Uittamon rannassa 4. helmikuuta

Eilisellä kauppareissulla tuli samalla käytyä kivenheiton päässä Turun Vähäheikkiläntien Lidlistä sijaitsevalla Uittamon rannalla.

Kun tuulta ei ollut lainkaan, ei pakkanenkaan tuntunut missään. Kännykkäni näytti lukemaa -6. Ulkoiluilma oli mitä loistavin.

Uittamo on asuinlähiönsä ohella tunnettu tanssipaikastaan, joka sijaitsee komealla paikalla korkealla kallion päällä Pitkänsalmen rannalla. En tiedä millainen käyttöaste sillä nykyään on, mutta näkemieni mainosten perusteella jalalla pistellään koreasti vähintään jonkun kerran kesässä. Mikäli itse moista harrastaisin, olisi Uittamon Paviljonki ainakin miljöönsä puolesta vallan mainio.

Paviljonkin yhteydessä on ravintola, jonka aukioloista ei siitäkään osaa sanoa sen kummempaa. Terassilta on hienot näkymät Pitkällesalmelle ja Hirvensalon saareen.

Eräs turkulaiskitaristi kertoi aikoinaan usein viettäneensä aikaansa terassilla lonkerolasi kourassa. Hän olikin kovin pettynyt kun paikka sulkeutui jokunen vuosi sitten. Muistaakseni luin paikallislehdestä, että kuppila aukaistiin uudelleen, mutta tästäkin tiedosta on jo aikaa.

Parkkipaikan ja rannan väliä kävellessäni mieleen muistui muutama vuosi sitten harrastajamalli Nellin kanssa otetut kuvat. Alkukesällä 2017 alue näytti varsin erilaiselta kuin helmikuussa.  Linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2017/06/fotosessiot-uittamolla-osa-2.html

Katariinanlaakso 3. helmikuuta

Tällä viikolla minulla sattuu olemaan työvuoro, joka alkaa vasta kello 16. Eilen otin tavoitteekseni käydä päivittäin ulkoilemassa ennen ahertamaan lähtöä, mikäli kelit vaan moisen sallivat. Saa nähdä kuinka käy, sateella en todellakaan ulko-ovea avaa.

Nyt on jo hyvä alku, poikkesin nimittäin eilen Katariinanlaaksossa. Se on 17 hehtaarin luonnonsuojelualue Turun ja Kaarinan rajalla.

Vaikka olin liikkeellä jo ennen kymmentä, oli luontopolulla paljon porukkaa. Koiraihmisiä, päiväkotiryhmä, luontokuvaajia ja aivan tavallisia tallaajia.

Eräs kameraan killuttanut nainen kertoi kuikuilevansa metsikköön jos vaikka sattuisi näkymään lumikkoa. Niitä on kuulemma lähiaikoina tavattu siellä kaksikin kappaletta.

Katariinanlaakso on tunnettu polun varrella hyppivistä oravistaan. Olen niitä aikaisemmin saanut kuvattua, mutta nyt pääsi käymään niin, että vikkelät otukset painelivat pitkin puunrunkoja ja oksia sen verran vauhdikkaasti, ettei ainuttakaan tarkkaa fotoa tullut. Jotain muuta sentään.

Aamupäivällä oli pikkupakkanen. Pajunkissat törröttivät terhakkaita pellon reunassa. Lunta ei Turun seudulla ole lainkaan, eikä Katariinanlaakso muutenkaan näyttänyt kuin helmikuisessa metsältä. Vaihteeksi näinkin.

Lauantai-illan musiikkielämyksiä

Koska äänilevyjä on kertynyt vuosikymmenten varrella nurkkiin vino pino, on niitä toisinaan myös kuunneltava. Vaikka fyysinen äänite onkin mielestäni paras vaihtoehto, niin täytyy myöntää, että tietokoneella ollessani ja näitäkin juttuja naputellessani soi taustalla suoratoistopalvelu Youtube.

Tällä hetkellä kuuntelen Youtubesta norjalaisen Jornin uusinta albumia Heavy Rock Radio II. Siinä komeaääninen laulaja Jorn Lande bändeineen versioi muun muassa Deep Purplen, Manfred Manin, Don Henleyn, Bryan Adamsin ja Dion kappaleita.

Viime lauantaina innostuin taas vaihteeksi selaamaan lp-levyjäni oikein urakalla. Levysoittimessa pyöri lukuisia kiekkoja kuten Gillanin Gillan Is Heavy Rock, Rainbowin Down The Earth, Lee Aaronin Metal Queen, Horsepowerin Virginity, The Quireboysin Live Album, Helixin No Rest For The Wicked sekä sattumoisin Ozzy Osbourneltakin samanniminen No Rest For The Wicked. 

Vinyylilevyjen ja toisinaan lasin pohjalle lorahtaneiden makoisten vodkadrinkkien kanssa oli hyvä pohjustaa illan tulevaa livemusiikkielämystä. Sen tarjosi duo The Sedät eli Taage & Garfield Aurajoen rannalla Wanhassa Rahtilaivassa, kaverien kesken Rahtiksessa.

Olen vuosien varrella nähnyt turkulaiskaksikon keikalla ainakin kaksikymmentä, ehkä jopa kolmekymmentä kertaa. Siinä on hiljalleen oppinut mitä biisejä on illan mittaan odotettavissa. Tällä kertaa keikkasetissä oli pari uutta rallia.

Ehtoo polkaistiin käyntiin hieman yhdeksän jälkeen todennäköisesti jokaisen paikalla olleen tuntemalla Black Sabbathin Paranoid-klassikolla. Heti seuraavana kuultiin toinen kovan luokan kappale, nimittäin Touch Too Much laulaja Bon Scottin viimeksi jääneeltä AC/DC-levyltään Highway To Hell. Etenkin jälkimmäisen sovitus toimi mainiosti.

Rahtis-keikka oli laivan ruokaravintolan puolella. Tällä hetkellä siellä ei tosin ole murkinaa tarjolla, koska edellinen yrittäjä pisti pillit pussiin viime kesänä. Setiä oli kuuntelemassa täysi salillinen enemmän tai vähemmän juhlahumussa ollutta porukkaa, joista valtaosa tuntui olevan kaksikon tuttavia.

Naantalin hyisessä viimassa

Viime lauantaina oli aikomuksena käydä jossain lähistöllä hiukan ulkoilemassa. Paikaksi valikoitui Naantali, joka tunnetaan yhtenä Suomen suosituimmista kesäkaupunkeista. Suuntasin sinne kaverini Harri Nato Leinon kanssa.

Eipä tainnut tulla puheeksi koska Leino on viimeksi Naantalissa käynyt. Itse piipahdin kaupungin keskustassa edellisen kerran viime lokakuussa. Tuolloin tuli seuraavanlaisia fotoja http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/10/mona-vanhan-kaupungin-kujilla.html

Tällä kertaa kamera ei pahemmin laulanut. Ensinnäkin sormet jäätyivät välittömästi helvetinmoisessa tuulessa, eikä oikein kuvauskohteitakaan ollut siinä määrin kuin kuvittelin.

Visiitti Naantaliin ei nyt suoranaisesti ollut hukkareissu, mutta eipä paljon tarjonnutkaan. Hienossa miljöössä kävelee yleensä mielellään, mutta ilman soisi olevan edes jollain lailla otollinen. Nyt näin ei todellakaan ollut.

Muutama urhoollinen ulkomaalaisporukka sinnitteli brutaalia keliä vastaan. Muumimaailma tuntui kiinnostavan heitä kovasti.

Kailon saaressa sijaitsevaan Muumimaailmaan tosiaan pääsee kesäkauden ulkopuolellakin, vaikka siellä ei mitään ohjelmaa olekaan. Olen aina ihmetellyt moista käytäntöä, koska vandalismin vaaran luulisi olevan aika suuri tyhjänä kyyhöttävässä kylässä.

Naantalin rannoilla hyisessä viimassa tarpoessa eivät paljon auttaneet pipo tai pitkät kalsarit. Palelin vielä tuntitolkulla reissun jälkeenkin. Mutta tulipa käytyä ja toivottavasti ensi kerralla on lämpimämpää.

Poseerausta pursiseuralla

Tämä kuvasarja on jatkoa viime elokuun fotosessioihin, jolloin kävin upean Even kanssa Turun Ruissalon maisemissa. Ensimmäinen kuvasetti otettiin Ruissalon kylpylän tontilla ja tämä toinen merellisessä miljöössä Turun Pursiseuran rannassa.

Turkulainen Eve kertoi olevansa ensimmäistä kertaa kameran edessä. Tieto vähän yllätti, koska aika harvoin yhtä luontevaa mallia löytää. Ei, vaikka olisi kuinka linssilude.

Pitkin viime syksyä oli suunnitelmissa käydä uudemman kerran kuvaamassa, mutta aina tuli jotain esteitä. Hiljattain oli taas juttua, että nyt alkuvuodesta pitäisi onnistua, elleivät kelit ihan hurjaksi muutu.

Fotosessioiden ensimmäinen osa linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/08/kaunotar-kylpylan-koivikossa.html

Muistoja ulkoilusaaresta kesältä 2009

Selasin hiljattain kuva-arkistojani kuten silloin tällöin tulee tehtyä. Vaikka suurimman osan kuvista muistankin jollain lailla ja osan erittäin hyvinkin, tulee välillä vastaan sellaista settiä, että pitää oikein ottaa tarkempaan syyniin.

Tällainen tapaus oli kesällä 2009 tehty päiväretki Turun kaupungin ulkoilkusaareen Vepsään. Kuvista tuli penteleen hyvä fiilis ja aurinkoinen päivä palautui mieleen.

Kävin noihin aikoihin Vepsässä viitisen kertaa kesässä. Se oli aika pientä verrattuna lähivuosien Vepsä-reissailuuni, jolloin kesäkauden keskiarvo on ollut sellaista viittätoista. Suurimmillaan määrä oli 2016, kun vierailin Vepsässä peräti 21 kertaa ja mökkeilinkin yhdeksän yötä. Se olikin pitkine sairasteluineni varsinainen Vepsä-kesä.

Tajusin vuonna 2015, että Vepsän yhteysalukseen voi ostaa kausikortin. Sen ansiosta risteilyni moninkertaistuivat. Sen kun vaan astut laivaan, vilautat korttia, tilaat oluen ja asetut aurinkokannelle mukavaan asentoon. Mikäpä sen hienompaa kauniina kesäpäivänä.

Turusta noin tunnin merimatkan jälkeen Vepsässä odottaa 17 hehtaarin saari, jossa on erilaisia aktiviteettaja. Voi esimerkiksi kiivetä näköalakalliolle, vetäistä herkullinen pizza juhannukseksi 2016 valmistuneessa uudessa ravintolassa, bongata lintuja, heittää frisbeegolfia tai vaikka mennä saunomaan.

Näissä kesän 2009 kuvissa kiivetään Airiston korkeimmalle huipulle Torsborgin vuorelle ja nautitaan siellä pari tölkkiä olutta. Pitää toki muistaa tuoda vanhat hylsyt pois ja muutenkin olla roskaamatta luontoa.

Sellaisen huomion kuvista tein, että vielä kymmenen vuotta sitten Vepsässä ei ollut juurikaan valkoposkihanhia. Lentopallokuvassa nurmikko on puhtaan vihreä. Nykyään on toisin, hanhia riittää. Kauniita lintuja, vaikka pötkylää pukkaakin peräpäästä jatkuvalla syötöllä.

Vanha ja jo purettu punainen kuppila terasseineen näkyy alla olevissa fotoissa. Tulee oikein nostalginen fiilis kun muistelee millaista markiisin alla olikaan istuskella ja imuroida kylmää ohrapirtelöä! Toisinaan myös hieman Jägermeisteriä ja ehkä jopa rapeat makkaraperunatkin.

Kuvien kaverit ovat onneksi pitkälti pysyneet samana ja hyvä niin. Viimeksi tänään näin Jonea töissä ja Laatta soitteli iltapäivällä. Toivottavasti suurin osa heistä tulee ensi kesäkuussa Vepsään, jolloin luvassa on spesiaalitilaisuus.

Blogijuttuja olen naputellut Vepsästä vuodesta 2011, mutta linkitetään tähän nyt hieman erikoisempi tapaus. Nimittän joensuulaisorkesteri Kaukolasipartio esiintyi vuonna 2016 saaren ravintolassa.

Tällaista komeaa showmeininkiä saisi olla useamminkin, mutta kyllä pelkkä trubaduurinkin muutaman kerran suvessa toisi kummasti vaihtelua! http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/08/kaukolasipartio-keikalla-vepsassa.html