Oukkulanlahden luontopolulla

Taannoin Kustavissa käydessäni poikkesin Lemun kirkonkylän kautta Oukkulanlahdelle, joka on tunnettu lintuvetenä. 

Oukkulanlahti on Natura-aluetta ja sen pinta-ala on noin 900 hehtaaria. Yhdessä Halkkoaukon, Aitsaarenrauman ja Rukanaukon kanssa se muodostaa suurimman ja yhtenäisimmän kokonaisuuden Lounais-Suomen merenlahdista. 

Oukkulanlahteen voi tutustua Kaidanpään lintulavalta käsin, jonne kuljetaan suuntaansa 1,3 kilometrin mittaista luontopolkua pitkin. 

Välillä huonokuntoisuutensa vuoksi käyttökiellossakin ollut polku on kokenut renesanssin ja se vihittiin uudelleen käyttöön viime viikolla. 

Päivä oli vaihteeksi jopa lähes kesäinen ja vähempikin vaatetus olisi riittänyt ulkoiluun. Nyt sitten ahersin auringonpaisteessa polulla, joka tuntui huomattavasti pidemmältä kuin onkaan. 

Kuten muistelinkin, oli polun metsäosuus varsin komea. Vanhoja pystyyn lahonneita puita, valoja ja varjoja.  

Uudet pitkospuut ovat järeitä ja leveitä lankkuja, eivätkä mitään onnettomia kapeita parruja, joita pitkin kävellessä saa olla kieli keskellä suuta. Reitin varrella on peräti viisitoista uutta infotaulua, joissa kerrotaan alueen eläimistä ja luonnosta. 

Luontopolun alussa Kiuaskarintiellä olevalle parkkipaikalle ei mahdu kuin kolme autoa, joten se voi muodostua ongelmaksi ainakin viikonloppuisin. 

Olen käynyt kerran aikaisemmin Oukkulanlahdella. Se tapahtui melko tarkkaan kuusi vuotta sitten. Tarinaa siitä voi lukea linkistä http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/05/oukkulanlahti-lemussa.html

Oukkulanlahti Lemussa

TSTV:n mainion Luonto Plus -ohjelman innoittamana istuuduin helteisenä toukokuisena päivänä ystäväni Jani Pirilän autoon. Suuntasimme kohti Lemua, joka on entinen kunta Varsinais-Suomessa. Vuonna 2009 Maskuun liitetty Lemu sijaitsee Turusta noin 25 kilometriä Kustaviin päin.

Tarkoituksenamme oli kiertää Luonto Plussan tuoreimmassa jaksossa esitelty Kolkanpolku. Ohjelmassa kerrottiin reitin alkavan "kunnantalon kulmalta", joten selkeimpiä ohjeita tuskin olikaan.

Välttyäksemme turhalta ajelulta Lemun raitilla, ajattelin kysäistä neuvoja paikallisilta ihmisiltä. Kylän ainoan kaupan pihalla olleet kassaneiti ja haalarimies olleet kuulleetkaan mistään kunnantalosta, eivät edes entisestä kunnantalosta. Täytyy vaan jälleen ihmetellä ihmisten paikallistuntemusta.

Kunnantaloksi epäilemäni rakennus oli melkein vinosti kauppaa vastapäätä, maksimissaan kahden sadan metrin päässä. Asian varmisti vanhempi herra, joka kasteli kukkia ilmeisesti omalla pihamaallaan.

"Ei sinne kannata mennä. Se on tavallista tylsää talousmetsää täynnä. Menkää mielummin Oukkulanlahdelle. Siellä on merenrantaa, pitkospuita, ikimetsää ja vaikka mitä", mies innostui ja antoi hyvät ajo-ohjeet.

Päätimme vaihtaa kohdetta lennossa. Se olikin oiva valinta, sillä Oukkulanlahti osoittautui todella hienoksi paikaksi. Koska ilmakin oli kuin paljon puhuttu morsian, eivät maisemat Lemussa tätä komeammaksi taida päästä.

Oukkulanlahden luontopolku on reilun kilometrin mittainen. Huonokuntoiset pitkospuut hankaloittivat kävelyä, mutta maisemallisesti reitti on hyvin mielenkiintoinen. Matkalla on ruovikkoista merenrantaa, vanhaa satumaista metsää kaatuneine puineen ja polun päässä vuonna 2004 rakennettu Kaidanpään lintutorni. Sieltä on mahtavat näkymät itse lahdelle, jossa keväisin saattaa yli tuhat lintua päivässä lepuutella siipiään.

Oukkulanlahden lintuvesialue sijaitsee kuntaliitosten myötä nykyään kokonaan Maskun alueella.  Yhdessä Halkkoaukon, Aitsaarenrauman ja Rukanaukon kanssa Oukkulanlahti muodostaa suurimman ja yhtenäisimmän kokonaisuuden Lounais-Suomen merenlahdista. Sen Natura-alueen pinta-ala on 898 hehtaaria.