Henna kesäisessä Kakskerrassa osa 2

Jatkoa edelliseen blogipäivitykseen. Viime vuoden elokuussa olin Henna Peltosen kanssa Turun Kakskerran saarella kuvaamassa.

Henna on tamperelainen viihdejulkkis, fitness-urheiluja, malli, tanssija ja Miss Eloweena -kauneuskilpailun vetäjä.

Kuvia selatessa oli oikea runsaudenpula, kun viimeisen päälle upeasta Hennasta tuppaa saamaan kymmenittäin hyviä ruutuja. Tässä kuvakatraassa valitut palat.

Viimeksi kirjoitin, että talvipakkasten keskelle sopii hyvin tällaiset kesätunnelmat. Niin sopii myös nollakeliin ja floskaankin, jollainen tällä hetkellä vallitsee kun ikkunasta ulos vilkaisee.

Henna kesäisessä Kakskerrassa osa 1

Talvipakkasten keskelle sopii kesätunnelmat Turun Kakskerran saarelta, jossa olin elokuussa kuvausreissulla Henna Peltosen kanssa.

Henna on tamperelainen viihdejulkkis, fitness-urheilija, tanssija, malli ja Miss Eloweena-kauneuskilpailun vetäjä.

Elokuun alkupuolella Lounais-Suomessa oli kylmää alkukesää huomattavasti parempi keli.  Kuvauspäivänä Kakskerrassakin oli mukavan lämmintä ja puolipilvistä. Eikä ihme kyllä edes satanut.

Olen mennyt jo laskuissa sekaisin montako kertaa olen Hennaa kuvannut. Kymmenkunta lienee oikea luku. On aina vähän kuin harrastajakuvaajan karkkipäivä, kun tällainen järjestyy.

Otin upeasta Hennasta sen verran paljon fotoja, ettei yksi blogijuttu riitä mihinkään. Niinpä Henna kesäisessä Kakskerrassa saa lähipäivinä jatkoa.

Kukkarokiveltä Kolkannokkaan

Viime lauantaisella Turun Ruissalon reissulla tuli Kukkarokiven ohella nähtyä paljon muutakin. Upea talvikeli kun antoi mahdollisuuden liikkua meren jäällä. Kukkarokiveltä, Suomen suurimmalta näkyvissä olevalta siirtolohkareelta, matka jatkui Saaronniemen uimarannalle.

Luonto oli tehnyt rannoille varsinaisen jäätaidegallerian. Vähäiselläkin mielikuvituksella yhdestä alla olevasta kuvasta tulee krokotiili mieleen. Ainakin luulisi tulevan, jollei nyt aivan puusilmä satu olemaan.

Tämä osa Saaronniemestä oli minulle jostain kumman syystä jäänyt tuntemattomaksi. Leirintäalueen vastaanottokioskin takana kohoava metsikkö ei nimittäin ole ollut kertaakaan käyntikohteena. Jotenkin olen luullut, että se kuuluu karavaanarialueeseen, jossa ei ole tavalliselle tallaajalle mitään tarjottavaa.

Rannan tuntumassa kävellessä alue näytti oikein mukavalta. Täytyy viimeistään keväämmällä käydä uudemman kerran, jahka lumi ja jäiset polut ovat sulaneet. Nyt eteneminen oli vähän niin ja näin, kun koko ajan sai olla varuillaan koska mahtaa liukastua.

Saaronniemen uimarannan lähestyessä alkoi jäällä näkyä enemmän sakkia. Oli niin luistelijaa, pulkkailijaa kuin tavallista tallaajaakin. Ainakin minulla kävely liukkaalla alustalla oli varsin vaivalloista. Tiedä sitten millaiset jalkineet muilla mahtoi olla kun niin reippaasti askel luonnistui.

Tarkoituksena oli käydä Kolkannokan edustalla sijaitsevilla lintuluodoilla. Talviaikaan sinne saa mennä jos jää vaan kestää, mutta lintujen pesimäaikaan rantautuminen on kielletty.

Päivän erikoisin ja samalla valitettavasti myös säälittävin näky oli kyhmyjoutsenpari, joka kyyhötti jäällä aivan ihmisvirran tuntumassa. Lintujen liikkuminen oli vaikeaa, koska räpylät sutivat tyhjää sileällä jäällä. Sulaa vettä ei ollut lähistöllä.

Huomatessani ventovieraan miehen heiluttevan jonkinlaista eväspussia, vihjaisin hänelle, että joutsenillekin varmaan kelpaisi leipä. Kotvan kuluttua hänen tyttärensä menikin heittelemään joutsenille purtavaa. Ja hyvin näytti maistuvan.

Kukkarokivi - Suomen suurin siirtolohkare

Turun Ruissalon luoteisrannan läheisyydessä kohoaa Suomen suurin selvästi näkyvissä oleva siirtolohkare. Kukkarokivi -niminen möhkäle on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä vuonna 1965. Se on 27 metriä pitkä, 17 metriä korkea ja 12 metriä meren pinnan yläpuolella.

Kummallinen nimi juontaa siitä, että tarun mukaan Raision keskiaikaisen kirkon rakensivat jättiläiset Killi ja Nalli. Parivaljakko riitaantui kirkon papin kanssa, jolloin Killi uhkasi hajottaa kirkon kivilohkareella. Etsiessään merenrannasta sopivaa kiveä hän ei enää löytänytkään takaisin kirkolle. Niinpä kaveri paiskasi lohkareen Ruissalon edustalle. Jätti oli kantanut kiveä selässään isossa kukkarossa.

Kireää pakkasta on lähiviikkoina riittänyt Turun seudulla, joten meren jäälle uskaltaa nyt mennä. Viikko sitten kuulin, että eräs kaveri oli kävellyt Rymättylän Teroksenrannasta Maisaareen. Koska kulunut viikko oli pelkkää pakkasta päivästä toiseen, uskalsin jo itsekin lähteä jäälle.

Olen kerran aikaisemmin käynyt Kukkarokivellä. Ajankohta oli aikalailla sama kuin nyt eli helmi-maaliskuun vaihde vuonna 2013. Sen jälkeen tällaisia pakkastalvia ei ole ollutkaan.

Viisi vuotta takaperin jäällä pystyi kävelemään sujuvasti, koska alla oli paksu lumipeite ja tallattu polku. Toista oli nyt. Peilikirkas jää oli todella liukas, eikä satunnaiset, seitinohuet lumiläntit avittaneet etenemistä mitenkään. Päinvastoin, seuraava askel oli entistä liukkaampi lumen jäädessä kengän pohjaan. Kävely oli hidasta sipsuttelua.

Kun lunta ei ollut, oli eteneminen jäällä muutenkin hivenen arveluttavaa. Kävi mielessä jos jää yhtäkkiä pettääkin. Kun kauempana muutama muu ulkoilija eteni pikavauhtia, oli uskottava, ettei kai tässä mitään hätää ole.

Jään paksuus Kukkarokiven ja Saaronniemen välissä lienee kumminkin kymmeniä senttejä, mutta psyykkelle asia ei ole noin yksinkertainen. Jokainen liikkuu jäällä omalla vastuulla.

Vaikka Kukkarokivi näkyy hyvin Saaronniemen rannaltakin, on se todella vaikuttava ilmestys aivan vierestä katseltuna.