Turkulainen Ida on ollut pitkään nimenä tuttu sosiaalisen median kautta. Olen joskus katsellut hänen kuviaan ja huomannut kännykkäräpsyjen seasta varta vasten otetut fotot, joiden perusteella lähestyin häntä viestillä ja kyselin malliksi.
Järjestelyhän sopi hyvin ja esitin idean graffitaustaisesta kuvauspaikasta. Ongelmana vaan oli pitkittynyt talvi, joka ei meinannut loppua kirveelläkään. Ei pahemmin huvittanut liukastella hiekoittamattomilla kaduilla tai kallioilla.
Tapasimme viimein tässä taannoin. Kuten arvelinkin, oli Ida oli oikein mukava ja juttu luisti heti hyvin.
Suuntasimme Turun Uittamon kaupunginosassa sijaitseville toisen maailmansodan aikaisille ilmatorjuntabunkkereille, joita olin ehdottanut kuvauspaikaksi.
Bunkkerimäki on vuosia ollut nuorison suosiossa. Tyhjiä oluttölkkejä ei alueella näkynyt kun nykynuoriso ei kuulemma enää ryypiskele, mutta tyhjiä spraymaalipurkkeja senkin edestä.
Ymmärtääkseni graffititaiteilijat saavat touhuilla mäellä kaikessa rauhassa. Värikkäillä maalauksilla täytetyt vanhat betoniseinät ovatkin pääosin komeita. Luultavasti moisesta taiteesta piittaamatonkin nyökyttelisi hyväksyvästi päätään mikäli paikalle eksyisi.
Idan porkkanan väriset hiukset sopivat kuin nakutettu graffitimiljööseen. Aurinko paisteli paikoin hiukan turhankin kirkkaasti, eipä sekään liioin haitannut. Oikein onnistunut fotosessio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti