Kaasavuorelle ruotsinlaivat mielessä, mutta yhtäkkiä huomasin Baltic Princessin lipuvan Iso-Pukin saaren takaa. Pian näkyi Viking Gracekin. 

Latailin näitä samoja auringonlaskukuvia Facebookin kuvasivulleni. Tykkäyksiä on tullut huimat 104 tähän mennessä, mikä lähentelee sivustoni ennätyslukemia.

Iltahetki Maanpään Kaasavuorella

Turun Hirvensalon Maanpäässä sijaitsee komea näköalakallio, Kaasavuori. Kuulin paikasta vasta viitisen vuotta sitten, vaikka olin tietämättäni tuijottanut sitä vuosikausia Vepsän saarireissuilla käydessäni. Vesibussi nimittäin ajelee reitillään vuoren ohi.

Hirvensalo on tunnettu siitä, että siellä asuu Turun rikkain väestö. Kaasavuorella käydessä ei silti tarvitse olla porho, jääkiekkoilija tai yritysjohtaja, koska melkein suoraan kohteen viereen pääsee kaupungin bussilla numero 53. 

Linja-auton päätepysäkin vierestä lähtee polku metsään, joka muutaman sadan metrin jälkeen päättyy näköalakalliolle. Lähtöpistettä lukuun ottamatta polkua ei ole merkitty mitenkään. Eksymisen vaaraa ei silti juurikaan ole. 

Korona-aika on tehnyt tästäkin luontokohteesta kiinnostavan. Sitten edellisen vierailuni vuosi sitten, on bussin kääntöpaikan viereen tehty pieni parkkipaikka. Siihen mahtuu kolme autoa. Joku neropatti tosin oli keplotellut kärrynsä vinottain neljänneksi. 

Isohkon postilaatikkorivistön perään mahtuu siihenkin kolme autoa. Kuinka ollakaan, nekin oli nyt valloitettu. 

Odottelin vinoparkissa puolisen tuntia, kunnes metsästä saapasteli ensimmäiset ihmiset. He olivat ikävä kyllä liikkeellä polkupyörillä. Ajattelin, että kun tänne asti on tultu, niin en viitsi luovuttakaan. 

Seuraavana vuorossa oli reippaan oloinen keski-ikäinen mies. Hän oli jo menossa autoon, mutta hetken takaluukkuun nojattuaan lähtikin kävelemään kaupungin suuntaan. Odotteluni kuumassa autossa jatkui hyttysten seurassa. 

Lopulta, noin 45 minuutin jälkeen paikalle pelmahti uhkeasti varusteltu blondi, joka kurvaili kaaransa pois ja minä huokaisin helpotuksesta parkkipaikan vapauduttua.   

Kaasavuorelta aukeaa huikeat näköalat Airiston merialueelle. Lyhyehkö polkukin on hieno väkkäröine saaristolaismäntyineen. 

Tiedä sitten minne kaikki ihmiset olivat piiloutuneet kauniina heinäkuisena iltana. Kalliolla ei ollut kuin kaksi nuorta naista piknikillä. 

Tytöt olivat ainakin omien sanojensa mukaan autuaan tietämättömiä parkkipaikkaongelmista. Ihmettelin mielessäni miten niin voi olla, koska jouduin jonottamaan kolme varttia tänne päästäkseni. 

Zoomaillessani merelle osoitin heille suunnan, josta viime keväänä löytyi vuonna 1994 kadonneen lakimiehen ruumis 44 metrin syvyydestä. Huomasin tosin pian, etteivät juttuni kiinnostaneet paskan vertaa.

Ajatellessani kohtalotovereitani kiroamassa bussipysäkillä minne autonsa voisi jättää, en kupannut vuorella yhtään sen enempää kuin oli tarve vaati, vaan lähdin tekemään tilaa muille.

 

Laura Kaasavuorella

Turkulainen Laura on tuttuni vuosituhannen alusta. Kysyin häntä aikoinaan fotomalliksi ja sittemmin kuvia onkin kertynyt aina toisinaan. Edellisestä kerrasta oli tosin aikaa jo reilu kaksi vuotta. Tuolloin kävimme Paraisten Lillhomenissa http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/03/laura-kevattalvisessa-lillholmenissa.html

Tällä kertaa kuvauspaikkana oli Turun Hirvensalon Maanpäässä sijaitseva Kaasavuori. Sieltä avautuu komeat näkymät Airiston merialueelle. Katse tavoittaa vastarannalla olevan Ruissalon kuin kauempana siintävän suosikkisaareni Vepsäkin.

Kävimme Kaasavuorella huhtikuun puolivälin tienoilla. Paikka on selvästi tullut kuluneen koronavuoden aikana tutuksi monille muillekin, koska ulkoilijoita tuli ja meni. Löytyi kumminkin hetki, jolloin sai olla rauhassa ilman satunnaisia lenkkeilijöitä. 

Nelli näköalapaikalla

Kävin heinäkuun loppupuolella turkulaisen harrastajanmallin Nellin kanssa ottamassa fotoja Turun Hirvensalon Maanpään näköalapaikalla.

Korkea kallio on ollut vuosikaudet tuttu mereltä päin Vepsän reissuilla vesibussi MS Lilyn kannelta, mutta vasta noin kuukausi sitten kävin kuikuilemassa sieltä Airiston suuntaan. Samalla juolahti mieleen, että täältähän voisi saada mallikuvia.

Nelli on tuttu parin vuoden takaa, eikä hänelle tarvinnut selitellä mikä homma on meneillään. Harmi kyllä, kuvausalue olikin vähän suppeampi kuin kuvittelin. Ei meinaan ole kenenkään etu, että malli tai kuvaaja tippuu alas.

Kallionkielekkeen välittömässä läheisyydessä nukkui muutama henkilö riippumatoissa. Vaikka  aamupäivä oli jo pitkällä, ei kukaan kiinnittänyt toimiimme minkäälaista huomiota. Kadehdittavat unenlahjat, etenkin kun juttelimme täysin normaalilla äänenvoimakkuudella!