Musiikkihaaste (taas vaihteeksi)

Facebookissa levisi hiljattain musiikkiaiheinen haaste. Taas vaihteeksi. Viimeksi osallistuin sellaiseen noin kaksi vuotta sitten. Mutta mikä ettei taas, mukava näitä on muistella.

Aiheena oli nyt "Levyt, jotka ovat ratkaisevasti vaikuttaneet musiikkimakuusi". En sanatarkkaan muista mikä se viimeksi mahtoi olla, mutta sinnepäin sekin. Koitin vältellä samoja albumeja, joten esimerkiksi Sleepy Sleepersin Metsäratio, Hanoi Rocksin Bangkok Shocks Saigon Shakes tai Eppu Normaalin Akun tehdas eivät tässä joukossa ole.

Levyt ajoittuvat aivan 80-luvun alkuun, tarkemmin vuosiin 1981-82. Poikasena luukutin näitä niin sanotusti ihan simona. Musiikkimaku ei ole noista vuosista pahemmin muuttunut, toki sentään laajentunut.

Mielestäni nämä kymmenen levyä ovat tänä päivänäkin täysin relevantteja. Eikä ole kauaa kun autossa soi Eppujen Elävänä Euroopassa -cd:tä ja kotona pyöri Popedan Hullut koirat -älppäri!

Hård rockia kirpputorilta

Viime sunnuntaina kävin penkomassa Turun Länsikeskuksen kirpputorilla levylaareja. Kaverin antaman vinkin mukaan siellä olisi kaikenlaista mukavaa tarjolla.

Suurin osa hänen mainitsemistaan lp-levyistä oli jo päätynyt ahnaisiin käsiin. Löysin silti kolme älppäriä, joita ei yksinkertaisesti voinut jättää sinne. Hintakaan ei päätä huimannut. Omistan samat albumit cd-levyinäkin, mutta koska lp on paras formaatti, en epäröinyt marssia kassalle vinyylit mukanani.

Levyt edustavat ruotsalaista 80-luvun puolivälin hard rockia. Naapurimaassamme termi taipuu sujuvasti hård rockiksi. Genren tunnetuin yhtye oli Europe, joka vuoden 1986 jättihitillään The Final Countdown (jonka eräs kaveri aikoinaan käänsi muotoon "Viimeinen alastulo") tuli tunnetuksi Suomessakin. Olin tietoinen Europesta jo pitkään ennen tuota etenkin ruotsalaisen Okej -nuortenlehden takia. Tilasinkin läpyskää noin vuoden verran vuosikymmenen puolivälin paikkeilla.

Mainittu The Final Countdown ei kumminkaan sisälly kumpaakaan ostamaani älppäriin. Kyseiset levyt ovat Europen kaksi ensimmäistä albumia, joista 1983 ilmestynyt debyytti on nimetty simppelisti yhtyeen mukaan ja toinen, 1984 ilmestynyt Wings Of Tomorrow.

Wings Of Tomorrowilla Europe on selvästi kehittyneempi orkesteri kuin debyytillään. Ruotsin rockin mestaruuskisat kaksi vuotta aiemmin voittanut ryhmä on saanut aikaiseksi paljon parempia kappaleita ja onpa levyllä yhtyeen ehkä rankin hevirypistys Scream Of Angerkin.

Balladi Open Your Heartista tehtiin myöhemmin uusi versio 1988 ilmestyneelle ja vahvasti Amerikan markkinoille suunnatulle Out Of This World -levylle. Hyvä levy sekin, mutten näe uudessa versiossa oikein mitään parempaa kuin originaalissa. Ehkä amerikkalaiseen makuun se sitten toimi.

30 vuotta sitten Europen perässähiihtäjiä ja kollegabändejä riitti Ruotsissa. Eräs tunnetuimmista oli Treat, joka teki loistavan levyn vuonna 1985. Debyyttialbumi Scratch And Bite on yksi genrensä merkkipaaluista. Hienoja ja tarttuvia biisejä piisaa peräkanaa.

Jos Europen pojat olivat kiiltokuvaimagollaan tyttöjen suosiossa, ei Treat paljon pahemmaksi pistänyt. Muusikot tuskin katselevat vanhoja pressikuviaan kovinkaan ylpeinä. Tai jos, niin sitten on miehessä vika.

Europe on ollut 90-luvun alun hajoamisensa jälkeen jälleen reilut kymmenen vuotta kasassa ja levyttää edelleen. Yhtyeen musiikki on nykyään aikalailla erilaista kuin 80-luvulla, eikä jättisuosiota ole enää saavutettu. Tuskin laulaja Joey Tempest ja kumppanit sellaisesta haaveilevatkaan. Luulisi 80-luvun lopulla olleen sellaista haipakkaa, että se riitti.

Myös Treat lopetti 90-luvun alkupuolella kun hard rock meni pois muodista grunge-villityksen ja Seattle-bändien kuten Nirvanan takia. Orkesteri on ollut ainakin viimeisen vuosikymmenen taas koossa ja julkaissut pari albumiakin, joista uusin Ghost Of Graceland ilmestyi tänä vuonna.

Pasi Raappana Airistolla

Yksi suomalaisen rockin kummallisuuksista on turkulainen Pasi & Mysiini ja sitä seurannut Pasin Liiga. Näiden takana oli laulajakitaristi Pasi Raappana, jonka omalaatuinen ääni ja merkillinen tapa laulaa ei ehtinyt aueta suurelle yleisölle. Raappana kuoli kymmenisen vuotta sitten.

Baareissa viihtynyt ja boheemielämää viettänyt Raappana ehti 1980-luvun alkuvuosista lähtien levyttää muutaman lp-levyn ja lukuisia singlejä. Mies oli jossain välissä porvarillisissa hommissakin ainakin Turun Sanomien kirjapainossa, josta muutamat tuttavani hänet hyvin muistavat.

Keikalla taisin nähdä Pasin Liigan ainoastaan kolme kertaa. Mieleen jäivät saksankieliset välispiikit, kuten "danke schön" jokaisen kappaleen lopuksi. Tietääkseni Pasi ei eri kokoonpanojensa kanssa keikkaillut juurikaan ympäri Suomea, ellei sitten ihan 80-luvun alussa. Muuten mies bändeineen jäi paikalliseksi ihmeeksi.

Vaikka Pasi Raappanan musiikki oli alusta asti marginaalitavaraa, olisi hänen mahdollisesti tunnetuin biisinsä Tiukkaa penalii ainakin voinut soida laajemmaltikin radioaalloilla ja kotisoittimissa.

Hiljattain Youtubeen ilmestyi Airisto -niminen kappale, johon on aikoinaan tehty oikein musiikkivideokin. Ruissalon Kansapuistossa kuvattu pätkä on hyvä ajankuva vuodesta 1990.

Mikä lie videon syntytarina? Onko Turun kaupungilla ollut tarkoitus käyttää sitä matkailumainoksena? Rappana ei kumminkaan varsinaisesti ollut kovin hohdokas kaupunkimannekiini.

Onko sen takana Pasin tuttavat tai peräti fanit, jotka halusivat tehdä miehelle musiikkivideon? Tytöt rannalla vaikuttavat ainakin varta vasten mukaan pyydetyiltä, eivätkä tyypillisiltä Pasi-faneilta, joita saattaa vielä nykyäänkin löytää esimerkiksi turkulaisbaari Tinatuopista.

Aikansa parasta sketsiviidettä

80-luvun puolivälissä Spede Show oli allekirjoittaneelle parasta televisioviihdettä. Nauhoitin ohjelmia vhs-kaseteille ja osasin suurin piirtein kaikki sketsit ulkoa. Ohjelma pyöri ruudussa vuosina 1984-1987. Sittemmin olen ostanut tuon aikakauden Spede Showt dvd:nä. Spede Showta tehtiin myös 1960- ja 70-luvuilla, mutta niihin en ole juurikaan perehtynyt.

Vaikka Spede Pasasta (1930-2001) pidetäänkin nykyään, kuten jo silloinkin, jonkunlaisena tv-viihteen liukuhihnamiehenä ja helppoheikkinä, ovat monet hänen sketseistään suorastaan nerokkaita. Monille tutuilleni Speden huumori oli muka liian junttimaista. Oli hienompaa tykätä Veli puolikuusta, Tabusta ja Lapinlahden lintujen sarjoista. Minulle Spede oli ja on yhä alansa ykkönen.

Youtubessa surffaillessa osui silmiin Spede Shown sketsi vuodelta 1985. Tuolloin maassamme elettiin suomettumisen aikaa ja poliitikkojen ryssänpelko oli jumalaton. Valitettavasti tuo pitää osin paikkansa vielä tänäkin päivänä.

Spede Showstä jäi elämään monta hahmoa. Tunnetuimpia lienee Nasse-setä, jota en itse voinut koskaan sietää. En ole jaksanut perehtyä hänen toilailuihinsa vieläkään. Sama pätee Auvoon ja Kultsiin, jotka saivat jopa oman elokuvan.

Naisen logiikka -sketsit ovat varmasti yksi Spede Shown mieleenpainuvimmista klipeistä. Tarinan mukaan Spede olisi kirjoittanut ne suoraan elävästä elämästä, salarakkaastaan Riitta Väisäsestä, jonka suusta pulpahteli sitä sun tätä.

Spede Showssa ei yleensä ollut kuin muutama näyttelijä. Vesa-Matti Loiri, Simo Salminen, Spede itse ja naisrooleja varten Hannele Lauri.

Spede Show oli tulvillaan hauskoja sketsejä. Ehkä kaikkien aikojen suosikkini on "Jääkaapinmyyjät".

Spede Show perinnettä jatkoi 80-luvun lopulla Vesku Show. Osin samoilla näyttelijöillä pyörinyt ohjelma ei aivan yltänyt samaan kuin edeltäjänsä, mutta erittäin suositeltavaa viihdettä se silti on. Myös ulkaistu dvd:nä.