Laura on viime vuosina ollut usein kamerani edessä. Vuonna 2013 eräs Kurjenrahkan kansallispuistossa kuvattu ruutu sattui voittamaan Vuoden matkakuva -kilpailun Suomi-palkinnonkin.
sunnuntai 11. lokakuuta 2015
Laura syksyisessä Katariinanlaaksossa
Kävin pari viikkoa sitten ottamassa kuvia Turun Katariinanlaaksossa Laura Nurmen kanssa. Tarkoitus oli saada mukaan syksyteemaa ja mielestäni siinä onnistuttiinkin.
Laura on viime vuosina ollut usein kamerani edessä. Vuonna 2013 eräs Kurjenrahkan kansallispuistossa kuvattu ruutu sattui voittamaan Vuoden matkakuva -kilpailun Suomi-palkinnonkin.
Laura on viime vuosina ollut usein kamerani edessä. Vuonna 2013 eräs Kurjenrahkan kansallispuistossa kuvattu ruutu sattui voittamaan Vuoden matkakuva -kilpailun Suomi-palkinnonkin.
torstai 8. lokakuuta 2015
Matildanjärveä kiertämässä
Teijon kansallispuisto on 1. tammikuuta 2015 perustettu kansallispuisto Varsinais-Suomessa Teijossa, entisen Perniön kunnan ja nykyisen Salon kaupungin alueella. Sen pinta-ala on 34 neliökilometriä.
Puiston ytimen muodostavat 2 300 hehtaarin kokoinen Teijon retkeilyalue ja Hamarijärven sekä Punassuon suojelualueet.
Olen aiemmin käynyt pari kertaa Teijossa Matildanjärven rannalla. Lokakuisena sunnuntaina alueella oli valtavasti ihmisiä. Matkailuautojakin useita.
Ihmettelimme porukalla, miten suomalaiset voivat olla niin urveloita parkkeeratessaan autojaan riviin. Teijossa meinaan taas nähtiin, että moinen operaatio on todella vaikea useimmille. Valtavia rakoja kaarojen välissä, mutta kumminkin niin pieniä, ettei niihin olisi mahtunut.
Elokuussa 2013 kävin kiertämässä Matildanjärven lenkin. Pituudeltaan se on 5,5 kilometriä. Tuolloin ilma ei suosinut ja omakin happi oli vähän heikko juhlimisen jäljiltä. Vaikea sanoa kumpi kasteli enemmän, sade vai krapulahiki.
Polku Matildanjärven ympäri on enimmäkseen mäntymetsää, suota ja kalliota. Se mutkittelee pääosin järven rannalla, mutta loppupäässä on tylsä osuus asfalttitietä pitkin kyläraitilla. Se rikkoo ikävästi kokonaisuuden, mutta asuintonttien vuoksi lienee pakko ollut toimia näin.
Keittokatoksia ja tulentekopaikkoja on reitin varrella vaikka muille jakaa, merkillisen paljon suorastaan. Lenkki on mukava kiertää, eikä maasto ole kovin haastavaa mäkipaikoista huolimatta.
Muistaakseni vielä muutama vuosi sitten autolla pääsi aivan Matildanjärven rantaan. Nyt jykevä puomi esti autoilun. En ihmetellyt sitä alkuun sen kummemmin.
Lenkkimme päätteeksi eräs pariskunta savusti kaloja nuotiopaikalla. Rouva avautui kokkauksen ohessa. "Täältä on monta kertaa varastettu savustuspönttö ja nuo uudet pöydätkin ovat siksi noin leveitä, ettei niitä voida pölliä". Varmaan siksi puomikin oli ilmestyt paikoilleen, etteivät vorot jaksaisi kantaa materiaalia parkkipaikalle saakka. Uskomatonta, että tuollaisia ihmisiä löytyy.
Seuraavalla kerralla täytyy ottaa ohjelmaan viiden kilometrin mittainen Jeturkastin muinaispolku.
Puiston ytimen muodostavat 2 300 hehtaarin kokoinen Teijon retkeilyalue ja Hamarijärven sekä Punassuon suojelualueet.
Olen aiemmin käynyt pari kertaa Teijossa Matildanjärven rannalla. Lokakuisena sunnuntaina alueella oli valtavasti ihmisiä. Matkailuautojakin useita.
Ihmettelimme porukalla, miten suomalaiset voivat olla niin urveloita parkkeeratessaan autojaan riviin. Teijossa meinaan taas nähtiin, että moinen operaatio on todella vaikea useimmille. Valtavia rakoja kaarojen välissä, mutta kumminkin niin pieniä, ettei niihin olisi mahtunut.
Elokuussa 2013 kävin kiertämässä Matildanjärven lenkin. Pituudeltaan se on 5,5 kilometriä. Tuolloin ilma ei suosinut ja omakin happi oli vähän heikko juhlimisen jäljiltä. Vaikea sanoa kumpi kasteli enemmän, sade vai krapulahiki.
Polku Matildanjärven ympäri on enimmäkseen mäntymetsää, suota ja kalliota. Se mutkittelee pääosin järven rannalla, mutta loppupäässä on tylsä osuus asfalttitietä pitkin kyläraitilla. Se rikkoo ikävästi kokonaisuuden, mutta asuintonttien vuoksi lienee pakko ollut toimia näin.
Keittokatoksia ja tulentekopaikkoja on reitin varrella vaikka muille jakaa, merkillisen paljon suorastaan. Lenkki on mukava kiertää, eikä maasto ole kovin haastavaa mäkipaikoista huolimatta.
Lenkkimme päätteeksi eräs pariskunta savusti kaloja nuotiopaikalla. Rouva avautui kokkauksen ohessa. "Täältä on monta kertaa varastettu savustuspönttö ja nuo uudet pöydätkin ovat siksi noin leveitä, ettei niitä voida pölliä". Varmaan siksi puomikin oli ilmestyt paikoilleen, etteivät vorot jaksaisi kantaa materiaalia parkkipaikalle saakka. Uskomatonta, että tuollaisia ihmisiä löytyy.
Seuraavalla kerralla täytyy ottaa ohjelmaan viiden kilometrin mittainen Jeturkastin muinaispolku.
maanantai 5. lokakuuta 2015
Auringonkukkapellolla
Turun Ruissalon rantapromenadilla kasvoi alkusyksystä komea auringonkukkapelto. Pitkä ja kapea keltainen vyöhyke pisti silmään jo kaukaa ja näkyi hyvin varmasti merellekin. Paikan huomatessani syttyi idealamppu välittömästi.
Olen aikoinaan toteuttanut kuvaukset, jossa malli oli auringonkukkien seassa. Sekin tehtiin Ruissalossa, mutta hieman eri paikassa ja ilmeisesti eri lajikkeen parissa. Tämäkertaiset kukkaset nimittäin olivat paljon pienempiä kuin vuosien takaiset pizzan kokoiset auringonkukat.
Malliksi kysyin turkulaista Marie Yrjänäistä. Hän vaikutti ennen showtanssiryhmä TPS-kissoissa, josta jäikin mieleen. Marie olikin napakymppivalinta.
Kuvausreissu meni täysin putkeen. Ainoastaan pelloilla käyskentelevät tuhannet valkoposkihanhet aiheuttivat hieman päänvaivaa pyrähdellessään valtavina parvina lentoon aivan yläpuolellamme. Siitäkin selvittiin parilla lippalakkiini osuneella läikällä. Huomasin tosin ne vasta kaksi päivää myöhemmin.
Olen aikoinaan toteuttanut kuvaukset, jossa malli oli auringonkukkien seassa. Sekin tehtiin Ruissalossa, mutta hieman eri paikassa ja ilmeisesti eri lajikkeen parissa. Tämäkertaiset kukkaset nimittäin olivat paljon pienempiä kuin vuosien takaiset pizzan kokoiset auringonkukat.
Malliksi kysyin turkulaista Marie Yrjänäistä. Hän vaikutti ennen showtanssiryhmä TPS-kissoissa, josta jäikin mieleen. Marie olikin napakymppivalinta.
Kuvausreissu meni täysin putkeen. Ainoastaan pelloilla käyskentelevät tuhannet valkoposkihanhet aiheuttivat hieman päänvaivaa pyrähdellessään valtavina parvina lentoon aivan yläpuolellamme. Siitäkin selvittiin parilla lippalakkiini osuneella läikällä. Huomasin tosin ne vasta kaksi päivää myöhemmin.
sunnuntai 4. lokakuuta 2015
Ruissalossa 12. syyskuuta
Lauantaina 12. syyskuuta oli mukava aurinkoinen ilma. Illansuussa suuntasin Hyttisen Miikan kanssa Ruissaloon reippailemaan ja kuvaamaan. Muistikortille tallentuikin mielestäni varsin hyviä otoksia.
Yksi vakiopaikoistani, Saaronniemen Kolkannokka (tai Kolkanniemi) tuli jälleen käytyä läpi. Se on uskomaton rusaudensarvi mitä kuvaamiseen tulee. Samoin itse Saaronniemi.
Saaronniemeä paremmat fotoiluapajat löytyivät kuitenkin tällä kertaa Kuuvannokalta. Linnuntietä sinne ei ole Saaronniemestä pitkä matka, mutta autolla kertyy useita kilometrejä.
Illan bravuurina pitäisin kyhmyjoutsenperhettä, jolla oli peräti seitsemän poikasta. Lienee jonkinsortin ihme, että niin moni poikanen oli hengissä kesän jäljiltä.
Wikipedian mukaan kyhmyjoutsenilla on nähty kymmenenkin poikasen pesueita. Ilmeisesti olen yleensä törmännyt laulujoutseniin, kun näin iso joutsenperhe näytti kovin kummalliselta.
Kuuvannokan joutsenet eivät olleet lainkaan arkoja. Niitä pääsi kuvaamaan melkein viereen.
Yksi vakiopaikoistani, Saaronniemen Kolkannokka (tai Kolkanniemi) tuli jälleen käytyä läpi. Se on uskomaton rusaudensarvi mitä kuvaamiseen tulee. Samoin itse Saaronniemi.
Saaronniemeä paremmat fotoiluapajat löytyivät kuitenkin tällä kertaa Kuuvannokalta. Linnuntietä sinne ei ole Saaronniemestä pitkä matka, mutta autolla kertyy useita kilometrejä.
Illan bravuurina pitäisin kyhmyjoutsenperhettä, jolla oli peräti seitsemän poikasta. Lienee jonkinsortin ihme, että niin moni poikanen oli hengissä kesän jäljiltä.
Wikipedian mukaan kyhmyjoutsenilla on nähty kymmenenkin poikasen pesueita. Ilmeisesti olen yleensä törmännyt laulujoutseniin, kun näin iso joutsenperhe näytti kovin kummalliselta.
Kuuvannokan joutsenet eivät olleet lainkaan arkoja. Niitä pääsi kuvaamaan melkein viereen.
lauantai 3. lokakuuta 2015
Savojärven kierroksella 26. syyskuuta
Savojärven kierros on Kurjenrahkan kansallispuistossa kiemurteleva hieno ulkoilureitti. Se kulkee pääosin Yläneen ja Nousiaisten alueella ohittaen Kuhankuonon, joka on seitsemän kunnan rajakivi.
Kuuden ja puolen kilometrin lenkki on parhaimmillaan juuri syksyllä. Syysruskan väriloistoa ei vielä pahemmin ollut, mutta kesäkelit olivat enää muisto vain. Luonto oli varsin erinäköistä kuin viime keväänä lenkin viimeksi kiertäessäni.
Olimme sen verran aikaisin liikkeellä, että hämähäkkien seitit erottuivat hyvin kosteassa aluskasvillisuudessa. En ole aikoihin nähnyt niitä noin paljon.
Savojärven kierrokseen meni tällä kerta kaksi ja puoli tuntia. Lopuksi oli jälleen grillaamisen aika, sillä Kurjenpesän tulipaikka on siihen tarkoitukseen vallan mainio paikka.
Kuuden ja puolen kilometrin lenkki on parhaimmillaan juuri syksyllä. Syysruskan väriloistoa ei vielä pahemmin ollut, mutta kesäkelit olivat enää muisto vain. Luonto oli varsin erinäköistä kuin viime keväänä lenkin viimeksi kiertäessäni.
Olimme sen verran aikaisin liikkeellä, että hämähäkkien seitit erottuivat hyvin kosteassa aluskasvillisuudessa. En ole aikoihin nähnyt niitä noin paljon.
Savojärven kierrokseen meni tällä kerta kaksi ja puoli tuntia. Lopuksi oli jälleen grillaamisen aika, sillä Kurjenpesän tulipaikka on siihen tarkoitukseen vallan mainio paikka.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)