Oukkulanlahden luontopolulla

Taannoin Kustavissa käydessäni poikkesin Lemun kirkonkylän kautta Oukkulanlahdelle, joka on tunnettu lintuvetenä. 

Oukkulanlahti on Natura-aluetta ja sen pinta-ala on noin 900 hehtaaria. Yhdessä Halkkoaukon, Aitsaarenrauman ja Rukanaukon kanssa se muodostaa suurimman ja yhtenäisimmän kokonaisuuden Lounais-Suomen merenlahdista. 

Oukkulanlahteen voi tutustua Kaidanpään lintulavalta käsin, jonne kuljetaan suuntaansa 1,3 kilometrin mittaista luontopolkua pitkin. 

Välillä huonokuntoisuutensa vuoksi käyttökiellossakin ollut polku on kokenut renesanssin ja se vihittiin uudelleen käyttöön viime viikolla. 

Päivä oli vaihteeksi jopa lähes kesäinen ja vähempikin vaatetus olisi riittänyt ulkoiluun. Nyt sitten ahersin auringonpaisteessa polulla, joka tuntui huomattavasti pidemmältä kuin onkaan. 

Kuten muistelinkin, oli polun metsäosuus varsin komea. Vanhoja pystyyn lahonneita puita, valoja ja varjoja.  

Uudet pitkospuut ovat järeitä ja leveitä lankkuja, eivätkä mitään onnettomia kapeita parruja, joita pitkin kävellessä saa olla kieli keskellä suuta. Reitin varrella on peräti viisitoista uutta infotaulua, joissa kerrotaan alueen eläimistä ja luonnosta. 

Luontopolun alussa Kiuaskarintiellä olevalle parkkipaikalle ei mahdu kuin kolme autoa, joten se voi muodostua ongelmaksi ainakin viikonloppuisin. 

Olen käynyt kerran aikaisemmin Oukkulanlahdella. Se tapahtui melko tarkkaan kuusi vuotta sitten. Tarinaa siitä voi lukea linkistä http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/05/oukkulanlahti-lemussa.html

Sammakkolammella

Ruokasammakkoa eli syötävää sammakkoa (Pelophylax esculentus) on esiintynyt ainakin viime kesästä lähtien eräässä lammessa Turun Ruissalossa. Ne sattuivat olemaan myös ensimmäiset tänä vuonna tapaamani kurnuttajat.

Kun viime kesänä lammikosta kuului armoton ääntely, olivat eläimet nyt hiljaa ja erittäin arkoja. Sain kuitenkin tähtäimeen kaksi yksilöä. 

Vieraslajit.fi-sivusto kertoo, että ruokasammakko kuuluu vihersammakkojen lajiryhmään, joka on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Ryhmään kuuluvien lajien tuonti, hallussapito, kasvatus, kuljetus ja luontoon päästäminen on kielletty. 

Vieraslajilla tarkoitetaan lajia, joka on levinnyt luontaiselta levinnäisyysalueeltaan uudelle alueelle joko ihmisen mukana joko tahallisesti tai tarkoituksella. 

Ruokasammakkoa pidettiin aiemmin lajina, mutta nykyään sen on todettu olevan mölysammakon ja pikkuvihersammakon hybridimuoto. 

Suomessa ruokasammakko tavattiin ensimmäisen kerran juuri Ruissalossa vuonna 2008. Nykyään sitä on tavattu Turun seudulla noin 50 lammessa. 

Sammakoiden perässä taisi olla tämä rantakäärmekin, johon törmäsin lammen toisella puolella. Pienempi lajitoverinsa suhahti uiskentelemaan ennen kuin ehdin zoomailla sitä tarkemmin, mutta tämä kaveri ei pitänyt kiirettä liikkeissään. Se pakeni vasta kun paikalle pöllähti keski-ikäinen nainen heilumaan kameransa kanssa ja tunki kroppansa turhan lähelle luontokappaletta. 

Porkkanatukka graffitimäellä

Turkulainen Ida on ollut pitkään nimenä tuttu sosiaalisen median kautta. Olen joskus katsellut hänen kuviaan ja huomannut kännykkäräpsyjen seasta varta vasten otetut fotot, joiden perusteella lähestyin häntä viestillä ja kyselin malliksi. 

Järjestelyhän sopi hyvin ja esitin idean graffitaustaisesta kuvauspaikasta. Ongelmana vaan oli pitkittynyt talvi, joka ei meinannut loppua kirveelläkään. Ei pahemmin huvittanut liukastella hiekoittamattomilla kaduilla tai kallioilla. 

Tapasimme viimein tässä taannoin. Kuten arvelinkin, oli Ida oli oikein mukava ja juttu luisti heti hyvin. 

Suuntasimme Turun Uittamon kaupunginosassa sijaitseville toisen maailmansodan aikaisille ilmatorjuntabunkkereille, joita olin ehdottanut kuvauspaikaksi. 

Bunkkerimäki on vuosia ollut nuorison suosiossa. Tyhjiä oluttölkkejä ei alueella näkynyt kun nykynuoriso ei kuulemma enää ryypiskele, mutta tyhjiä spraymaalipurkkeja senkin edestä. 

Ymmärtääkseni graffititaiteilijat saavat touhuilla mäellä kaikessa rauhassa. Värikkäillä maalauksilla täytetyt vanhat betoniseinät ovatkin pääosin komeita. Luultavasti moisesta taiteesta piittaamatonkin nyökyttelisi hyväksyvästi päätään mikäli paikalle eksyisi.  

Idan porkkanan väriset hiukset sopivat kuin nakutettu graffitimiljööseen. Aurinko paisteli paikoin hiukan turhankin kirkkaasti, eipä sekään liioin haitannut. Oikein onnistunut fotosessio.  

Hyinen Marjaniemi

Hyytävä tuuli kiusasi alkuviikolla Turussa. Lähdin kävelylle Ruissaloon, vaikka olisi varmaan pitänyt tutkailla tarkemmin millaista ulkona oikein on. Olin liikkeellä aivan liian heppoisin vaattein. Eipä tullut mieleen, että toukokuun alussa olisi tarvinnut pipoa, pitkiä kalsareita ja pilkkihaalareita.

Reittivalinnaksi vaihtui rantapromenadin sijasta Marjaniemen luontopolku, jossa ei tuullut lähellekään yhtä paljon. Toinen syy Marjaniemeen kallistumiseen oli se, että monena keväänä olen käynyt siellä kuvaamassa sammakoita. 

Sammakoita ei Marjaniemessä nykynyt ainuttakaan, kuten ei vielä tänä keväänä vielä muuallakaan. Lammikot olivat osin vielä jäässäkin. Taannoinen takatalvi ja myöhäinen kevät eivät ainakaan harrastajaluontokuvaajan kannalta ole järin hienoja juttuja. 

Viime keväänä oli useita viikkoja aikaisemmin kesäisempää kuin nyt. Marjaniemessä oli pajunoksat silmuilla ja rinteessä jonkun verran sinivuokkoja, mutta siinä ne kevään merkit toistaiseksi olivatkin. 

Laura keväisessä Katariinanlaaksossa

Turkulaisen Lauran kanssa olin ensimmäisen kerran kuvaamassa kesällä 2011. Luontomystiikasta ammentavat kuvat on otettu yleensä metsän siimeksessä, eikä hyväksi havaitusta linjasta poikettu tälläkään kertaa. Laura kun sattuu sopimaan tällaiseen miljööseen kuin nakutettu. 

Kävimme huhtikuussa Turun Katariinanlaaksossa, jonka komeissa maisemissa on ennenkin oltu samoilla asioilla. Julkaisin hiljattain sieltä luontokuviakin, joista pähkinää mussuttava orava päätyi peräti Turun Sanomien Lukijan kuva-palstalle. 

Arkisena aamupäivänä alueella oli hiljaista. Viimeisiä jään rippeitä oli vielä varjopaikoissa, mutta etelärinteissä kevät puski kovaa vauhtia sini- ja valkovuokkojen muodossa. 

Vanhempia fotoiluja Lauran kanssa löytyy muun muassa näistä linkeistä http://kaislatuuli.blogspot.com/2021/05/laura-kaasavuorella.html 

http://kaislatuuli.blogspot.com/2013/06/lauran-kanssa-savojarvella.html  

http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/03/laura-kevattalvisessa-lillholmenissa.html