Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lenholmin luonnonsuojelualue. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lenholmin luonnonsuojelualue. Näytä kaikki tekstit

torstai 16. syyskuuta 2021

Lenholmin tammilehdossa vuonna 2011

Facebookin muistoissa tuli pari päivää sitten vastaan kuvia, jotka otettiin tasan kymmenen vuotta sitten Paraisilla Lenholmin luonnonsuojelualueella turkulaisen Lauran toimiessa mallina. 

Muistan tuon syyskuisen lauantain vielä hyvin. Puoliltapäivin olin ammattiosastoni kesäpaikassa Turun Hirvensalossa, jossa järjestettiin kalastuskilpailut. Poikkesin katsomassa mikä meininki oli. Oikein hyvä näytti olevan. 

Iltapäivällä lähdimme Lauran kanssa Paraisille. Lenholmin tammilehto oli jäänyt mieleen potentiaalisena kuvausmiljöönä Saaristotietä pitkin ajellessa. 

Yleiskuntoni ei noihin aikoihin ollut vielä kovin hääppöinen elokuisen Unkarin matkan jäljiltä, josta sain tuliaisina kampylobakteerin. Ennätyspäivänä vessassa piti rampata peräti yhdeksäntoista kertaa ja kuumetta oli pari viikkoa. 

Kuvauskuntoa bakteerikaan ei nakertanut ja kuvia kehtaa yhä katsella sujuvasti. En enää muista kuinka monta ruutua mahdoin ottaa, mutta noihinkin aikoihin melko paljon. 

Kamerana Paraisten retkellä oli Canon 1000D ja objektiivina Canonin 75-300 mm. Ensin mainittu on jossain kaapissa ja jälkimmäisen myin pari vuotta sitten.

Laura on erinomainen malli ja luontomiljöissä kuin kotonaan. Sittemmin kuvaussessioita on ollut silloin tällöin, viimeksi tämän vuoden huhtikuussa. Tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2021/05/laura-kaasavuorella.html












maanantai 2. lokakuuta 2017

Lenholmin tammilehdossa

Paraisten Lenholm kiinnitti huomioni kymmenisen vuotta sitten ajellessani Saaristotietä pitkin kohti Nauvoa. Valtavia, sekä kaatuneita että pystyssä olevia tammia näkyi pitkin tannerta.

Kyseessä on alunperin yksityinen 31 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue, joka on perustettu vuonna 1986. Vuonna 1992 siihen lisätiin viisi hehtaaria valtion lehtojensuojelualuetta.

Lenholmin luonnonsuojelualue kuuluu 129 hehtaarin Lenholmin Natura-alueeseen. Matthomsfladanin merenlahti puolestaan rantojensuojeluohjelmaan ja kaikki nämä yhdessä muodostavat kansainvälisestikin merkittävän suojelukokonaisuuden.




Lenholmin luonnonsuojelualue koostuu perinnemaisemista, lehdoista, rantaniityistä ja kallioista, sekä noin kahdeksan hehtaarin viljellystä pellosta. Kesäisin alueella laiduntaa lehmiä ja lampaita.

Karja pitää taimet ja heinät poissa, jolloin valoa vaativa kasvillisuus eliölajeineen saa kasvualaa. Sorkanpainaumat ja lanta antavat edellytykset monille sienille, kasveille ja eläimille. Kuusia raivataan perinnemaiseman ja lehtojen monimuotoisuuden suojelemiseksi.

Alueella on tavattu ainakin 29 uhanalaista lajia. Suurin osa niistä on riippuvainen tammista, joista isoimmat ovat noin 300-400 vuotta vanhoja. Saaristotiessä kiinni oleva hehtaarin kokoinen osa on Suomen näyttävin tammihaka, jossa laidunnus on jatkunut vuosisatoja.




Lokakuun ensimmäisenä päivänä suuntana oli Lenholm. Sitä ennen kierros Paraisten Lemlahden kautta. Siellä sijaitsee Suomen vanhin säilynyt kartano, 1400-luvulla rakennettu Kuitian kartano (ruotsiksi Qvidja).

Vierailu jäi pelkäksi auton ikkunasta katseluksi, sillä alueelle ei ole toivottavaa mennä ominpäin ihmettelemään.

Kartanon nykyinen omistaja on Cargotecin hallituksen puheenjohtaja Ilkka Herlin. Vuonna 2014 hänen kerrottiin jatkavan tilalla maatalousyrittäjyyttä menetelmin, joka kuormittaa Itämerta mahdollisimman vähän.

Erikoista, ettei Suomen rikkaimpiin ihmisiin kuuluva Herlin käytä kotimaista työvoimaa tiluksillaan. Rakennusmiesten autot näyttivät olevan Viron rekisterissä.


Lenholmin tammilehto teki jälleen vaikutuksen. Isot tammet ovat komean näköisiä. Olivatpa sitten pystyssä tai maata vasten.

Vaikka alueella on virallinenkin luontopolku, on se niin heppoisesti merkitty, etten ainakaan minä tiedä missä se kiemurtelee. Lukuisia pieniä polkuja risteilee siellä täällä ja niitä pitkin tuli nytkin käveltyä.

Lintutornista käsin näkyi lahdella kymmeniä joutsenia. Tornissa ei ollut ruuhkaa, vain yksi lintubongari. Kumma kyllä hän sattui edustamaan kauniimpaa sukupuolta. Yleensä vastaavissa paikoissa törmää poliitikko Osmo Soininvaaran näköisiin vanhempiin herroihin.









sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Lenholmin luonnonsuojelualue Paraisilla

Lenholm on Paraisilla sijaitseva 36 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue. Se on osa Lenholmin Natura-aluetta, joka puolestaan on 129 hehtaarin laajuinen. Lenholmin luonnonsuojelualueella on lehtoja, rantaniittyjä ja perinnemaisemaa. Kesällä siellä laiduntaa lehmiä ja lampaita.

Lenholmiin löytää, kun ajelee Paraisten keskustasta kymmenisen kilometriä Nauvon suuntaan. Kun tien vasemmalla puolella alkaa näkyä sekä kaatuneita että yhä pystyssä olevia ikivanhoja tammia, tietää olevansa hollilla.

Vastapäisen tienhaaran varrelta ei kuitenkaan kannata alkaa etsiä parkkipaikkaa. Siellä nimittäin asuu tuima täti, joka kerran läksytti minua kuin vajaaälyistä. Ensin ruotsiksi, sitten kai saarna sama suomeksi. Lenholmin virallinen parkkipaikka löytyy hieman kauempaa ja näkyy Saaristotielle. Sieltä on myös infotaulu ja viitoitus niin lintutornille kuin luontopolullekin.




Sunnuntaina 4. toukokuuta köröttelimme Lenholmiin Kimmo Lepa Lehdon autolla. Matkalla yritimme etsiä jonkunlaista "Wihurin muistomerkkiä" Kaarinan puolelta Kuusiston saaresta. Sellaisen pitäisi löytyä saman tienhaaran varrelta kuin Kuusiston linkkitornikin. Yritykseksi jäi, sillä minkäänlaista viitoitusta paikalle ei ollut. 

Linkkimaston läheisiä pikkuteitä ajellessa vastaan tuli lukuisten asuinrakennusten lisäksi muun muassa karavaanialue ja ilmeisesti Kaarinan kaupungin omistama uimaranta- ja vapaa-ajanviettopaikka. Kahdesta hirsirakennuksesta ja grillauspaikasta koostuva iso tontti tuntuisi olevan vähän tyhjäkäynnillä, mutta toisaalta tiedä sitten millainen meno siellä kesäisin on.

Lenholmin linturnissa kävi armoton viima. Kymmenkunta joutsenta uiskenteli lahdella. Metsä vihersi jo sen verran, että kesän tuntua oli lämpötilasta huolimatta. Valkovuokkoja oli valtava määrä joka puolella. Vettä tihkutti ja aurinko paistoi.

Luontopolku ei ole järin pitkä ja viitoitus on melko selkeä. Karjaporttien yli pomppiessa reitiltä saattaa kuitenkin ajautua harhaan. Telamiinan kokoisia ulostekasoja näkyi polkujen varrella useita. Kesällä lämpimään paskaan astuminen voikin olla hyvin todennäköinen kokemus.